Timo Kalliokoski

Marraskuu 2020

Koko vuosi on menty vahvoissa Plutoteemoissa. Vallankäyttö, manipulointi, suoranainen valehtelu ja monet muut keinot, joilla erilaiset piirit etujaan ajavat ovat saaneet yhtenäisyyden koetukselle. Ja yhtenäisyys ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien tulisi olla samaa mieltä, tai jättää oma ajattelu sivuun ja vain uskoa sokeasti, mitä kerrotaan. Meidän yhteiskuntamme tuntuu olevan rapautuvassa tilassa, jossa yhteistyön ja tulevaisuuden rakentaminen on yhä vaikeampaa. Uskon, että me yhä vahvemmin tunnemme kuitenkin läheisyyttä niihin ihmisiin, jotka hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. Yksilöllistyvät ja vahvistuvat ihmiset tarvitsevat edelleen toisiaan hyvien asioiden toteuttamiseen. Vihamieliset ja alistuneet ihmiset, joille omat harhat ja syötetyt valeet ovat tärkeämpiä, täytyy vain jättää sivummalle.

Plutoteemoista aletaan, Luojan kiitos, päästä vähitellen näin vuoden loppua kohti. Viimeinen, joka tekee vielä yhtymää Kauriissa Plutolle, on Jupiter. Ja mikäpä sopisikaan paremmin! Koko tämä koettelemus on kuitenkin tarkoitettu vain vahvistamaan hyvää meissä, kasvattamaan voimaa rakentaa vahvaa omaa filosofiaa, uskoa kehitykseen. Jupiter edustaa tätä kaikkea, ja erityisesti vahvistunutta tiedostamisen voimaa, jolla voimme avautua uusille ajatuksille, uusille teille ja uusille näkymille. Ainakin minulle Pluto edustaa hyvin paljon tällaista valtapyrkimysten manipuloivaa vastavoimaa, joka kasvattaa omaa voimaamme hyvään, toteen ja kauniiseen. Nyt on aika siirtyä eteenpäin. Nimittäin kaikki planeetatkin (Uranusta lukuun ottamatta) ovat vähitellen siirtymässä edistyvään liikkeeseen.

Ja ihan yhtä sopivasti Mars ja Venus kohtaavat oppositiossa Oinaasta Vaakaan, jonka jälkeen Mars lähtee etenemään. Nyt yksilöllinen luovuutemme ja rohkeutemme hakee kosketuspinnan yhteisöön ja alkaa vihdoin toimia. Käsitän tämän kasvaneena rohkeutena, uskalluksena toimia myös yhteisössä omana itsenään. Tuntuu, että koko vuoden kiehunut painekattila vaihtelevine poreiluineen vihdoinkin avataan ja täysin suljettuun ja paineiseen tilaan virtaa vihdoin uutta ilmaa. Kaikki on ehkä kypsynyt meissä kohtaamaan uutta. Vielä on varmasti paljon tehtävää, paljon vaatimuksia rohkeudelle. On kuitenkin hyvä ajatella, että kun fyysinen valo on vähimmillään, on hengen aurinko korkeimmillaan ja valaisee vähitellen ne sielun pimeimmätkin sopukat, eniten väistellytkin kysymykset.