Sisään
Astrokalenteri
Astrokauppa
Astro Akatemia
Tutki karttoja
Esittelemme tässä artikkelisarjassa vain pelkistetyn version uusimmasta evoluutio teoriasta, joka perustuu tutkijoiden tekemiin kokeisiin ja niistä saatuihin tuloksiin. Pyrimme pitämään asiat sellaisella tasolla, että jokainen artikkelikokoelman lukeva henkilö pystyy ymmärtämään lukemansa ja huomaa samalla laajentavansa valtavasti omaa tietoisuuttaan maailmankaikkeudestamme.
Unohda siis kaikki mitä luulit tietäneesi evoluutio teoriasta, DNA:n ja maailmankaikkeuden rakenteen toiminnasta käytännössä. Tässä artikkelissa käsitellään elämän syvintä luonnetta, maailmankaikkeuden rakenteen todennäköisintä toimintaa sekä sellaisia tapahtumia, jotka, jos ne ovat totta, tulevat vaikuttamaan kaikkiin planeettamme elämänmuotoihin lähitulevaisuudessa.
Kaikki artikkelisarjan informaatio perustuu kahteen erilliseen kirjaan, joissa on yhteensä lähemmäs tuhat sivua tutkittua tietoa. Tutkimukset tukeutuvat biologian, kemian, kvanttaalifysiikan, historian ja radioaktiivisuuden tutkimuksiin. Niinpä mikään tämän artikkelisarjan tieto ei jää arvailujen varaan.
Artikkelisarjan kirjat ovat:
Wynn Free, David Wilcock:
Edgar Cayce keskuudessamme jälleen?
Ulottuvuuksien välinen vuorovaikutus ja maapallon
muutos
David Wilcock:
Lähdekenttä - Kätketty tiede ja kadonneet sivilisaatiot
David Wilcock on maailmalla hyvin tunnettu ja tunnustettu tiennäyttäjä, joka on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tullut tunnetuksi mm. tutkijana. Wilcockin suurin lahja on peräänantamaton tutkijan tahto, joka on löytänyt mitä ihmeellisimpiä ja silti täysin tieteellisiä tutkimustuloksia, jotka yhdessä hyvin selkeästi viittaavat siihen, että nykyinen tietomme ihmiskunnan synnystä ja evoluutiosta ovat selkeästi vääriä. Voit lukea lisää David Wilcockista täältä: https://divinecosmos.com/
Suosittelemme, että luet kaikki artikkelit järjestyksessä, jotta pystyt ymmärtämään ja jäsentämään saamasi informaation.
Useimmille meistä kysymys siitä kuinka me ihmiset tulimme tänne maapallolle näyttää saavan melko yksinkertaisen vastauksen. Meitä on opetettu viimeiset 150 vuotta Darwinin evoluutioteorian mukaan, että olemme kehittyneet tänne hitaan ja jatkuvasti umpimähkäisten mutaatioiden seurauksena. Tosin sanoen ihmisolennot kehittyivät mikroskooppisen pienistä yksisoluisista eliöistä.
Ole olemassa toisenlaisiakin uskonnon värittämiä näkemyksiä asioihin. Erilaiset uskonnot opettavat asioista erilaisin vertauskuvin ja pyhin tekstein. Länsimaissa ja Kristinuskon mukaan uskotaan, että evoluutiomme perustuu Raamatun tulkintoihin Aatamista ja Eevasta ja siihen, kuinka Jumala loi heidät maahan täydellisissä muodoissaan jo mahdollisesti 4000v vuotta sitten.
Aiempaa ryhmään kuuluneita kutsutaan kehitysoppiin uskoviksi ja jälkimmäisiä ryhmiä kutsutaan luomistyöhön uskoviksi. Luomistyöhön uskovien näkemys perustuu ikivanhojen tekstien tulkintaan, kun taas kehitysopin mukainen tulkinta perustuu tieteelliseen tosiasiaan.
Aikojen saatossa ja vielä tänä päivänäkin tahtoo olla niin, että jokainen joka on kyseenalaistanut uskonnon ja Darwinin evoluutioteorian leimataan hyvin helposti harhaanjohdetuksi tai kiihkoilijaksi, joka ei kykene ajattelemaan järkevästi. Tiedotusvälineissä ei haluta antaa tilaa sille mahdollisuudelle, että olisi olemassa vielä kolmaskin ryhmä, joka ei perustu sen enempää Darwinin evoluutioteoriaan kuin tuntemaamme luomistyöhönkään. Tiedostusvälineiden torjunnoista huolimatta tuo ryhmä on kuitenkin erittäin hyvin vahvasti elossa ja kasvaa räjähdysmäisesti lisää ympäri maailmaa. Sen nimi on Älyllinen Suunnitelma.
Yhteiskuntatieteellisen vertailuohjelman ISSP:n tekemän kyselyn mukaan suomalaisen millenniaalisen tai y-sukupolven suhtautuminen uskontoon on voimakkaassa muutoksessa. Vuonna 2018 tehdyn kyselytutkimuksen tuloksista selviää, että uskosta luopuneiden joukon ohella kasvussa on ihmisryhmä, joka määrittelee itsensä uskonnollisen sijaan hengelliseksi.
Tiedossa on myös se, että yli neljännes yhdysvaltalaisista määrittelee itsensä nykyään hengelliseksi, muttei uskonnolliseksi. Jutussa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan millenniaalit tai y-sukupolvi määrittelevät hengellisyyden muita useammin ”holistiseksi yhteydeksi”. Tällä tarkoitetaan jonkinlaista kokonaisvaltaista yhteyttä luonnon, toisten ihmisten ja itsen välillä.
Suuresta kasvusta huolimatta uuden ryhmän on ollut vaikea tyydyttää useimpien yliopistojen, korkeakoulujen ja tiedotusvälineiden suosimaa evoluutioteoriaa. Lapsenomainen olettamuksemme on ollut, että edustamme evoluution huippua maailmankaikkeudessa vaikka todisteet puhuvat jotain ihan muuta. Seuraavat asiat osoittavat, että tuntemamme Darwinin evoluutioteoria on rikki ja näin ollen ei voi olla oikea oppi ihmisen tai olioiden/ eliöiden evoluutioteoriasta.
Jotta Darwinin teoria voisi toteutua väitetyn mukaan, niin nähtävissämme pitäisi olla koko ajan ja asteittain eteneviä muutoksia eliöissä/olioissa, jotka edustavat kutakin muutosvaihetta. On kuitenkin niin, että näitä ehjiä siirtymävaiheen elämänmuotoja, joita meidän täytyisi löytää tukeaksemme Darwinin teoriaa ei yksinkertaisesti ole olemassa fossiiliaineistossa. Ei löydy minkäänlaisia selkeitä välimuotoja eliöistä, jotka kertoisivat esim kuinka syntyi kala, jolla on evät. Geologiset todisteet eivät ole vielä tähän päivään mennessä tarjonneet meille mitään varmuutta siitä, mistä kalat ovat esim kehittyneet. Evällisten ja raajallisten välimuotoja ei nimittäin löydy fossiilinäytteistä ollenkaan.
Fossiiliaineistoa seuraamalla näemme maapallon historiassa ensin selkärangattomia olentojen syntyvän ja sitten yhtäkkiä aineistoon ilmestyykin selkärankaisia olentoja. Näin ollen ajatus, että lajit olisivat muuntauneet yhtäkkiä yhdestä koostumuksesta täysin toisenlaiseen muotoon lyhyessä ajassa ja pysyneet sitten taas muuttumattomina miljoonia vuosiin on sula mahdottomuus.
Darwinin teorian mukaan Ihmisten suvun (Homo) katsotaan yleisimmin kehittyneen 2,0-2,5 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisten kehityslinjaan kuuluvia mutta usein harvalukuisia fossiileja on ollut usein vaikea sijoittaa apinaihmisiin tai ihmisiin. Jos ihminen olisi kehittynyt Darwinin evoluutioteorian mukaan apinankaltaisesta olennosta ihmiseksi, niin missä ovat kaikki puuttuvat isot ihmisapinoiden fossiilit. Darwinin evoluutioteorian mukaan ihminen kehittyi apinankaltaisesta olennosta ihmiseksi jättämättä juuri jälkeäkään fossiilikantaan, mikä on tietenkin sula mahdottomuus.
Jokainen Darwinin evoluutioteoriaa tukeva käsitys on mielikuvituksen tuotteita, koska niitä ei voida tieteelisesti vahvistaa. Jotta Darwinin evoluutioteoria voisi olla totta todisteet pitäisi löytyä mikrobiologiasta, fossiileista ja matemaattisista todennäköisyysoletuksista. Vanhin löydettävissä oleva anatomisessa mielessä nykyaikainen ihmisolento, jonka DNA-rakenne voidaan erotella, analysoida ja päivätä vastaamaan nykyihmistä käveli maanpäällä vasta 68 000 vuotta sitten Australiassa.
On harmillista, että Darwinin evoluutioteoriasta on tullut ajan mittaa väkisin syötettävä tieteellinen uskonto, jonka miltei kaikki tiedemiehet ja koulukunnat hyväksyivät asiaa sen tarkemmin tutkimatta. Monet ovat olleet valmiita jopa kaunistelemaan havaintojaan, jotta ne sopisivat Darwinin teoriaan paremmin mukaan.
Jollain tasolla on tietenkin ymmärrettävää, että jos tutkija käyttää koko elämänsä siihen, että poimit luita ja etsit pieniä kallon palasia työksesi, niin silloin sinulla on varmasti suuri houkutus liioitella noiden palasten merkitystä ja vetää kunnian nimissä vääriä johtopäätöksiä. Mikä tahansa luunmurukin muuttuu ihmisapinan luuksi. Esim Homo habilis Lucy’n kallo mikä oli suuri löytö aikanaan, oli niin vaillinainen, että suurin osa kallon muodosta oli mielikuvitusta, joka oli tehty kipsistä. Sen perusteella ei tietenkään voi tehdä mitään oikeita johtopäätöksiä, että mihin lajiin Lucy todella kuului. Evoluutioteorian ja tieteen nimissä se päätettiin yhdistää ihmisapinan lajiin vaikka se oli pelkkää arvailua. Arvailusta tehtiin sitten totta julkisesti. Tiede ei voi toimia näin.
Edellä kuvattu Lucy oli vain loppujenlopuksi kääpiösimpanssin muunnelma ja käveli samalla tavalla toisinaan pystysuorassa, muta useimmiten neljällä jalalla liikkuen. Todiste väitetystä muodonmuutoksesta apinasta ihmiseen on ollut äärimmäisen epäuskottava, mutta se on ajettu silti väkisin tieteen nimissä läpi.
Kaikki ne todisteet mitkä meillä on tänä päivänä ihmisen evoluutiota voidaan edelleenkin sijoittaa yhteen pieneen arkkuun, johon jää tilaakin uusiakin todisteita varten. Apinat sellaisina kun me ne tunnemme tänä päivänä näyttävät hypänneen keskuuteemme täysin tyhjästä. Niillä ei ole eilistä eikä mitään fossiilihistoriaa. Nykyihmisen todellinen alkuperä on vähintäänkin yhtä lailla arvoitus, koska meillä ei ole yhteen käyvää fossiilikantaa apinoiden kanssa.
Isompaa evoluutio kuvaa katsoessa mahdollisuudet, että ihmisen DNA tai muidenkaan eliöiden DNA voisi kehittyä umpimähkäisen mutaation kautta nykyiseen muotoonsa, on niin häviävän pieni, että se on suorastaan naurettava ajatus. Sitä voisi verrata ajatukseen, että jos sinulla on tarpeeksi monta alkukantaista apinaa naputtamassa kirjoituskoneella, niin yksi niistä onnistuu tekemään lopulta täydellisen Shakespearen näytelmän.
Useimmat tiedemiehet pitävät yllä vieläkin mielellään teoriaa, että jotta jokin kehon osa voisi rakentua, niin sitä vastaavan koodin täytyisi löytyä DNA:sta. Tätä koodia me kutsumme geeniksi. Aiemmin on luultu, että ihmisellä on ainakin 100 000 eri geeniä. Ihmisen DNA-kartan kaikki 3.1 biljoonaa emäsparia asetettiin järjestykseen tietokoneelle ja ensimmäinen prosessi sai päätöksensä vuonna 2001. Tällöin ihmisestä löydettiin vain 30 000 erilaista geeniä. Outoa tässä oli se, että äärimmäisen yksinkertaisessa madossa (vertailukohde) on löydetty vain 1 209 erilaista solua, mutta sillä oli DNA rakenteessaan 20 000 geeniä, joka tarkoittaa että sillä oli 2/3 osaa ihmisellä olevista geenien määrästä.
Tästä havainnosta on nyt ymmärretty, että DNA itsessään ei voi sisältää niitä koodeja joista keho tai ihmisen/olion olomuoto rakentuu. On melkoisen hämmästyttävää, että vain 3% ihmisen DNA:sta muodostuu pelkästään niistä 30 000 geenistä, jotka koodittavat fyysisen kehon ja jäljelle jäävät 97% osuutta DNA:sta tiedemiehet ovat pitäneet ns roska DNA:na, ylimääräisenä perusketjuna, jotka toistavat itseään kuin rikkinäinen äänilevy ketjuina. Nykytutkimuksien ja teknologian avulla tiedämme nyt, että tämä päätelmä on ollut täysin väärä.
Tiedemiehet ovat tänä päivänä tietoisia yli miljoonasta erilaisesta hyppivän DNA rakenteen olemassaolosta mitä nuo 97% tutkimattomasta Dna:sta tekee. Tiedemiehet antoivat tälle löydölle hyppivän DNA:n nimen, koska nuo miljoona erilaista proteiinia voivat irrottautua joltakin alueelta ja siirtyä toiselle alueelle kirjoittaen sinne täysin uudenlaisen DNA-koodin. Tämä löytö tarkoittaa sitä, että DNA:n perusrakenne todellakin muuttuu eikä se ole stabiili.
Kun DNA:n todellinen ja monimuotoinen fyysinen rakenne tuli selväksi, lukuisat tutkijat ja tiedemiehet ovat päätyneet tutkimuksissaan siihen, että DNA:n on mahdotonta kehittyä umpimähkäisten prosessien kautta.
Jos uudenalaista evoluutiokehitystä halutaan ymmärtää syvemmin, niin pitää ymmärtää, että lajit pystyvät järjestelemään omaa DNA:taan ilman ulkopuolisia apuja. Lajit kirjoittava toisin sanoen DNA:nsa uudelleen ja uudelleen kunnes saavutetaan tarvittava muutoksen taso.
Yksi tunnetuimmista esimerkeistä geneettisestä korjaamisesta tulee, kun suuntaamme valtamerille. Kuolemattomaksi kutsuttu meduusalaji voi kirjoitta oman DNA:nsa kokonaan uudelleen nälkiintymisen, fyysisen vaurion tai muun typpisen kriisien uhatessa. Varman laji kuoleman sijaan Meduusat muuttavat kaikki olemassa olevia solujaan nuoremmaksi. Meduusat toisin sanoen muuttavat omia kudoksiaan ja geneettistä perimäänsä takaisin varhaisempiin kasvun vaiheisiin. Lisäksi meduusan solut muuttuvat prosessissa kokonaan. Lihassoluista voi tulla hermosoluja ja joko spermaa tai munia. Tutkijat ovat myös löytäneet, että jokaisen meduusa lajin yksilö on geneettisesti identtinen, vaikka trooppisissa vesissä asuva meduusalla oli vain 8 lonkeroa, kun taas viileämmissä vesissä asuvilla on jopa kaksikymmentäneljä lonkeroa.
Francis Hitchingin´vuonna 1982 tekemä banaanikärpäskoe antoi myös samanlaisen tuloksen. Kun Hitching poisti banaanikärpäsen DNA:sta kaiken sen tiedoin, mitä olio tarvitsi silmien kehittymiseen, hän sai aluksi sokeita banaanikärpäsiä. Yllättäen noin viiden uuden sukupolven jälkeen banaanikärpästen silmät palasivat sukupolveen ihan niin kuin DNA:n tietoa ei olisi koskaan poistettu sieltä ollenkaan. Tutkimus todistaa yksinkertaisuudessaan sen, että banaanikärpästen oman DNA:n ulkopuolella täytyy olla tietokenttä, joka on vastuussa molekyylien sisällä olevan DNA:n järjestelemisestä parhaalla mahdollisella tavalla olion selviytymisen kannalta. Evoluutio on toisin sanoen täysin spontaania eikä se kaipaa muuta kuin olemassa olevien lajien DNA molekyylien uudelleen järjestämistä.
Uusimmat tutkimuslöydöt pakottavat meidät tekemään johtopäätöksen, että käyttäytymisen evoluutio kulkee käsi kädessä anatomisen evoluution kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että ilman ulkopuolista sysäystä ja itsestään syntyvä evoluutio ei ole pelkästään fysiologista, vaan siihen liittyy aina myös tietoisuuden kehitys. Kun uudenalainen kehon rakenne syntyy, tietoisuuden muutoksia alkaa tapahtua miltei samanaikaisesti. DNA:n kehitystä ohjaa siis tietoisuuden kehitys. Löydämme yhä enemmän todisteita kaikkea ohjaavasta älystä, joka voi jotenkin muuttaa geneettistä koodia organismia hyödyntävillä tavoilla.
Useimmat tiedemiehet säikähtävät tässä vaiheessa todellisuutta ja lähtevät karkuun, koska tämän kaltainen tieto saa äkkiä hengellisen merkityksen ja viitta vahvasi siihen, että Jumala on todella olemassa.
Tiedemiehet ovat tulleet tutkimuksiensa johdosta siihen tulokseen, että esim ihmisen DNA molekyylissä on kaikki tarvittava tieto siihen, että voidaan rakentaa mikä tahansa muu luontokapple maapallolle. Se on samaa tietoa, joka on vain järjestäytynyt eritavoin. Esimerkiksi tiedämme, että delfiinit muistuttavat ihmistä geneettisesti enemmän kuin apinat, marakatit tai simpanssit. Vain pieni määrä geneettisiä koodeja erottaa ihmisen delfiinistä. Kun ajatellaan miten erilaisilta näytämme ulkoisesti delfiinien kanssa, niin ajatus siitä, että DNA-koodimme olisi tulosta umpimähkäisestä mutaatiosta on kerta kaikkiaan täysin mahdoton yhtälö.
Se, että koko fossiilikanta voidaan rakentaa uudelleen järjestelemällä omaa DNA aineistoamme osoittaa, että elämä maassa on yksittäisen elämänaallon synnyttämää, jota voidaan ohjata erilaisiksi koostumuksiksi tarvittaessa. Niinpä nykytutkimuksien perusteella alkaakin näyttää siltä, että kun välittömät evoluutiot ovat tapahtuneet menneisyydessämme, uusi DNA elämänaalto on tuolloin lisännyt äkillisesti monimuotoisuuttaan. Ja vastaavaa muutosta on odotettavissa myös nyt.
Tätä edellä mainittua tietoa tukee myös se, että fossiilijäänteitä tutkittaessa nähdään, että lajit pysyvät maapallolla olennaisesti muuttumattomina miljoonien vuosien ajan kerrallaan. Sitten tapahtuu hyvin äkillisesti muutoksia, joissa tietyt lajit yhtäkkiä kuolevat pois ja uudet monimuotoisemmat eliöt ilmaantuvat esiin. Meille on opetettu virheellisesti, että planeetallamme on tapahtunut vain yksi sukupuuttoon kuoleminen, jossa maan pinnalta poistui dinosauruslajit 65 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisten tutkimusten johdosta tiedämme, että tällaista massapoistumista ja uusien lajien äkillistä syntymistä tapahtuu aina noin 26 miljoonan vuoden välein. Tieto perustuu 36 000 erilaisen eliön fossiilikantaan, jossa tämä muutos on selvästi nähtävissä. Tämän perusteella on vahvaa näyttöä sitä, että on olemassa joku ulkoinen ja tietoinen energiavaikutus, jonka sisällä on galaktinen keskus, joka toimii säännöllisesti ja jaksottaisella tavalla.
Monet ovat huomanneet, että ilmaston lämpeneminen on totta, mutta toteavat, että se johtuu vain planeetan saastumisesta, ei mistään muusta. Kuitenkin aika harvat ovat vielä tietoisia siitä, että nämä muutokset tapahtuvat kaikkialla aurinkokunnassamme. Koko aurinkokuntamme käy läpi tällä hetkellä massiivista energiatason muutosta.
Tämä massaevoluutiotapahtuma johtuu siitä, että aurinkokuntamme kulkee galaksiimme tasaisesti sijoittuneiden energiavyöhykkeiden läpi. Yksi 26 miljoonan vuoden jakso edustaa sitä, kuinka kauan kuljemme yhden energiavyöhykkeen halki. Olemme nyt puolessa välissä meneillään olevaa energiavyöhykettä ja olemme lähestymässä meneillään olevan energiavyöhykkeen galaktista keskusta. Mitä lähemmäs tulemme energiavyöhykkeen keskusta sitä tehokkaammin evoluutioprosessi käy, sitä aktiivisemmaksi kaikki planeetat käyvät ja meillä ihmisillä tietoisuus alkaa toimia ja saavuttaa täysin uusia erilaisia ennalta näkemättömiä tasoja.
Tähän päivään mennessä useat tiedemiehet oivat uskoneet edelleen, että Maa planeettaan eivät vaikuta mitkään muut ulkopuoliset voimat, kun asteroidit, komeetat, painovoimalaki ja auringon säteily. Asteroidien maahansyöksyn uskotaan aiheuttaneen valtavaa sukupuuttoon kuolemista vaikka todisteet ovat vähintäänkin heikot. Kuun vetovoima vaikuttaa valtameriin ja auringon vetovoima pitää planeettamme paikallaan aurinkokunnassa. Auringon valo lämmittää ja ruokki fotosynteesin kautta kasveja. Auringon hiukkassäteily polttaa satelliittejamme ja häiritsee radioaaltoja ja muita tiedotusvälineitä ja siihen rajoittuukin useimpien tiedemiesten kosmisten vaikutusten ymmärrys.
Vaikka astrologiaa on tutkittu jo kauan, vain harvat tiedemiehet uskoivat, että planeettojen ja aurinkokuntamme liikkumisella energia vyöhykkeen läpi olisi mitään havaittavissa olevia vaikutuksia meihin ihmisiin painovoimaa ja valoa lukuun ottamatta.
Kaikki olemassa oleva tietämys kuitenkin muuttuu, kun tarkastelemme venäläisen professori Simon Shnollín tutkimusten tuloksia. Hänen tutkimustuloksensa on julkaistu vuonna 2000 kesällä. Tutkittuaan asiaa yli 30 vuoden ajan Shnoll tuli hämmentävään johtopäätökseen. Kaikki ne perusreaktiot, joita tapahtuu biologiassa, kemiassa, kvanttaalifysiikassa ja radioaktiivisuuden alueella (prosessit jotka saavat aikaa liikettä ja / tai pitävät meitä elossa) ovat selkeästi altistettuja taivaankappaleiden liikkeille mukaan lukien päivän, kuukauden, vuoden ja liikkumisemme galaksin halki. Tämä tarkoittaa sitä, että me ihmiset ja kaikki luodut olemme alttiita energioille, joita säätelevät ympärillämme olevat eri taivaankappaleet. Tämä tutkimustulos auttaa ymmärtämään, miksi astrologia on kautta aikojen toiminut niin hyvin elämänrytmien selkiinnyttäjänä. Sitä se tekee tällä hetkellä vieläkin vahvemmin.
Shnoll havaitsi tutkimuksissaan, että jos mitataan mitä tahansa biologista (B), kemiallista (C), atomitasolla tapahtuvaa (A) tai radioaktiivista (R) prosessia samanaikaisesti, niin kuviot muodostuivat eri käyriin. Testin tulokset osoittavat, että jokaisessa hetkessä on joku ulkopuolinen voima, joka saa elävät ja ei-elävät energiajärjestelmät reagoimaan tarkalleen aivan samalla tavalla. Tutkimukset antoivat selkeät todisteet kosmisesta yhteydestä ja kertovat sitä, että samat mallit toistuvat kaikissa 4 luokassa (-B, C, A tai R).
Jos asemamme galaksissa vaikutta biologiaan, kemiaan, kvanttaalifysiikkaan ja radioaktiivisuuteen, niin silloin se vaikuttaa tietenkin myös kaikkeen tietoisuuteemme.
Jos energian lisääntyminen on vastuussa DNA muutoksista, niin kuinka tämä kaikki sitten toimii? Tiedemiehet ovat löytäneet jo vuosikymmen sitten yhteyden tietoisuuden ja energian välillä. Energia on tietoisuutta ja tietoisuus on energiaa. Joten kun siirrymme tässä ajassa voimakkaampien energioiden alueelle galaksissamme, me siirrymme korkeamman tietoisuuden vyöhykkeelle ja tämä vaikuttaa samalla DNA molekyyliin ja sen kehitykseen. Dna käyttäytyy tässä prosessissa kuin prisma tai linssi keräten kaiken sitä ympäröivän valon itseensä ja vetäen sitä sisäänsä, jossa se etenee spiraalimaisesti.
Laboratoriokokeet ovat osoittaneet, että jos DNA molekyyli poistetaan koeputkesta, niin energia jatkaa kulkuaan samanlaisessa spiraalinomaisessa muodossa, ihan niin kuin DNA:ta ei olisi sieltä koskaan poistetukkaan. Tällainen vaikutus kestää noin 30 päivän ajan vielä sen jälkeen, kun DNA molekyyli on poistettu putkesta. Tämän löydön valossa on selvää, että DNA:n ympärillä täytyy siis olla energiakenttä, joka jää paikalleen putkeen huolimatta siitä, että itse DNA molekyyli on poistettu.
Useimmat ajattelevat nyt mielellään, että DNA loisi tuon energiankentän/jäljen sen jälkeen, kun se oli poistettu putkesta. Mutta todellisuudessa tämä energia aalto oli jo olemassa ennen DNA:ta, koska se ei reagoinut DNA molekyylin poistoon mitenkään. Tämän tiedon avulla laajennamme nyt aihepiiriämme ja siirrymme ajatukseen, että tuo kierteinen energia aalto on oltava koko galaksissamme. Tuota energiaa on kaikkialla galaksissamme missä on ns materiaa, joka voi luoda elämää. Siellä nuo spiraalimaiset energiavirtaukset järjestelevät DNA:ta ja tekevät siitä elävän.
DNA:mme on siis energia jota on kaikkialla ympärillämme. Se on elävää tietoa joka on kirjoitettu tilan ja ajan jokaiseen rakenteeseen. DNA molekyyli voidaan kuvastaa kuin sielun energiaa varten tarkoitettu ohjelmoitavissa oleva laitteisto, niin että jos muutat sen kautta kulkevaa energia-aaltoa, hyppivä DNA mistä kerroimme aiemmin kirjoittaa sen täysin uuteen muotoon. Siitä syystä on mahdollista, että kun siirrymme galaksissamme älykkäämmälle energiavyöhykkeelle eli lähemmäs sen keskusta, niin maaplaneetalla asuvien eliöiden ja olioiden (ihmiset, eläimet etc) DNA:n energiamallit muuttuvat ominaisuuksiltaan kehittyneemmiksi ja mutaatiot tapahtuvat niin nopeasti - yhden elämän aikana - ettei mitään siirtymä fossiileja löydy.
Käsitys massaevoluutiosta ei ole siis pelkästään kertaluonteinen tai tieteellisessä mielessä perusteeton tapahtuma. Meillä on paljon näyttöä siitä, että nämä massaevoluutiot ovat toistuneet tasaisin aikavälein (26 miljoonaa vuotta) ja, että meidän on syytä olettaa kehittyvämme tässä samaisessa evoluutioprosessissa eteenpäin. Se mitä meneillään oleva suuri evoluutioprosessi tarkoittaa ihmisten kohdalla on suuri mysteeri toistaiseksi. Muutummeko sisäisten muutosten lisäksi ulkoisesti vai jäävätkö muutokset vain sisäisiksi tietoisuuden muutoksiksi tämän kertaisella kierroksella.
Viimeisin DNA:han liittyvä tieteellinen todiste liittyy laboratoriotestiin, missä irrotettiin ihmisten istukasta soluja, jotka sitten siirrettiin koeputkiin. Sitten nuo putket annettiin kokeeseen osallistuville ihmisille, jotka olivat tottuneet tuomaan voimakkaita ja selkeitä tunnereaktioita esiin. Haettuja voimakkaita tunnereaktioita olivat viha, suru, pelko, rakkaus ja myötätunto. Kun nämä reaktiot oli käyty läpi ja DNA putkia alettiin analysoimaan huomattiin, että kun kaikki ihmiset kokivat vihaa tai muuta kielteisiä tunteita, DNA kutistui ja kiertyi ikään kuin palmikolle. Jos koehenkilöt tunsivat rakkautta, kiitollisuutta ja myötätuntoa, DNA:n kierre purkautui.
Tämä koe osoittaa selkeästi sen, että rakkaus ja myönteisyys luo vahvan yhteyden rakkauden ja evoluutioon tarvittavan kierteisen energian välille. Rakkaus on siis kaikista tärkein tunnetasolla tapahtuva ja energiaan liittyvä ominaisuus, joka saa DNA:n reagoimaan ja evoluution tapahtumaan.
Nyt meneillään olevan ylösnousemusprosessin eli kulta ajan johdosta on tunnistettavissa valtava energialähde. Se muuttaa aktiivisesti koko aurinkokuntaamme, kohottaa huomattavasti älykkyyttämme ja saa aikaan tietoisuuden heräämistä maailmanlaajuisesti. Tämä valtavan energialähteen tärkein ja sitä parhaiten kuvaava ominaisuus on Rakkaus, juuri se mikä mahdollistaa kaiken uuden syntymisen ja vanhan parantumisen.
Sinun tehtäväsi on tässä ajassa osallistua tämän uuden maailman luomiseen ja uudelle tietoisuuden tasolle siirtymiseen pitämällä huolta omasta myönteisestä asenteestasi. Sinun ja meidän kaikkien täytyy kehittää tietoisuuttamme positiivisella tavalla olemassa olevien ahdistavien ja pelkoa herättävien ennustuksiemme sijaan. Yksinkertaisesti meidän täytyy voittaa pelkomme mikä lietsoo rakkaudettomuutta ja vihaa. Pelko voidaan pyyhkiä pois ja parantuminen alkaa, kun Kultaisen Ajan joukot alkavat kasvaa ja tulla esiin yhä enemmän ja enemmän. Sisimmän olemuksemme energia ja avoimet sydämemme suojelevat meitä, parantavat Maa-planeettamme, pitävät tuhot loitolla ja saavat meidät pysymään mukana kun Maa-planeetta siirtyy neljänteen ulottuvuuteen yhdessä kanssamme.
Tätä korkeampaa tietoisuutta omalla kohdallasi pääset tutkimaan ja hyödyntämään Astrokalenterista, joka tarjoaa Sinulle henkilökohtaisen ja antamaasi syntymäaikaan perustuvan viestin lyhyenä ennakkotietona siitä, mitkä elämäsi osa-alueet osuvat astrologisesti katsottuna kuumimmalle vyöhykkeelle Pluton, Saturnuksen, Jupiterin, Marsin tehdessä historiallisesti voimakkainta yhtymää keskenään vuonna 2020.
Planeettarytmit säilyttävät kelloa tarkemman ajoituksen ja näihin rytmeihin olemme DNA rakenteemme välityksellä kytkeytyneet erottamattomalla tavalla. Emme siis voi lopullisesti eksyä tai myöhästyä kosmisesta tapaamisesta, mutta voimme tehdä suunnistamisesta paljon mukavampaa tiedostamalla reittimuutokset mahdollisimman tarkasti. Kartalla pysyminen helpottuu, kun tiedät mille elämäsi osa-alueelle/alueille muutokset kohdistuvat ja minkä tyyppisinä.
Liity postituslistalleni!Saat huipputarjouksia ja tietoa kuluvan kuukauden astrologisista tapahtumista!
Odota hetki ...
Alkemian avulla opimme arvostamaan ratkaisuja ja niihin johdattaneita ongelmia – ELÄMÄÄ!
Tilaa ilmaiseksi!