Olen eräänkin kerran pysähtynyt pohtimaan elämässäni sitä, että: "miksi minulle tapahtui näin". Uskon, että moni voi samaistua ajatukseen ja kuulla itsensä kysyvän itseltään juuri tätä samaa asiaa toisinaan. Haluankin laskeutua hetkeksi tämän äärelle ja pyydän Sinua mukaan pohtimaan asiaa kanssani.
Sen sijaan, että miettisimme ” miksi minulle tapahtui näin” voisimme miettiä sitä, että mikä johdatti minut tämän kokemuksen äärelle?
Uskon itse, että olemme syntyneet tänne ihmiskehoon ja tähän maailmaan saamaan kokemuksia, joita sielumme ilman kehoa ei voisi koskaan saada. Kehomme mahdollistaa meille kaikkien tunteiden kokemisen, niin ilon kuin surunkin, häpeän, vihan ja rakkauden. Uskon myös siihen, että sielumme on ns valinnut kokemukset, joita tulee tänne sitten kokemaan. Elämämme polku on jollain tavalla ennalta määritelty.
Tämä maailma on kuitenkin alati muuttuva, me ihmiset muokkaamme tätä todellisuutta sisimpämme kautta ja kannamme myös sukupolviemme kokemuksia itsessämme. Uskon, että nämäkin ovat osa ”suurta suunnitelmaa”, jossa ykseys kartoittaa kokemus pankkiaan yksittäisten sielujen kautta.
Olen tämän elämän aikana syyllistänyt ja moittinut itseäni monista valinnoista, jotka ovat tuottaneet kipua minulle sekä muille läheisilleni. Häpeän ja itsensä rankaisun kehä sisimmässäni on ollut hyvin raskas taakka kannettavaksi, jonka vuoksi olen vetänyt puoleeni myös uusia kokemuksia, joiden koin olevan rangaistuksia. Koin, että häpeän taakka ohjasi elämääni ja kokemukset johdattivat minut polvilleen yhä uudestaan ja uudestaan elämän eteen.
Olisinko voinut katkaista tuon kierteen aiemmin?
Olisinko voinut valita toisin ja muuttaa toimintatapaani, ennen kun kaikki oli mennyttä ja olin elämän edessä polvillani? Se on hyvä kysymys.
Jos katselen elämää uskomusteni kautta, jotka mainitsin aikaisemmin tekstissä, niin uskon etten olisi voinut muuttaa kaikkea. Muutoksen hetki tulee meille mahdolliseksi vasta silloin, kun alamme kyseenalaistamaan omaa totuuttamme, omia uskomuksiamme ja oivallamme, että voimme itse vaikuttaa omaan elämäämme myös. Jos tuona hetkenä meillä jokaisella olisi pyyteetön opas matkassa, joka puhuisi ihmisten kielellä ääneen meidän olisi luultavasti helpompi irrottautua negatiivisesta kokemus kierteestä. Uskon, että meillä jokaisella on tämä pyyteetön henkinen opas mukanamme, jos vain osaisimme kuunnella sitä.
Pyyteetön opas asuu meidän sisimmässämme
Hennon hienosti tuo henkinen opas yrittää ohjata meitä rakkauden viitoittamalle tielle. Hän viestii sisimmästämme alati meille, mutta miten se tapahtuu? Nuo viestit tulevat meille tietoisuuteen tunteidemme kautta.
Tähän elämään olemme saaneet myös toisen oppaan: fyysisen oppaan. Aikaisemmin jossain toisessa kehossa emme tarvinneet sanoja, keskustelimme telepaattisesti ja olimme jatkuvassa yhteydessä sielumme viisauteen, tuohon pyyteettömään oppaaseen. Elimme tuolloin pyyteettömän rakkauden aikaa, harmoniassa, yhdessä ja ykseydessä. Ihmiskeho muutti kaiken, mutta sen tarkoitus ei ollut viedä pois suinkaan sielumme viisautta ja rakkautta. Se toi mukanaan kuitenkin kaipuun ykseyteen, jota monikaan meistä ei vielä kunnolla tiedosta.
Kaipuu johonkin on saanut meidän kompassimme sekaisin ja erehdymme luulemaan että, olemme jotenkin vääränlaisia. Kaipuu ykseyteen ja rauhaan saa meidät turruttamaan helposti tunteemme addiktioihin ja se saa meidät eksymään yhä syvemmälle ja syvemmälle omien kokemustemme kamppailukehiin, kunnes olemme jo polvillamme elämän edessä ja lähestulkoon valmiita luovuttamaan, vaikka näin ei tarvitse suinkaan olla.
Kokemusten periytyminen on estänyt meitä kuulemasta opastamme
Edellisessä blogi tekstissäni kirjoitin tarinoista, joita kannamme mukanamme, joten en mene niihin tässä enempää. Haluan kuitenkin muistuttaa, että jokaisen meidän kannattaa kyseenalaistaa kenen agendaa elän todeksi omassa elämässäni. Onko tämä tarina minun omani, vai kannanko jonkun toisen kokemuksia vielä itsessäni? Nämä toisten ihmisten, kasvattajiemme sekä ympäristömme tarinat tallentuvat kehoomme tunteidemme kautta. Kun sitten nuo tunteemme ovat opittuja ulkoisia viestejä tässä elämässä, niin kompassimme voi olla ja mennä hyvin sekaisin sen kanssa mikä on todellinen ihka oma kokemuksemme asiasta ja mikä on sitä ulkoa ohjelmoitua tietoa meihin.
Samaan aikaan kaikki nuo kokemukset ovat olleet kasvumme ja kokemusten kannalta hyvinkin merkityksellisiä. Minun totuuteni tästä on se, etten olisi tällainen, jos en olisi kantanut muiden kokemuksia kehossani ja viitoittanut tietäni sitä kautta itselleni. En olisi näin nöyrä elämän edessä, jos en olisi tippunut polvilleni monen monta kertaa. Ilman näitä ulkoisia ja ohjattuja ohjelmointeja olisimme kaikki jotain muuta. Mitä, sitä emme voi koskaan tietää.
Kun seuraavan kerran alat kysymään itseltäsi, miksi minulle tapahtui näin, niin pysähdy siihen paikkaan ja kysy itseltäsi mieluummin sitä mikä ohjasi minut tämän kokemuksen äärelle? Lähtemällä tutkimaan elämää taaksepäin aikajanan tavoin, voit alkaa hahmottamaan sen mikä sinua on vetänyt puoleensa. Mikä tunne tai ajatus luuppi on saanut sinut toimimaan kuten toimit.
Katsele asioita tai tilanteita, voitko alkaa tunnistamaan onko nuo johdatukset olleet sittenkin osa egoasi vai oletko kuunnellut tunteitasi? Kun löydämme itsemme kerta toisensa jälkeen samojen ongelmien tai kipujen ääreltä, alkuperäinen viesti on ollut kaiken aikaa katsoa sisimpään. Mitä olen jättänyt huomioimatta? Mikä tunne sisimmästäni nostaa päätään, jonka sivutan kerta toisensa jälkeen? Tunteet ja henkinen oppaamme pyrkivät tulevansa nähdyksi ja koetuksi kerta toisensa jälkeen. Vasta, kun antaudumme omille tunne kokemuksillemme voimme päästä irti kokemuskierteistä, jotka aiheuttavat meille kipua.
Voivatko tunteemme olla vääristyneitä ja johdattaa meitä harhaan?
Oman kokemukseni jälkeen voin sanoa tähän kyllä. Addiktiot elämässämme ovat tunteiden tukahduttamista varten tullut suojaosa meissä. Addiktiomaisen käytöksen kanssa olemme vielä matkan päässä itsemme rakastamisessa. Addiktioista voisinkin kirjoittaa oman blogin, sillä mielestäni aihe on laajempi kuin ”alkoholi ongelma tai narkkaaminen”. Mainittakoon tässä kohtaa addiktioista sen verran, että jos valitsemme vetäytyä jonkin toiminnon ääreen sen sijaan, että kohtaisimme omat tunteemme, olemme keskellä kokemusta, josta meidän olisi syytä oppia jotain.
Olemme syntyneet tähän elämään riippuvaisina, ja sen myötä addiktiot ovat osa jokaisen kokemuskenttää jollain muotoa. Addiktiot ovat ja tulevat myös olemaan osa elämäämme, enkä koe, että elämän tarkoitus olisi päästä irti niistä kokonaan. Lähinnä tarkoitus olisi tulla tietoisemmaksi ja löytää polku kohti rakkautta, itsensä rakastamista ja sitä kautta kohti ykseyttä. Lopettaa itsensä vahingoittaminen ja tunteiden turruttaminen. Kun olemme vuosia eläneet riippuvaisina ja kehitelleet addiktioita väistämään tunnekokemuksiamme, on sisimpämme täynnä tunteita, jotka pitäisi purkaa pois turvallisen ja rakkaudellisuuden tieltä.
Olen itse päätynyt ajattelemaan, että kaikki elämäni kokemukset ovat olleet minua varten
Olen tehnyt sovinnon menneisyyteni kanssa ja todennut, etten olisi tässä tällaisena ilman kaikkea sitä. Minulla ei ole kokemusta muusta elämästä tässä elämässä, enkä siis voi tietää millainen olisin ilman kokemuksiani. Olen antautunut sieluni viisaudelle ja nöyränä hyväksynyt, että kaiken piti tapahtua juuri näin. Se vapautti minut kysymyksestä Miksi, joka vapautti minut itsesyytöksestä sekä katkeruudesta. Pääsin lähemmäksi itseäni sekä tunteita, joita olen kantanut sisimmässäni. Se avasi minulle portit tuntemaan vihan tunteita, joiden kautta pystyin asettamaan rajoja elämääni. Kokemaan surua, jonka myötä kykenin antamaan anteeksi. Se mahdollisti minulle näkymän häpeän tunteisiin sisimmässäni, jotka ovat ohjailleet valintoja elämässäni pelon tunteiden kanssa.
Oppimatka tunteiden kanssa ei ole ollut helppo, eikä se ole myöskään käynyt nappia painamalla
Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, että olen päässyt tunteiden äärelle sekä kokemaan niitä. Olen ottanut askeleita eteenpäin ja välillä taaksepäin. Olen juuri oivaltanut jotain ja samaan aikaan huomannut, etten tiedäkään mitään. Kun syvällisemmin tarkastelen, olen saanut paljon kokemuksia, jotka ovat laajentaneet tietoisuuttani. Tietoisuus ei tarkoita tulla viisaammaksi, vaan kokemusten kautta ymmärtää enemmän. Tietoisuus avaa portit itsensä ja muiden rakastamiselle. Se toimii väylänä ykseyteen.
Kompassini edestä on kuoriutunut paljon pois tunnetaakkoja, jotka eivät ole olleet sieluni viestintää. Vasta nyt olen oppinut pienin askelin tunnistamaan tunteita, jotka viestivät minulle suuntaa mihin mennä. Jokainen oikein tulkittu sieluni suunnan näyttö on vähentänyt selkeästi kipua elämästäni ja on tehnyt siitä aiempaa huolettomampaa, vapaampaa ja tasapainoisempaa.
Haluan tällä kirjoituksellani rohkaista myös Sinua ottamaan niitä askelia kohti sisimpääsi ja laajentamaan vielä tuntematonta olemuspuolta itsessäsi. Luota elämään ja siihen, että matkastasi tulee kaunis ja olet ehjempi sen jälkeen kun mitä ennen sitä. Lähde siis rohkeasti matkalle itseesi ja antaudu tunteillesi.
Ystävällisin terveisin
Irene Länkinen
Liity postituslistalleni!