Olet varmasti kuullut jo kyllästymiseen asti, kuinka Venuksen perääntyessä Skorpionin ja Vaa'an merkissä pitkään muhitellut salaisuudet vihdoin paljastuvat ja vanhat heilat kaivautuvat menneisyyden syövereistä siihen silmiesi eteen. Saatat haukotella tai ihmetellä, että noinkohan on tosiaan, eipä taida minulle tapahtua – että mikä lie urbaani legenda, jolla saadaan tämäkin ilmiö paketoitua kiehtovampaan kuoreen ja otsikoita klikattua.
Aina täytyy muistaa, että kaikki taivaan tohinat eivät kosketa meitä samalla tavalla koko olemusta täräyttäen, muutenhan helisisimme jatkuvalla syötöllä. Mutta minulla (jolla on Skorpioni 12. huoneessa, menneisyyden ja vaikeiden asioiden kohtaamisen merkkinä) tämä kyllä toteutui prikulleen. Jos lisätään siihen vielä kahdeksan vuoden Venus-sykli rakkausasioissa sekä menneisyyden mies, jolla on juurikin tuo Venus Skorpionissa ja Aurinko Vaa'assa, Venuksen omassa merkissä, aletaan jo saada mielenkiintoisia tuloksia... Ja kun otetaan siihen päälle vielä universumin tarkalleen ajoittama paluu Italiaan 8 vuoden poissaolon jälkeen, niin palapeliin alkaa jo muodostua tietynlainen kuvio ja tarina...
Venuksen viemää
Alun perin minun piti kirjoittaa kuumasta astrologisesta trendistä, nimittäin astrokartografiasta, joka on viime vuosina noussut pinnalle kovan kohinan saattelemana. Lyhyesti sanottuna siinä oma astrologinen kartta siirretään maailman kartalle ja katsotaan minne pituus- ja leveyspiireille eri planeetat osuvat. Tämä on valtavan kiehtovaa puuhaa ja voi tuoda hämmästyttäviä tuloksia. Olen nimittäin löytänyt oman Venus-linjani Italiasta täsmälleen niiltä seuduilta, joissa vietin 17 vuoden pituisen pätkän elämää italialaisen miehen ja tämän perheen kanssa. Venus-linja halkoo täsmälleen sen kaupungin läpi, jossa vietimme eniten aikaa sekä sen vuoristo- ja maaseutualueen läpi, jossa perheen kesämökki sijaitsi. Sinä saatat vielä uskoa hassuihin yhteensattumiin, mutta minä en enää pitkiin aikoihin ole uskonut niihin. Elämä on opettanut, että kun detaljit osuvat näin tarkasti kohdilleen, silloin kohtalolla ja etukäteissuunnitelmilla on paljon sattumaa suurempi ote. Minun syntymäkartalleni oli koodattu, että nuo seudut kuuluvat elämänpolkuuni konkreettisesti, ja että niitä polkuja minun on käytävä siellä Italiassa vuosikymmenten ajan tallaamassa.
Italian ja nimenomaan tietyn Toscanan seudun halki kulkeva Venus-linjani edustaakin minulle kaikkea, mistä nautin elämässä täysin siemauksin: upea ilmasto, hyvä ruoka, tuoreet viikunat, villinä kohiseva meri, hauska seura ja äänekäs sosiaalinen elämä, kauniit vaatteet, korut ja kengät (eli ulkonäön ja tyylikkyyden korostaminen häpeämättä, kuten maan tapana on) sekä tietenkin se paikallinen mies, sieltä Venus-linjani ytimestä aikoinaan löytynyt.
Pluton paikallaan pitävä pakkopaita
Tästä kaikesta Italian ihanuudesta ja henkilökohtaisesta merkityksestä huolimatta olen silti asunut koko aikuiselämäni Suomen Turussa Pluto-linjalla, missä joudun pakon edessä kohtaamaan arkista elämää ja käsittelemään omia varjoja, kipuja ja traumoja. Venus-Pluto-oppositio astrokartallani korostaa sitä, että olen kaukana sieluni synnyinmailta, ikään kuin evakossa täällä kylmässä pohjolassa, mutta Pluton pakko-ote ei hellitä, vaan pitää minut täällä, jonkinlaista perkuutyötä tekemässä. Suomen ja Italian välinen koti- ja vierasottelu päättyi lopulta miehen muuttamiseen takaisin kotimaahansa – silloin kahdeksan vuotta sitten, kun tämä sama Venus-sykli oireili molempien astrologisilla kartoilla.
Astrologia on hämmästyttävä taiteenlaji ja sen merkitys kasvaa, mitä enemmän siihen perehtyy. Tämän astrokartografian paikkansapitävyyden lisäksi elämänkumppanisektoriltani, eli kartan seitsemännestä huoneesta, löytyy nimittäin asteroidi, joka on nimetty eksäni etunimen mukaan. Hänet on siis yltympäriinsä astrokartalleni kirjoitettu, niin maantieteellisesti kuin asteroidin mukana taivaalta asti tipautettuna. (Sama asteroidipiirre löytyy muuten myös Charlesin ja Camillan kartoilta, jotka hekään eivät onnistuneet unohtamaan toisiaan, vaikka kuinka oli olosuhteet liittoa vastaan. Vetovoima oli lopulta kuninkaallista etikettiä voimakkaampi – tähtiin kirjoitettu!)
Punaiset langat yhteen
Jokin sisäsyntyinen pakko palata Italiaan minussa olikin kasvanut kaikkien näiden vuosien ajan. Se pakko purkautui tismalleen astrologisen syklin ja transiittien mukaan aikataulutettuna. Kohtalon käänne soi lähestulkoon kirkonkellojen kaltaisena koko ajan kovenevana kuminana korvien välissä.
Niinpä kun Venus lähti peruutusmatkalleen, minäkin matkasin takaisin Italiaan, omalle Venus-linjalleni, siihen tuttuun kaupunkiin, josta olin ollut liian kauan poissa, ikään kuin eromme vuoksi maanpakoon syöstynä. Olin jäänyt jumiin Pluto-linjalle Suomeen, josta en ollut päässyt poistumaan, vaan pallo jalassa ja kivi sydämessä oli minun töitäni tekevän Suomen rajojen sisäpuolella. Tämä ei ollut ainoastaan paluu Italiaan, tämä oli myös ensimmäinen ulkomaanmatkani kahdeksaan vuoteen. Se on pitkä aika tehdä Pluton vaatimia töitä, jotka korventavat sisintä ja syövät sielua. Mutta nyt ilmeisesti sain palkkioni ahkeroimisestani, ja minut päästettiin palaamaan kotiin, Venuksen luo, sinne minne osa sydäntäni oli jäänyt.
Siellä kohtasin menneisyyteni uudelleen. Venus sytytti valot entiseen elämääni ja näytti siitä minulle siivun. Kauniin, kaihoisan ja kipeän siivun.
Sinäkö se oot? Näin monen vuoden jälkeen muistatko mua...?
Minua on usein kehotettu unohtamaan Italia ja etenkin se Italian mies, ja jatkamaan vaan omaa elämää eteenpäin. Että kyllä niitä miehiä vielä tulee ja Italia aikanaan hiipuu, jää menneeseen ja asettuu paikoilleen ajan virtaan. Vaan kun en ole löytynyt yhtä suurta rakkautta enkä ole varsinkaan unohtanut Italiaa. Kaipuu on pikemminkin kasvanut, ei vähentynyt. Kun on sielultaan kahden maan kansalainen, on vaikea olla vain yhdessä paikassa ja tyytyä siihen. Olen yrittänyt, ja karua on ollut.
Kun sain matkakassan vihdoin kasaan, otin Venukseni ja lähdin matkaan. Perillä kaikki tuntui tutulta ja oudolta yhtä aikaa. En kerro koko polveilevaa tarinaa sen eri käänteineen (sillä siinähän on kirjan ainekset), mutta kerron sen verran, että kyllä, kohtasin vihdoin entisen elämäni, entisen rakkauteni. Siinä hän seisoi kadun kulmassa muutaman ”sattuman” saattamana ja odotti minua, halasi lujasti ja huudahti, ettet ole muuttunut yhtään!
Venus Skorpionissa -mies, omalta Venus-linjaltani kotoisin, oli sama kuin ennenkin. Niin läpikotaisin tuttu, mutta liian kauan poissa ollut. Nyt aviossa ja perheellinen, mutta silti se minun elämänkumppanini, jonka olen tuntenut nyt tasan puolet elämästäni eli 25 vuotta. Tarinamme katkesi äkisti kesken, mutta sisäinen yhteys säilyi, vaikka elämä meidät erotti. Ja niin ojensin hänelle vihdoin kirjani, jonka olin meidän kipeästä erostamme kirjoittanut. Ja hän tunnusti, että näkee jatkuvasti unia, joissa palaa luokseni Turkuun. Aivan kuten minä näen jatkuvasti unia, joissa hän palaa minun luokseni. Niinpä energiasäikeemme ei ole katkennut, sillä se jatkuu tiedostamattomalla tasolla, Skorpionin vesissä, ja yrittää saada ratkaisun aikaan unimaailmassa.
Unissa hän palaa takaisin, mutta todellisuus on toista. Kelloa ei voi kääntää eikä niin ole tarkoitettu. Venus Skorpionissa kävi kuitenkin nostamassa kaikki piilotetut ja salatut tunteet syvyyksistä pintaan ja näytti, että täällä ne ovat, vaikka kuinka yritätte molemmat kieltää ne ja päästä toisesta yli. Menneisyys ei aina päästä meitä pakenemaan, vaan pitää tiukasti otteessaan – sillä mitä vahvemmin kiellät sen, sitä voimakkaammin se tempoilee.
Linja auki
Venuksen perääntyminen sai aikaan sen, että minä otin oman elämäni langat käsiin ja lähdin Italiaan asti niitä solmimaan – kuin kauan sitten auenneita kengännauhoja. Sitä varten piti kumartua polvilleen ja katsoa avoimin silmin, mitä sitten tapahtuu. Minä sain vastauksia mieltäni painaneisiin kysymyksiin. Näin, että rakkaus ei ole kuollut, vaan se elää ja kohisee Venus-linjaa pitkin. Ja sain myös jonkin sortin closuren, vaikka kipua se ei viekään pois. Minä kohtasin menneisyyteni ja katsoin kipua silmiin, kuten 12. huoneessa kuuluukin. Se ei ollut millään tavalla helppoa tai läpihuutojuttu ja se kaikuu minussa vielä pitkään, mutta nyt punaisia elämän lankoja on solmittu yhteen ja voin taas kävellä eteenpäin.
Ennen kaikkea yhteys entiseen on jälleen avattu. Se on linja, joka on auki, jos joskus tarvitsee sanoa jotain, kun siltä erityisen vahvasti tuntuu. Se ei ole jokapäiväinen viestikanava eikä vuodatusviemäri, mutta se on hento valonsäde, joka paistaa entisten rakastavaisten välillä.
En koskaan unohda. Oikeastaan haluan muistaa kaiken tarkemmin ja paremmin. Jos voisin, eläisin kaiken uudestaan. Ja nauttisin siitä enemmän, arvostaisin toista enemmän ja olisin enemmän läsnä. Olisin parempi kumppani. Sillä Venus-linjalta löytynyt mies oli elämäni suurin aarre ja nyt näin sen aarteen uudestaan. Vain muutaman pienen tunnin ajan, mutta siinä se oli, minun ihmiseni, joka tuntee minut läpikotaisin ja jonka minä tunnen kuin kaikki omat taskuni. Elämäni suurin kompassi, joka löytyi Venus-linjalta ja ohjasi minua elämässä aina eteenpäin.
Joten tämän tarinan kuultuasi voit miettiä uudestaan, että mahtaako se Venuksen perääntyminen Skorpionissa nyt olla niin iso juttu. Kyllä, kyllä se on. Valtavan iso juttu. Ja jos haluat lukea lisää tuosta alkuperäisestä juonesta, niin kellarini kätköissä on vielä monta Höyhenenkevyeksi-kirjaa, jotka haluaisivat nähdä päivänvalon ja kertoa oman tarinansa... Pluto-linjalla asuessa ei ehkä ole edes mahdollista tulla täysin höyhenenkevyeksi, mutta voin yrittää löytää uuden tasapainon Pluto- ja Venus-linjojen välillä. Mitä ikinä se vaatiikaan, elämä kertokoon. Minä kuuntelen.
PS: Pitäisikö sinunkin vilkaista astrologista tilannettasi tarkemmin? Astrokalenteria seuraamalla pääset jyvälle ainakin siitä, että onko nyt Pluton vai Venuksen peijaiset juuri sinun elämässäsi meneillään. Huomaat kyllä eron!
Terveisin
Virpi Karjalainen
ASTRON KULTAINEN AVAIN
Jos saisit käteesi kultaisen avaimen, minkä oven avaisit ensimmäisenä?
Mitä Sinä haluaisit tietää, jos saisit kysyä elämältäsi yhden kysymyksen? Mihin suuntaan olen menossa? Milloin on minun aikani? Mitä vahvuuksia minussa on vielä löytämättä? Joskus kaikkein kiinnostavimmat vastaukset alkavat kysymyksestä, jota emme ole aiemmin uskaltaneet esittää. Ja joskus yksi pieni avain riittää avaamaan aivan uuden näkymän. Mikä ovi kutsuu juuri Sinua?
Liity postituslistalleni!