Tammikuu on ollut minulle viime vuosina suuren transformaation aikaa. Yhtäkkiä, kuin tilauksesta (jota en muista itse tehneeni), eteeni ilmestyy jotain, jokin tapahtumaketju tai ihminen, joka käynnistää minussa suuren muutosprosessin. Jotain niin massiivista alkaa tapahtua minussa itsessäni, etten olekaan muutaman päivän jälkeen enää se sama ihminen kuin aiemmin sillä viikolla. Joku on hellästi tönäissyt minua vähän uuteen suuntaan, saanut minussa jotain liikkeelle. Nimittäin tunteita. Jumalauta. Tunteita.
Sen myötä olenkin alkanut hajota palasiksi – ja sitten niistä kaikista palasista alkaa muodostua jokin uudenlainen kuvio. Se transformaation merkkinä juuri onkin, että vanhat kuviot eivät enää palvele kehitystäsi. Niihin isketään kiila ja vedetään vähintäänkin se Torni-kortti esiin.
Taivaalta tipahti Torni
Torni-korttia minulle onkin vilauteltu tässä ahkerasti eri tulkinnoissa. En ollut siihen valmis, mutta toisaalta, onko kukaan koskaan valmis Torni-momenttiin? Sehän on yllättävä jalat alta -tilanne, jossa hetkeen ei tiedä miten päin oikein mätkähtää persuuksilleen maahan.
Opimme valtavasti näistä hetkistä, kun hetken olemme ilmassa, vailla kontaktia maahan ja sen turvaan. Noina hetkinä tuntuu, että turvaa ei löydy mistään. Silloin tuntuu, että kaikki se hieno kehitys, jota olen jo vuosia tehnyt itseni kanssa, kaikki se upea sisäinen rauha, onkin hetkessä kyseenalaistettu, pyyhkäisty pois.
Mutta toisaalta – tämä juuri on elämää. Aina se silti pääsee yllättämään. Olenkin helpottunut, että helmikuu on vihdoin täällä. Sillä se, minkä tammikuun Torni minussa kaatoi, sen helmikuun Aurinko yleensä nostaa pystyyn. Olen siis jo melkein tolpillani. Mutta niitä minussa heränneitä tunteita, niitä minun pitää vielä pitkään tutkia.
Kävelevä triggeri
Jos ihmisessä on vielä jotain kipua tai kaavaa kohtaamatta, ennemmin tai myöhemmin elämäämme kävelee sisään joku triggeri, ilmielävä ihminen, valmiina peilaamaan sitä kaikkea sinulle. Kyllä, se kävelee vihellellen luoksesi ja pyytää sinua matkaansa. Katsoo sinua silmiin, ojentaa kätensä ja kysyy: tuletko? Tuletko yhdessä siihen kriisiin, jonka saan sinussa aikaan? Tuletko katsomaan, mitä tunteita sinussa herätän ja nostan pintaan, jotta voisit vihdoin olla sujut menneisyytesi kanssa? Ja sinä katsot tuota ihmistä silmiin, hymyilet täysin tietämättömänä tulevasta ja sanot: No minähän tulen!
Jänis loikkasi elämään
Minulle kävi kuten kiinalaiselle astrologille voisi kuvitella käyvänkin. Minulla oli kohtaaminen Vuoden Eläimen, Jäniksen, kanssa. Sillä samalla viikolla, kun Tiikerin vuosi vaihtui Jäniksen vuoteen, minä kohtasin Tuli-Jäniksen parisuhdesektorillani, eli siinä molempien päiväpilarissa. Jänishän on Tiikerille aina persikankukkaeläin, joten kemiaa oli väistämättä ilmassa. Ja Tuli-Jäniksen kohtaaminen Vesi-Tiikerin kanssa muodostaa lisäksi kuumaa vesihöyryä...
Minut siis heitettiin suoraan yhteen Jäniksen vuoden teemoista, eli yllättäviin rakkaussuhteisiin! Sitä varten minun oli myös lähdettävä pienelle matkalle, sillä ei tässä kukaan kotoa tullut hakemaan. Kun tänä vuonna uskaltautuu ulos omasta mukavuuskaninkolostaan, niin sitten vasta alkaa tapahtua, sellaista mitä kaneille yleensä tapahtuu... Ilmeisesti minun kohtalonani on elää todeksi se, mitä itse muille kiinalaisesta astrologiasta opetan!
Tammikuun triggeri peilasi mennyttä minua
Mutta entä se triggeri sitten?
Minä tiesin, näihin fengshuin ja kiinalaisen astrologian vuosienergioihin perehdyttyäni, että nyt täytyy muuten ottaa todella kevyesti. Että otapa ihan höyhenenkevyesti tämä mies, joka elämääsi sisään käveli, sanoin itselleni. Valitettavasti Tiikerit eivät kuitenkaan oikein osaa ottaa asioita kevyesti – varsinkaan vakavahenkiset Vesi-Tiikerit. Ne haluavat heti tietää, pitääkö nyt hyökätä vai puolustautua, pitääkö aloittaa erikoisoperaatio ja valloittaa tuo toinen kokonaan – vai pitääkö sittenkin lähteä äkkiä pakoon kuten pupujussi puskaan.
Minultahan meni kokonainen jänöjussi housuun. Kun italialainen mies, jonka tunnen 22 vuoden takaa, tulikin yhdellä ovenavauksella takaisin elämääni, minua alkoi pelottaa. Minä jouduin kohtaamaan oman entisen elämäni ja avaamaan itsessäni kaiken sen, minkä olin eron hetkellä joutunut tukahduttamaan. Tarvittiin toinen italialainen mies samalta seudulta, samasta ystäväpiiristä, jotta voisin käsitellä kaikkia tunteitani siihen ensimmäiseen liittyen. Ja huh, ei ollutkaan helppoa upota siihen tunnetulvaan! Kiva ja keveä kohtaaminen, riemukas jälleennäkeminen vuosien jälkeen, herätti menneisyyteen liittyvät haavat. Eihän sellaista juonenkäännettä kukaan ollut tilannut.
Minä ja Italia, taas?
Aloin nimittäin taas puhua toisella kotikielelläni. Aloin ajatella italiaksi. Minä aloin taas sujahtaa sisään siihen, kuka ennen olin. Minä muistin yhtäkkiä millaista on olla tekemisissä italialaisen miehen kanssa. Minä muistin meidän yhteiset kaveripiirit, yhteiset illanvietot, ja sen kaukaisen ajan 20 vuotta sitten, jolloin kukaan ei vielä tiennyt, mitä meistä oikein tulee. Minä palasin takaisin entiseen elämääni jonkinlaisen auki paukahtavan portaalin ja itkua vääntävän mustan aukon kautta. Ehkä se tapahtui siksi, että minä kohtasin ihmisen, joka oli tarpeeksi tuttu ja turvallinen. Eksän ja minun yhteinen ystävä tuoksui vaatteita myöten Italialta. Ja niin minä eksyin vanhoihin muistoihin, vaikka pitikin tehdä vain uusia iloisia muistoja.
Ennen kaikkea minua alkoi pelottaa. Minua alkoi pelottaa ne kaikki tunteet. Minä en voi tehdä samaa ”virhettä” uudelleen. Tämä on aivan liian vaarallista, sanoin itselleni. Minä en voi ihastua taas italialaiseen mieheen, koska katso, miten viime kerralla kävi. Viime kerralla rakastuit niin päättömästi, että olitte yhdessä 17 vuotta. Ja sitten tuli Se Ero. Minä en voi tehdä sitä enää, pelokas ääni minussa alkoi puhua – ja lähdin karkuun, heti ensimmäisen verukkeen varjolla. Vedin jarrut pohjaan, kuten kuka tahansa järkevä ihminen olisi minun sijassani tehnyt. Pelkäsin uutta alkua. Eihän sitä voisi mitenkään tietää, kuinka pitkälle se kantaa! Se flirtti, se kiinnostus, se vanhan ystävyyden päälle rakentaminen.
Kortit kertovat kohtalosta
Kun olin aikani kipuillut ja ihmetellyt tätä triggeriä, joka nostatti monen päivän kuumeen ja kasteli poskeni viikon ajan, oli aika antaa periksi. Oli aika myöntää, etten tiedä mitään vastauksia. En tiedä tulevasta yhtään mitään, en tämän ihmisen tai kenenkään muunkaan ihmisen kanssa. En voi varmistella enkä voi kontrolloida. Tulevaisuus ei ole kenenkään tiedossa, eikä sitä voi käydä etukäteen katsomassa.
Yritin tietysti katsoa tulevaa korteista. Nostamani lukuisat kortitkaan eivät silti voineet kertoa minulle kaikkea. Ne kertoivat vain sen, mitä minun juuri sillä hetkellä tarvitsi tietää. Sen yhden sileän sekunnin ajan, kun yritin hengitellä syvään.
Ja juuri sillä hetkellä kortit sanoivat minulle: YES. Sano vain Kyllä.
Kortit sanoivat minulle: HYPPÄÄ TUNTEMATTOMAAN.
Kortit sanoivat myös: ÄLÄ OTA KAIKKEA NIIN VAKAVASTI.
Ja kortit näyttivät minulle myös rakkautta ja kauneutta: RAKASTAVAISET – MALJOJEN KAKKONEN – MALJOJEN RITARI.
Ja sitten vielä perään vähän isompi lasti pelkoa: TORNI – KUOLEMA – MIEKKOJEN KYMMENEN.
Jolloin minä taas sanoin: AAARGH!
Kyllähän siitä voi hätäpäissään jo vaikka mitä kauhuskenaarioita alkaa rakentamaan. Mutta ehkä paras kortti oli kuitenkin autopesulan kyltti. Siinä nimittäin sanottiin: ”Älä ohjaa/jarruta pesun aikana. Vaihda vapaalle.”
Kosmos siis kertoi minulle, että älä jarruta tai yritä vääntää niin lujaa ratista. Odota, että sinua ohjataan. Kaikki paljastuu aikanaan.
Henkinen pesuohjelma
Jos siis yritän nousta kyydistä kesken tämän henkisen transformaatiopesun, saatan saada kuumavahat naamalle ja saippuat syliin. Minun on hyväksyttävä, että olen tällä hetkellä jossain oudossa autopesulassa, jonne en muista ajaneeni sisään, ja nyt tuossa ympärillä minua lähestyvät ihan helvetin pelottavat pyörreharjat. Ne hinkkaavat ja hankaavat minusta voimallisesti vanhaa likaa pois. En tiedä kauanko tämä pesuohjelma kestää ja mitä kaikkea lokasuojieni alta paljastuu, mutta on vaan mentävä mukana. Kyllähän kaikki tietävät, että autopesulasta tullaan ulos toiselta puolelta uutena ja puhdistuneena, valmiina taas kruisailemaan elämän kylillä ja peilaamaan omaa hymyä autonkorin kiiltävästä kyljestä.
Olen siis muutoksessa. Tuntuu, että me kaikki jollain tavalla olemme. Mutta nyt on vaan uskallettava luottaa, että suunta on kuitenkin oikea. Että muutosprosessi ei ole käynnistynyt ihan vaan huvin vuoksi, vaan sillä on todellinen tehtävä. Henkisen pesulan läpi on mentävä. Pelkoja on napitettava yön pimeinä tunteina suoraan silmiin. On ehkä käännyttävä jonkun luota ensin pois – ja sitten palattava häntä koipien välissä takaisin. On naurettava, että olitpa höpsö, kun panikoit ja laitoit pääsi pensaaseen, pupuseni.
Niin laitoin. Pelotti aivan liikaa. Mutta sitten mietin, mikä tuntuu pahemmalta: sabotoida itse itseään ja kääntyä poispäin – vaiko ottaa luotiliivit pois ja antautua uudelle mahdollisuudelle.
Luota Jäniksen rakkaudelliseen energiaan
Otin lopulta ne luotiliivit pois. Jos rakkauden luoti on minua kohti ammuttu – tai jos se tullaan myöhemmin jostain muusta suunnasta ampumaan – niin saattaahan se toki sattua. Voi sattua vielä ihan helvetisti. Mutta voi sattua niinkin, että elämä alkaa taas alusta. Ja elämässä nyt yleensä sattuukin kaikenlaista.
Meillä itsellämme on onneksi mahdollisuus tehdä juuri niin kuin sillä hetkellä sydän sanoo. Ja minä huomasin, että minun on kuitenkin uskallettava nyt hypätä sinne jonnekin tuntemattomaan. Ja kuunneltava sitä viestiä, mitä oma sydämeni minulle meditaation hetkellä kuiskasi. Se sanoi italiaksi: ”Amami. Rakasta minua.”
Kun uskaltaa siellä sydämessään rakastaa, ilman mitään tietoa vastarakkaudesta tai suhteen jatkuvuudesta, tulee lopulta niin rohkeaksi, että uuteen hyppääminen helpottuu. Minä hyppäsin. Ja kyllä, ihan varmasti voi sattua. Mutta voi sattua myös jotain ihanaa, joka mullistaa oman elämän.
Tarvitsee vain olla rohkea ja hypätä kuten Jänis. Tai minun tapauksessani, sen Jäniksen matkaan.
Joko sinä olet tutustunut Jäniksen vuoden romanttisiin energioihin? Entä onko sinun kiinalaisella kartallasi tai lähipiirissäsi yhtään tällaista rauhaa rakastavaa, lemmekästä Jänistä? Ota homma haltuun lukemalla kiinalaisen astrologian vuosikatsaus sekä tutkimalla omaa Neljän Pilarin karttaasi. Kirjoittamaani Bazi-perustulkintaan pääset käsiksi tästä.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Lue blogi:
Liity postituslistalleni!