Jungilaisessa astrologiassa törmää jatkuvasti käsitteeseen varjotyöskentely. En oikeastaan aiemmin tiennyt siitä mitään, sillä pimeälle puolelle astuminen ei erityisemmin kiehtonut. Valoa tänne, valoa ja keveyttä vaan. Mutta kun elämässä kohtaa varjoisempia hetkiä, on itse asiassa suotavaa antautua niiden opetuksille. Aivan koko ajan ei voi auringossa maata, vaan on käytävä varjon viilennystä hakemassa. Niinpä minäkin huomasin uppoavani syvemmälle varjojen maailmaan, omaan sisäiseen maailmaan, jossa on asiat vielä kesken. Päädyin varjoja seuraamalla lapsuuteen ja siellä oleviin kohtaamattomiin kipuihin, jotka vielä nykyhetkessä väreilevät.
Sisäisen lapsen taakat
Joskus on kuunneltava mitä huolia sisäisellä lapsella on. Pienen ihmisen kantama henkinen taakka voi yllättää. Aikuinen meissä yrittää tukahduttaa lapsen herkän ja hiljaisen äänen. Lapsi meissä saattaa jäädä nurkkaan itkemään, ja kun ei saa huomiota, se alkaa kipuilla. Vasta kun aikuinen kehomme alkaa kipunoida, huomaamme, että jotain on vialla. Joskus voi kestää kauan, että alamme kunnolla tutkimaan syitä pahaan oloomme.
Itse olin viime syksynä menossa regressioterapiaan purkamaan menneiden elämien tähän elämään heijastamia esteitä. Kun ensimmäinen tapaaminen oli sovittu ja kalenteriin kirjattu, mieli antoi luvan kohdata nuo esteet jo etukäteen. Prosessi alkoi. Aloitin siis varjotyöskentelyn. Ulkopuolellani mikään ei muuttunut, mutta sisälläni alkoi muuttua kaikki.
Perityt kipupisteet
Tajusin karma-astrologian kautta, erityisesti karttani kuunsolmuja ja Khironin sijaintia tarkemmin tutkiessa, että minä olen ollut jumissa sukuni kokemuksissa, että olen perinyt sukulinjojani myöten puutetta ja niukkuutta suoraan alenevassa polvessa. Minussa on perintönä kodittomuuden ja turvattomuuden tunteita, alistuneisuuden ja turhautuneisuuden aiheuttamaa vihaa ja katkeruutta, piiloteltua kaunaa ja kateutta. Minussa on kipupisteitä, joita en ollut aiemmin tiedostanut. Se sukupolvien henkisen kivun kierre oli siis katkaistava, muuten en pääsisi eteenpäin omassa elämässäni. Minussa oli muidenkin kokemia pelkoja, minussa oli muidenkin tuntemaa vaillinaisuutta. Jos olin luullut olevani yksin, omine yksityisine murheineni, niin nyt ymmärsin, että teen tämän energiatyön koko sukulinjan hyväksi.
Varjotyöskentely alkaa
Ensin yritin irrottaa varjoja itsestäni Diana Cooperin Hieman vapautumisen tiestä -kirjan mietiskelyllä. Kun sytytin visualisoinnissa mieleni temppeliin kynttilän, se puhallettiin heti sammuksiin. Kun yritin suojella liekkiä, joku kissamörkö temppelin katolla sammutti sen tassullaan. Kynttilä sammui, sillä minun mieleni mörkö sammutti sen itse. Jokin minussa ei olisi halunnut kohdata omia varjojani.
Kun sain vihdoin puoliväkisin jonkin sortin varjon vedettyä itsestäni ulos, se oli musta käärme, joka kiemurteli ja pihisi, eikä millään suostunut kuolemaan kattilaan pantaessa. Siltä katkesi pää ja häntä, eikä se sulanut pyhään veteen. Totesin, että tämä menee nyt jo eläinrääkkäyksen puolelle, ja päästin käärmeen pakenemaan resuisena ja haavoittuneena puutarhaan. Menin nukkumaan. Ei sitten.
Yöllä heräsin neljän maissa ja päätin koettaa työstää varjojani uudelleen yön unettomassa pimeydessä. Jäin miettimään tuota sukuni karmaa, kokemusta äärimmäisestä köyhyydestä ja turvattomuudesta, vaille jäämisestä. Pääsin kipeälle matkalle, jossa huomasin pyytäväni ukilta anteeksi.
Vuoropuhelu ukin kanssa
Olen pahoillani, ukki, että en ollut täydellinen lapsenlapsi.
Olen pahoillani, ukki, että kuolit yksin, eikä kukaan ollut vierelläsi.
Olen pahoillani, ukki, että en koskaan soittanut sinulle, sillä en tiennyt mitä olisin sanonut. Ei meidän suvussa puhuttu.
Olen pahoillani, ukki, että en auttanut sinua, kun minun olisi pitänyt. Olen pahoillani, että olin niin itsekäs, enkä ymmärtänyt auttaa sinua enemmän mansikkapellolla, kun selkäsi vihoitteli. Tunnen siitä vieläkin syyllisyyttä.
Olen pahoillani, ukki, että jouduit kokemaan sodan.
Olen pahoillani, että jouduit elämään köyhyydessä, etkä voinut tarjota perheellesi aina edes kotia.
Olen pahoillani, ukki, että jouduit luopumaan vaimostasi niin varhain, ja jäit kokonaan yksin.
Olen pahoillani, ukki, että et kyennyt puhumaan tunteistasi tai kokemuksistasi, että pidit sen kaiken sisälläsi.
Olen niin pahoillani siitäkin, että kyläkauppa suljettiin, etkä voinut enää ostaa lottokuponkeja. Elämäsi vähät ilot vietiin pois, sitä mukaa kun vanhenit.
Olen pahoillani, että sinulta alkoi näkö heiketä, etkä osannut sanoa, että nyt ei ole kaikki enää entisellään. Meidän muiden olisi pitänyt osata auttaa.
Olen pahoillani, että olen unohtanut niin paljon hyviä asioita sinusta, ja että muistan vain ne ikävät asiat, jotka satuttivat minua.
Olen pahoillani, ukki, että olin läski lapsi, ja että siksi olin pettymys sinulle ja muille.
Itkusta näiden menneiden murheiden äärellä ei tahtonut tulla loppua, mutta sitten pääni sisäinen ääni muuttui. Se olin edelleen minä, joka puhuin omalla äänelläni, mutta nyt oli ukin vuoro vastata minulle. Näin itseni pienenä pelokkaana lapsena, joka luulee tehneensä kaiken väärin. Ukki alkoi oikaista väärinkäsityksiäni, jotta ahdinkoni lievittyi.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Sinä olit rakas lapsenlapsi, yksi suurimmista iloista meidän elämässämme. Muistatko miten tein sinulle aina muovailuvahaeläimiä, kun tulit käymään? Se oli minun tapani olla yhteydessä sinuun.
Ja sinä autoit sen verran kuin kykenit, sen verran kuin siinä tilanteessa ymmärsit. Olin kovin ilahtunut avustasi.
Ja siihen aikaan KAIKKI olivat köyhiä. Emme me olleet mitenkään poikkeuksia, kaikilla oli kovaa sodan jälkeen. Piti vain mennä eteenpäin sillä mitä oli.
Ja olen pahoillani, että olin välillä niin tyly. Minullakin oli huonot päiväni, kun selkää kolotti. Ihminenhän minäkin vain olin.
Ja ehkä se kuuluikin minun sielunsopimukseeni elää viimeiset vuodet yksin. Ehkä sen pitikin mennä niin.
Mummolta muuten terveisiä, hän on tässä ihan vieressäni. Meillä on kaikki oikein hyvin, enää ei ole kipuja eikä sairauksia, saamme olla iloisena yhdessä, nuorina ja terveinä. Kaikki on hyvin. Älä itke enää, Virpi, älä tunne turhaan syyllisyyttä. Sinä teit kaiken niin hyvin kuin osasit, olithan vasta lapsi, ja kovin rakastettu sellaisena kuin olit.
Ukki vetää varjot pois
Ja niin ukki auttaa minua pääsemään irti varjoistani. Hän vetää mustia varjoja hellästi pois minusta niin, että ne tulevat kokonaan ulos. Varjot jäävät ukkilan räsymatolle makaamaan, ja niissä lukee tekstiä. Syyllisyys. Itku. Suru. Kipu. Köyhyys. Puute. Työuupumus. Masennus. Pettymys. Aina tulee uusia sanoja matolla makaaviin varjoihin, ja yksi toisensa perään nuo varjot siirtyvät suureen metalliastiaan liukenemaan. Ne kuplivat siinä hetken ja sädehtivät kuin tähtisadepuikot, ja sitten minä ja ukki heitämme astian sisällön taivaalle haihtumaan äärettömyyteen.
Varjot muuttavat muotoaan
”Katso!” Sisäinen lapseni ihmettelee silmät suurena, sillä suruni satavatkin popcornina taivaalta alas takaisin maahan. Seuraavalla heitolla tulee ruusunterälehtiä. ”Onko niitä vielä lisää?” kysyn, sillä näen, että malja ei ole vielä tyhjentynyt. Ukki vastaa, että jätetään osa tulevaisuuteen, saat niistä vielä osasi. Siitä tiedän, että päälleni sataa vielä rakkautta ja ruusunterälehtiä, kun on oikea aika. Sitten taivaalle heitetään taas uusi astiallinen huolia, ja sieltä sataa alas untuvaisia höyheniä. Ne kertovat anteeksiannosta, ja siitä, että enkelit ovat aina tukenani.
Kun malja on taas täyttynyt äärimmilleen täyteen varjojani, jotka ukki on varovasti irrottanut sisäisestä lapsestani, hän sanoo: ”Sinähän pidät ukkosesta ja salamoista, eikö niin?” Nyökkään innoissani, sillä rakastan rajuilmoja. Ja niin ukki heittää taas ison lastin huolia taivaalle, ja sinne syttyy koko taivaan valaiseva salamashow. Katson sitä lapsen aidolla ilolla ja ihmetyksellä. Taivaalta sataa vielä isoja valkoisia rakeita, jotka sulavat heti maahan tultuaan.
On siis aika sulattaa kaikki viimeisetkin ikävyydet ja varjot pois, päästää irti kaikesta minuun tarttuneesta mielipahasta. Enhän minä ole mihinkään oikeasti syyllinen, vaan minua rakastetaan kaikesta huolimatta koko taivaan täydeltä. Olen vain ottanut kantaakseni kamalat taakat, ja ne painavat pienen lapsen sydäntä.
Saunassa asiat selkiytyvät
Varjotyöskentelyn jälkeen on aika puhdistua lempipaikassani, savusaunassa. Olen lauteilla ukin ja mummon välissä kylpemässä. Sisäinen lapseni on iloinen ja turvassa. Ukki heittää löylyä kiville ja vihtoo selkääni vastalla lempeästi. Sitten mummo pesee vaalean lapsentukkani tutulla shampoolla, pesee pois ne viimeisetkin ajatukset, joita ei enää tarvita. Kiitän heitä siitä, että he ovat olleet elämässäni, sillä enhän edes tuntenut toisia isovanhempiani ollenkaan. Siihen ukki ja mummo vastaavat, että ne toisetkin olisivat kyllä halunneet olla elämässäni, mutta heidän osuutensa leikattiin pois, vähän niin kuin elokuvasta leikataan kohtauksia pois editointivaiheessa. He eivät tällä kertaa päässeet viimeiseen versioon, sillä ”filmiyhtiön pomo” päätti niin. Mutta sinulla on meidät. Ukilla ja mummolla on kädet minun polvillani, ja minulla on kädet heidän polvillaan. Olemme osa sukupolvien ketjua, tässä savusaunan lauteilla. Ymmärrän, että näin sen piti mennä.
Istun jäähyllä savusaunan ulkopuolella, nyt jo vähän isompana lapsena, melkein teininä, joka piilottelee epävarmana kilojaan. Kysyn isovanhemmiltani elämänohjeita, he kun ovat tämän maanpäällisen vaelluksen jo kokeneet loppuun ja viisastuneet sen koettelemuksista.
He miettivät hetken, ja minä palaan yksin savusaunan lauteille makaamaan, nyt aikuisena itsenäni. He antavat hiljakseen tippua mieleeni tällaisia vinkkejä:
Muista kiittää.
Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Muista, että sinä et ole köyhä etkä kipeä – se on pelkkää illuusiota.
Jumala rakastaa sinua, olet valon lapsi.
Ja muista, että sinulla on rajattomat mahdollisuudet...
… rajattomat mahdollisuudet...
… rajattomat mahdollisuudet...
Sellainen oli se yö, kun tein varjotyöskentelyä sukuni karman kanssa ja heitin sisäisen lapseni kantamat huolet ukin kanssa taivaalle. Ja silloin taivaalta satoi popcornia. Ehkä seuraavalla kerralla sieltä tulee vaahtokarkkeja.
Valon Lapsi -tulkinta vie sinut omien kipupisteidesi äärelle, lapsuuden herkkiin vaiheisiin. Tulkinnan avulla ymmärrät paremmin omaa herkkää sisäistä lastasi, joka on ymmällään tässä aikuisten maailmassa, ja kantaa turhia taakkoja. On aika jättää nuo taakat taakse, sillä sisälläsi oleva Valon lapsi haluaa keveytyä ja iloita. Siinä meillä kaikilla on vielä työstettävää.
Kesä terveisin
Virpi Karjalainen
Astrologisten tulkintojen kesäale on alkanut!
Kuumaa kesäkyytiä tiedossa rajoitetun ajan astrologisten tulkintojen kesäkaupassa. Tulkinnat alkaen jopa 5,14€. Tule ja löydä kesäisen kepeän hinnoittelun lomasta juuri se omaan elämäntilateeseen sopiva tulkinta!
Siirry Astro.fi sivuston kesäkauppaan tästä!
Liity postituslistalleni!