•Kun ihminen muuttaa oman affiniteettinsa, hän saa uuden sisäisen ohjelman
Mietin kauan tätä alkemian sanomaa, koska en tahtonut millään saada kiinni ajatuksesta, että pitäisi muuttua joksikin muuksi. Enkö olekaan täydellinen tällaisena kuin olen? Voisinko tosiaan kokea asioita jollakin toisella tavalla? Ajatukset eivät millään saaneet kiinni eivätkä saa vieläkään siitä millaiseksi ihan tosissani haluaisin muuttua. Minulla on paljon ajatuksia siitä millaiseksi minun pitäisi muuttua, ollakseni hyvä aviomies, rakastava puoliso, arvostettu isä tai jotain muuta. Lista kasvaa loputtoman pitkäksi siksi, että nämä ovat asioita, joita minulta käsitykseni mukaan odotetaan milloin kenenkin taholta. Jokainen tämän listani muutos on mahdoton tehtävä niin kauan kun teen sen kenenkään toisen vuoksi.
•Jokainen ihminen elää omassa maailmassaan
Vasta Laurin kanssa vietettyjen tuntien myötä oivalsin, että kysymyksessä on omassa totuudessaan eläminen aina hetki kerrallaan ilman menneisyyttä ja ilman tulevaisuutta. Voimme hyvin monella tavalla tuntea voivamme huonosti jossakin tilanteessa ja useimmiten syynä kehnoon oloon on syyllisyys jostain tapahtuneesta. Jokainen meistä peittelee joitakin tekemisiään. Eri ihmisille kerrotaan erilaisia valheellisia tarinoita siksi, että arvellaan oman tekemisen tulevan sillä tavalla hyväksytyksi ja jopa arvostetuksi. Näin kuitenkin vain lisäämme omaa ahdinkoamme ja vahvistamme kuvaa sellaisesta minusta, joka ei ole todellinen. Matkamme syvemmälle pahanolon suohon jatkuu.
•Pitää kysyä: Miksi juuri minusta tuntuu juuri tältä juuri nyt?
Sen sijaan, että miettisi asiaa syyllisyyden ja menneisyyden lähtökohdasta, tulisikin kysyä, miksi minusta juuri nyt tuntuu pelottavalta, ärsyttävältä, väärältä, loukatulta? Niin kauan, kun ajattelemme, että paha olo tai ikävä tunne tulee toisen aiheuttamana, elämme menneisyydessä ja valheessa itsemme kanssa. Tämän totuuden sulattaminen on paljon kovempi urakka kuin kahden tunnin tai edes puolen tunnin aamujumppa joka ikinen aamu suurimmalle osalle meistä. Oman värähteen kunnioittaminen on helppoa silloin, kun nauttii olostaan ja armottoman vaikeaa silloin, kun ei olekaan hyvä olla.
•Ihminen saa aina juuri sen mitä tarvitsee
Tiedetään tiedetään. Eihän se nyt näin voi olla. Tarvitseeko lapsi pedofiili-isän tai -äidin? Tarvitsenko minä rattijuopon saattamaan itseni pyörätuoliin loppuiäkseni? Kauheuksien lista on loputon ja silti se tosiaan on olemassa. Jokainen meistä kokee näitä kauheuksia isommassa tai pienemmässä mittakaavassa aivan jatkuvasti. Kaikki ovat asioita ja tapahtumia, jotka yksinkertaisesti eivät ole vältettävissä. Eikä kukaan voi välttyä ainoaltakaan kohdalleen osuvalta, koska emme voi etukäteen tietää mitään ikävää olevan tapahtumassa. Ja vaikka lähes sataprosenttisella varmuudella tiedämme kohtaavamme jotain kamalaa, surullista, loukkaavaa tai jopa pahoinpitelyä, niin jatkamme sinnikkäästi samaan suuntaan toivossa, että muu maailma tai toinen ihminen ihmeen kaupalla muuttuisi ja tulevaisuus olisikin odotusarvoa parempi. Niin ei valitettavasti koskaan tapahdu.
•Muuttaessaan itsensä, muuttaa maailman
Elämän kääntäminen omaan hallintaan vaatii ehdottomasti monen asian muuttumista, mutta ei ainoassakaan toisessa ihmisessä. Muutos voi tapahtua vain itsessä. Toivon sijasta tulee alkaa elämään totuudessa itsensä kanssa. Tehtävä tuntuu mahdottomalta ja houkutus lopettaa oman elämän paremmaksi muuttaminen kasvaa uusiin mittoihin. Suosittelen kuitenkin jatkamaan lukemista vielä muutamaan seuraavaan kappaleeseen/blogiin. Tehtävä ei lopulta ole ihan niin hankala, kuin miltä se tässä vaiheessa vaikuttaa. On vain tiedettävä askelmerkit ja sitten seurattava niitä. Tästä lisää seuraavassa alkemiablogissa.
Oman valopolun seuraamiseen suosittelen Auringon Paluu -tulkintaa
Liity postituslistalleni!