"Jos vankilan johtaja joka on luonut vankeuden on sama kuin vanki.
Päättyykö vankeus kun vanki näkee olevansa johtaja?"
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten omituisia otuksia me ihmiset olemme? Meillä on kalenterit, sekuntikellot, sykemittarit ja tapaamiset varattuna kolmen viikon päähän tiistaille klo 14.15. Sitten ihmettelemme, miksi päästämme jatkuvasti höyryä kuin vanha höyryveturi.
Tarkastellaanpa ajan ja kuoleman anatomiaa ilman ryppyotsaisuutta – kahden täysin eri aikakäsityksen kautta.
1. Kronologinen aika: Juna kulkee, mutta asutko asemalla?
Kronologinen aika on yksinkertaista ja hyödyllistä. Se on kelloaikaa: kykyä tietää, milloin bussi lähtee, milloin kaurapuuro keittyy tai milloin gymille kannattaa mennä ennen iltaruuhkaa. Ilman sitä myöhästyisimme jokaisesta tapaamisesta.
Ongelmat alkavat vasta sitten, kun työnnämme tämän mekanismin sisimpäämme ja luomme psykologisen ajan.
Psykologinen aika on mielen oma keksimä aikakone. Se on sisäinen ääni, joka sanoo: "Olen nyt melko keskinkertainen, kärsimätön ja stressaantunut versio itsestäni, mutta kunhan harjoittelen kolme vuotta, minusta tulee valaistunut ja rauhallinen superihminen."
Psykologinen aika on ikuinen "huominen", jota ei ole olemassa. Mieli siirtää elämän ja rauhan aina tulevaisuuteen – ja varmistaa samalla, ettei tämä hetki koskaan riitä.
2. Kuolema: Pelkäämmekö loppua vai pakenemmeko elämää?
Tästä pääsemme aiheista suurempaan: kuolemaan.
Nykymieli suhtautuu kuolemaan kuin kutsumattomaan vieraaseen, jota yritetään piilotella maton alle. Jatkamme elämämme suorittamista, keräämme saavutuksia ja toivomme, että jos teemme tarpeeksi asioita, kuolema tällä tavalla unohtaa meidät.
Miksi kuolema pelottaa niin valtavasti?
Koska pelkäämme menettävämme sen "minän", jota olemme koko elämämme ajan rakentaneet. Pelkäämme muistojemme, identiteettimme, tavoitteidemme ja rooliemme katkeamista. Mutta pysähdyppä miettimään: mitä sinä todella suojelet? Tulevaisuuden mielikuvia ja menneisyyden kerrostumia.
"Kuolema ei ole jotain, joka tapahtuu vasta vuosikymmenten päästä. Kuolema tapahtuu joka hetki, kun luovut menneestä."
Kuolema pelottaa vain silloin, kun riipumme kiinni eilisessä. Jos katsot asiaa rehellisesti, kuolema ja elämä eivät ole toistensa vastakohtia. Vastakohta syntymälle on kuolema, mutta elämällä itsellään ei ole vastakohtaa.
3. Kuole joka päivä – ja aloita alusta
Mitä tapahtuu, jos kuolet psykologisesti jo tänään?
Tämä ei tarkoita dramatiikkaa tai testamentin kirjoittamista, vaan jotain paljon radikaalimpaa: luopumista menneisyyden painolastista nyt.
• Et kanna eilisen kaunaa, eilistä onnistumista tai eilistä epäonnistumista mukanasi tähän hetkeen.
• Et käytä tätä hetkeä sililtana johonkin "parempaan huomiseen".
• Et yritä kerryttää henkistä pääomaa tulevaisuutta varten.
Kun kuolet jokaiselle hetkelle – luovut tarpeesta määritellä itsesi ja suorittaa elämääsi – mieli puhdistuu täysin. Se on kuin pyyhkäisisi pölyt ikkunasta.
Silloin huomaat, että pelko kuolemasta oli vain ajatuksen luomaa teatteria. Kun et enää kerrytä menneisyyttä, ei ole mitään, mitä voisit menettää.
Tiivistys: Tyynen pinnan äärellä
Voit edelleen katsoa kelloa ja ehtiä tapaamisiisi ajallaan. Mutta voit lopettaa sisäisen kellon pyörittämisen.
Vapaus ei löydy siitä, että saavutat henkisen päätepisteen viiden vuoden kuluttua. Se löytyy siitä, että näet psykologisen ajan valheen TÄSSÄ HETKESSÄ. Kun "minän" jatkuva rakennusprojekti pysähtyy, jää jäljelle vain elämä – tuoreena, keveänä ja täysin vapaana.
Ja rehellisesti sanoen: eikö ole melkoinen kevennys huomata, ettei sinun tarvitsekaan valmistaa itseäsi yhtään mihinkään.
Terveisin:
Sami-Samuli Keinonen
Astrologinen näkökulma – Kuka vankilaa oikein rakentaa?
Astrologiassa syntymäkarttaa voidaan katsoa eräänlaisena peilinä sille, mitä kannamme mukanamme. Ei vain sille, millaisia olemme, vaan myös sille, mikä meissä toimii niin automaattisesti, ettemme enää edes huomaa sitä.
Ja ehkä juuri siinä on yhteys psykologiseen aikaan.
Mieli rakentaa kuvaa itsestään muistoista, kokemuksista, peloista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Vähitellen tästä kaikesta muodostuu tuttu "minä".
Mutta onko tuo minä todella se, joka olemme?
Vai onko se vuosien aikana rakentunut kuva itsestämme?
Astrologinen Luonteesi Voimat -tulkinta tarkastelee tätä kokonaisuutta syntymäkartan kautta. Siinä tutkitaan muun muassa nousumerkkiä ja sitä, millaisena näyttäydymme maailmalle, Auringon kuvaamia henkisiä päämääriä, Kuun kautta näkyviä alitajuisia pelkoja, kuunsolmujen osoittamaa menneisyyden painolastia sekä Chironia, haavoittunutta parantajaa.
Siksi ehkä kiinnostavin kysymys ei olekaan:
"Mitä syntymäkarttani kertoo minusta?"
Vaan:
"Mitä sellaista se voi tehdä näkyväksi, mitä en ole itsessäni aikaisemmin nähnyt?"
Sillä jos emme näe omia automaattisia reaktioitamme, pelkojamme ja minuuden rakennelmia, ne voivat ohjata elämäämme huomaamattamme.
Ja silloin palaamme jälleen tämän kirjoituksen ensimmäiseen kysymykseen:
"Jos vankilan johtaja joka on luonut vankeuden on sama kuin vanki.
Päättyykö vankeus kun vanki näkee olevansa johtaja?"
Syntymäkartan kiinnostavin tehtävä ei olekaan kertoa, kuka sinun pitäisi olla.
Se voi auttaa näkemään sen, mikä sinua jo nyt ohjaa.
Ja joskus jo näkeminen muuttaa kaiken.
Luonteesi Voimat on henkilökohtainen syntymäkarttaan perustuva tulkinta, jonka tarkoituksena on syventää itsetuntemusta ja auttaa tunnistamaan omia vahvuuksia, reaktioita ja sisäisiä toimintamalleja.
Tutustu Luonteesi Voimat -tulkintaan
Liity postituslistalleni!