Jos oma mieli on jumittunut tasan yhteen asentoon etkä saa sitä enää vaihtamaan vaihdetta, on tarpeen resetoida koko paketti ja päivittää omaa käyttöjärjestelmää. Itse sain kokea tällaisen uudelleenkäynnistymisen heinäkuun puolivälissä Festiva Magica -festareilla. Menin sinne ensimmäistä kertaa avoimin mielin, kuvitellen, että tänä viikonloppuna kevennyn ja kohoan, vaan enpä arvannut, että ensin minun pitikin pudota mieleni mustaan viemäriin vieläkin syvemmälle ennen kuin minkään sortin sielullinen soufflé pääsisi kunnolla kohoamaan.
Lupa toipua
Mitä on tämä sivullisuuden ja ulkopuolisuuden tunne, tämä aggressio, kateus ja jopa mustasukkaisuus? Miksi se juuri nyt nousee pintaan, kun minun pitäisi uida tämän uushenkisen seurakunnan liiveihin ja näytellä kaikkein keveintä sosiaalista päiväperhosta? Perhosellani ei vaan sattunut olemaan siipiä mukana ja se näyttäytyikin kotelossaan lymyten rujona yöperhosena, varsinaisena yökkösenä.
Ilmeisesti tämäkin jurona jumittaminen kuului suureen reittisuunnitelmaan, jonka takasuora pysyy aina visusti piilossa. Nyt se vei minut äärimmäisen ahtaan henkisen puristustunnelin läpi, josta ei päässyt toiselta puolelta ulos ilman saavillista kyyneleitä. Vaan kun aikasi tyhjennät itsestäsi kaikkea mieltä ja tunnekehoa kalvavaa mustaa lietettä, saatat yllättäen päätyä parannuksen paremmalle puolelle. Minun kohdallani siihen tarvittiin myös muutama voimallinen hoitokokemus, sillä vauhdikkaassa karusellissa ravaava tietoinen mieli ei tarvinnut enää yhtään lisää informaatiota, vaan pikemminkin nollausta. Myös ylikuormittunut energiakeho kaipasi putsvekslausta.
Tähän avuksi tuli ensin hermostoa rauhoittava ryhmähoito ja sitten läsnäoloa voimistava kosketustyöpaja. Sen päälle osallistuin kundaliinienergian aktivointiin, kemikaalikuormaa haihduttavaan visualisaatioon, sisäisen lapsen pelkojen vapautukseen sekä lopuksi vielä alitajuisia jumeja vapauttavaan Celestial Healing -sessioon. Erityisesti mieleeni jäivät Hannele Virran sanat tuon viimeisimmän hoidon jälkeen: ”Nyt on syytä olla ottamatta mitään muita hoitoja seuraavien kolmen viikon ajan, sillä tästä eteenpäin olette valotoipilaita”. Se kuulosti ihanan armolliselta. Valotoipilaana minulla on lupa toipua omassa rauhassa!
Kaikki nämä hoidot ja energiat rassasivat yhteen asentoon jumittunutta systeemiäni syvällisesti ja asettivat minuun uusia hiljalleen vaikuttavia ohjelmointeja. Minkä on tarkoitus tapahtua, nyt siis tapahtukoon. Mutta ennen kaikkea minun vikuroiva ja vastusteleva mieleni on laitettu hetkeksi syrjään ja annettu tilaa jollekin paljon viisaammalle ohjaukselle.
En usko, että olisin mitenkään pelkästään ajatustyötä tekemällä saanut omaa laivaani käännettyä, sillä ajatukseni seilasivat aivan liian synkkiä ja myrskyisiä reittejä. Tarvittiin sen sijaan Neptunuksen ihmeitä tekevä interventio sekä plutomainen pakkohoito (mikäli haluamme antaa planeetoille tässä oman roolinsa). Sisälläni oleva Lilithin, Marsin ja Saturnuksen vänkäävä vastustus oli kovaa. Onneksi Uranus tuo monesti mukanaan juuri sen äkillisen käänteen, joka muuttaa koko pelin hengen hetkessä täysin uusiksi. Jokaiselle planeetalle – ja ihmiselle – löytyy kyllä oma roolinsa, kun rakennetaan yhdessä tätä elämän näyttämöä, tai maagista festivaalia.
Viimeinen rutistus
Omien henkisten myllynkivieni lisäksi hyvin moni muukin henkinen opas ja tienviitoittaja painii nyt nimenomaan kehonsa tasolla jonkinlaista viimeistä kamppailua. Selät poksahtelevat, sydän sanoo kaputt, syöpä iskee salamana tai suolisto sanoo itsensä irti. Näin moni hengen soturi on raportoinut. Jokaisesta meistä ikään kuin testataan sitä viimeistä lenkkiä, sitä heikointa kohtaa, ja katsotaan pystymmekö pelastamaan itse itsemme. Pystymmekö totaaliantautumaan ja polvillamme pyytämään apua – eli kuinka pitkälle olemme valmiita menemään taistelussamme, jossa demonit ja enkelit löytyvät ainoastaan oman kehon ja mielen sisältä? Pystymmekö kontrolloimaan kohtaloa tässä tahtojen tulisessa taistelussa? Minä vastaan minä, kumpi mahtaa voittaa.
On kuin viimeisetkin tuhkat oltaisiin nyt puhdistamassa tulipesästä, jotta sinne voidaan taas sytyttää uusi tuli – hengen loistokas liekki, joka ei suostu enää millään sammumaan. Älä siis ihmettele, jos ympärilläsi sairastutaan vakavasti ja taistellaan aikaa vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Jokin suurempi kuvio on epäilemättä piirtymässä yötaivaalle ja olemme kaikki sen pienenpieniä tähtihitusia, lopulta jonkin kauniin suurkuvion muodostaen, kunhan näkökulma vain on tarpeeksi korkea. Olet osa jotain suurta ja mystistä, joten älä pienennä itseäsi enää yhtään! Et ole pelkkä tähdenlento, vaan kosminen tekijä.
Valomiekalla lisää valoa kipukohtaan
Usein juuri sillä kaikkein pimeimmällä hetkellä elämäämme pääsee paistamaan se pieni valonsäde, vaikka se sitten tulisi valomiekan sivalluksen kautta. Se osuu suoraan, yhtään arpomatta, siihen kipeimpään kohtaamme ja paljastaa samalla kuinka kesken vielä olemme. Samalla tuo valo silti huuhtelee kipuamme hellästi pois ja viestittää, että meitä kannatellaan. Kuinka monta kertaa olenkaan pyytänyt johdatusta ja helpotusta kaikkein tiukimmissa tilanteissa – ja lopulta saanut pienen tönäisyn valoa kohti, jotta jaksan taas paremmin selviytyä eteenpäin. Koko polkua ei valaista kerralla eikä tietä edessäni edes tasoiteta, mutta jokin toivon pilkahdus värjää päivän paremmaksi, jottei se täysin tummana jatku.
Vaikka sanotaankin, että kaikki vastaukset ja ratkaisut ovat jo meissä itsessämme sisällä, olen silti usein kokenut, että ulkopuolinen hellä hoiva, hoito tai opastus auttaa. Kun antauduin ottamaan ulkopuolista apua Festiva Magica -viikonlopun yhteismeditaatioissa ja ryhmähoidoissa, annoin samalla itseäni kannateltavan ja ohjattavan korkeamman taholta. Ei ollut pakko yksin sivussa sinnitellä, sillä tukea oli tarjolla, kunhan sitä vain suostui ottamaan vastaan. Joskus oman mielen vastustus onkin niin käsittämättömän sitkeää. Vaikka tietäisit, mikä on sinulle hyväksi, et suostu menemään sitä kohti.
Luulemme myös usein, että juuri minun kipuni on ainutlaatuista, että minun tuskani kyllä pesee sinun tuskasi mennen tullen. Kärsimyksen määrällä brassailu tai henkisellä kehityksellä kilvoittelu on samanlaista kilpavarustelua kuin materiauskonnon puolella (”mullapa on isompi/enemmän/parempaa kuin sulla”). Sekin pitää riisua pois, että olisin jotenkin erityislaatuisempi kuin muut ja juuri siksi saanut tässä elämässä astetta isomman slaissin kipua ja kärsimystä.
Toisten ihmisten kehitys-, kasvu- ja selviytymistarinat ovat silti hyvin mielenkiintoista oppimateriaalia, koska ennen pitkää huomaat, että tuo toinen sanoittaa juuri sinun kokemuksiasi. Sinun suurin kipusi heijastuukin tuosta toisesta ihmisestä sinulle arvokkaana asiana takaisin – koettuna, sisäistettynä ja ymmärrettynä. Sitä ei tarvitse enää selittää, sillä toinen tietää jo. Tajuat olevasi samassa liemessä, samoilla mausteilla yhtä marinoituneena. Toisten ihmisten kokemusten näkeminen ja kuuleminen auttaa silloin sinua itseäsi ottamaan oman kohtalosi myös hieman kevyemmin. Tulet ikään kuin kollektiivisen haavan kannattelemaksi, nähdyksi ja kuulluksi kaikkine kohtalon käänteinesi. Olet samassa sopassa, jota jokin isompi kauha hämmentää.
Jos olet kokenut kovia, anna itsellesi kunnolla aikaa olla valotoipilas. Olet jo myöntänyt avuttomuutesi ja antautunut toipumisen ja parantumisen prosessille. Olkoon se kohdallasi erityisen lempeä, lohduttava ja hoivaava. Tulkoon valo osaksi olemustasi niin, ettei oman mielesi pimeys enää saa sinua polvilleen.
Lisää lohtua ja kannustusta saat astrologian ymmärrystä avaavasta aarrearkusta. Astu siis astrologian kallisarvoisten aarteiden pariin ja poimi joka päivä pari jalokiveä tai kultaista oivallista Astrokalenterin avulla.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!