Kosmos on viime aikoina toiminut kohdallani mestarillisella ajoituksella, kuin sveitsiläisen kellokoneiston tarkkuudella. Kun etukäteen viritetty taivaallinen (ja astrologinen) tiuku soi, jokin minussa alkaa vimmatusti värähdellä, vaatia oivalluksia ja toteutuksia. Uusi harrastukseni onkin kvanttihyppely tajunnan meressä ja isot henkisen kasvun harppaukset. Hyppy niin sanotusti kulkee ja tulosta tulee!
Nyt kuitenkin tuskailin maskuliini- ja feminiinivoimien – ja niiden epätasapainon aiheuttaman voimattomuuden – äärellä. Olin aamukahvin kera diagnosoinut itseni pelkällä maskuliinienergialla eteenpäin puskevaksi, pakonomaisen pärjäämisen äärelle jumittuneeksi höyryjyräksi, jonka alle feminiinivoimani oli kokonaan liiskautunut ja lannistunut. Kuinka ollakaan, juuri siihen lohduttoman toteamuksen keskelle minulle tarjoutui tilaisuus tutustua Seppo Tanhuan uuteen Jumalatarvoimat-tulkintaan. Ihan kuin minua olisi ihan vaan pikkaisen tönäisty tutkimaan tämä asia saman tien pohjamutia myöten... Juuri sinä samaisena päivänä!
Onneksi olin aistit ja antennit auki ja minulla oli psykologiset pika-analyysit valmiiksi päällä, joten syväsukellus omiin jumalatar-asteroideihini ei ollut mikään liian pelottava temppu. Pelottavaa oli pikemminkin se, että olin ostanut perusastrologian tarjoileman maskuliinisen katsantotavan ja dissannut feminiinisiä voimia – myös itsessäni.
Jumalasta Jumalattareen
Olin jo pohtinut viimeisen kuukauden aikana paljon omaa ja läheisteni jumalasuhdetta, että ”pitääkö sitä rankaisevaa partaäijää todella pelätä vai voisiko se olla hyvä ja reilukin jätkä”, joka suo sinulle lopulta kaiken, mitä aikuisten oikeasti tarvitset. Tämäkin pähkäily tuntui menevän pelkän maskuliinienergian kautta, taistelemisen ja valtapelien kautta (”kumman tahto lopulta voittaa, ihmisen vai Jumalan?”).
Aloin olla täysin kypsä feminiinienergian tukahduttamiseen niin maailmassa kuin minussa itsessäni. Kaipasin antautumista, turvaa, luottamusta. Halusin hellittää kokonaan miehisen maailman suorituskeskeisyydestä, jonka olin omaksunut jo kauan sitten, aina niitä lukuisia menneitä elämiä myöten, joissa on totisesti miesten miekoilla taisteltu, viimeiseen tuppeen ja tappioon asti. En oikein jaksaisi sitä kaikkea taistelua, kilpailua, pelolla ohjaamista ja väkisin vääntämistä enää. Haluaisin jo lempeästi luovuttaa ohjat jollekulle muulle, joka ohjaisi minut turvallisesti perille. Haluaisin heittäytyä täyteen luottamukseen. Mitä sellainen edes on?
Tunsin kaipuuta kääntyä jumalasuhteen pohtimisesta jumalattaruuteen, johonkin omaan naiselliseen sallivaan pyhyyteeni. Sillä en voi mennä enää eteenpäin vain puolella energialla, pelkällä maskuliinisella värähteellä. Minun on päästävä syvälle omaan naisellisuuden voimaani, joka voi synnyttää universumeja ja galakseja – täysin ilman aseita, rakastavalla ja hyväksyvällä luomisenergialla. Tulkoon oman jumaluuden rinnalle jo vihdoin myös oma jumalattaruus!
Asteroidien alkuvoima
Nyt katsoin itseäni astrologi Seppo Tanhuan kirjoittaman Jumalatarvoimat-tulkinnan tarjoaman peilin kautta. Mitä Ceres, Juno, Pallas Athene, Vesta ja Lilith voisivat minulle itsestäni ja omista naisellisuuden haasteistani vielä lisää kertoa? Näiden feminiinisten asteroidien äärellä olin toki aikani jo viettänyt, mutta Sepon tulkinta tarjosi minulle uusia, kaivattuja näköaloja. Etenkin pidin tulkinnan tarjoamista aspektiselityksistä, jotka kokosivat tiedot yhteen.
Ymmärsin, että Ceres, joka usein liitetään äitiyteen ja hoivaamiseen, voi itse asiassa minun kohdallani puhua paljon totuudellisemmin menettämisen tuskasta ja kannattelemisen pakosta. Kun vaihdoin mielessäni kaikki huolenpitoon, hoivaamiseen ja hoivaviettiin liittyvät termit kannattelemiseen (sekä itseni että muiden kannattelemiseen), pääsin paremmin kipupisteeni äärelle. Olinhan niin väsynyt kannattelemaan itseäni ja halusin jo laskea taakat alas. Ehkäpä sitten minun fyysisiin käsiini ei enää sattuisi aina, kun ”käsillä” oli liikaa huolehdittavaa. Kannoin alitajuisesti huolta ja vastuuta myös toisten henkisestä polusta, sillä halusin ”tukea muita heidän pyrkimyksissään saavuttaa korkeampi ymmärrys ja hengellinen tietoisuus. Saatat kokea syvää huolta siitä, että toiset löytäisivät merkitystä elämälleen ja että heillä olisi mahdollisuus laajentua henkisesti.” Tämänkin Ceres-tehtävän – ihmisten henkisen ravitsemisen – olin ottanut kontolleni, kuten lukija on ehkä vuosien mittaan huomannut.
Tiesin myös ennestään Pallas Athenen voiman itsessäni, mutta nyt jäin miettimään sen tarjoamia haastekulmia ja ristiriitoja. Sodinko tosiaan omaa herkkyyttäni vastaan käyttämällä aina Pallaksen loogista ja terävää älyä? Haluaako minun Pallakseni olla mies – vai osaanko olla Pallas Athene -nainen tässä miesten maailmassa? Täysi sotisopa minulla syntyessä ainakin oli suojana ja käytin aina älyn miekkaa, jottei kukaan vanhoja haavojani näkisi. Kasihuoneessa minun Leijona-Pallakseni on perkaamassa karmaa dramaattisten tapahtumien välityksellä, täydessä valmiudessa nousta tilanteen näyttäväksi herraksi tai rouvaksi, suoranaiseksi luovan muutoksen esitaistelijaksi. Enpä voi väittää vastaankaan!
Juno, tuo pyhän parisuhteen prinsiippi, on minulle hyvin rakas asteroidi. Voi kuinka paljon tuskaa sen kokemaan syvään intohimoon ja henkisen liiton kaipuuseen omalla kohdallani liittyykään:
”...todellisen rakkauden ylläpitämiseen liittyy syvä intensiteetti ja kyky toteuttaa yhteistä transformaatiota ennen kaikkea tilanteissa, joissa fyysinen yhdessäolo ei jostain syystä olekaan mahdollista”.
Niin, minulla on ollut lähes järjestään (vaan entä järjissään?) pitkiä etäsuhteita ja suhteita, joita on leimannut jonkinlainen erillisyys joko suhteen alussa tai pitkin matkaa. On surullisen kaihoisaa yhä uudestaan lukea astrologiselta kartaltani, että etäisyys ja kaipaus on sinne syvälle jo ennalta koodattu. Minun siis tulee kokea syviä rakkauksia, joissa on esteitä, ikävää ja välimatkoja, kuten myös lohdutonta menettämistä ja kipeää torjuntaa. Jokin minun sielunsopimuksessani vaatii sen tulla koetuksi, ja kenties lopulta kokonaan ylitetyksi. Kaihoisa Juno soitti myös tässä Jumalatar-tulkinnassa sieluni syviä säveliä, hyvinkin tutun kuuloisia.
Vesta, pyhän palvelun vaatimus minussa, asettuu parisuhdealueelleni:
”Seitsemännessä huoneessa Vestan energia edustaa täydelliseen keskinäiseen luottamukseen perustuvaa yhteyttä. Vestan rooli tässä huoneessa auttaa sinua luomaan puhdistavia ja rakkaudellisia suhteita. Rakkauden ja ihmissuhteiden huoneesi on kuin kaunis taidegalleria, jossa jokainen suhde on taideteos, joka kaipaa hoivaa ja ymmärrystä. Tämän huoneen kautta kohtaat jokaisen ihmisen ensisijaisesti valo-olentona.”
Mikä voisi olla suurempaa palvelutyötä kuin pyhä, korkeavärähteinen liitto, jolle omistautua? Sen liiton etsinnälle olenkin omistanut viimeiset seitsemän vuotta, käytännön toteuttamisen lipuessa koko ajan kauemmas. Vestan sydämenliekki minussa ei silti koskaan ole antanut periksi, vaan vaatii järkähtämättä, että tämä tehtävä on täytettävä tämän elämän aikana. Vestan Jumalatar minussa on puhunut: tulkoon rakkaus lihaksi.
Lilith, tuo Aatamin viereltä lipettiin lähtenyt pikku naispaholainen, on ollut välillä vaikea asetella omaan persoonaan sopivaksi, vaikka sitä onkin kartallani alleviivattu ja paisutettu Jupiterin läsnäololla. Ehkä Lilith on ollut minulle varjo, täysin näkymättömissä Kuun pimeällä puolella. Jumalatarvoimat-tulkinnan avulla sain sen valtavasta toteutumattomasta seksuaalivoimasta ja turhautumisesta hyvin kiinni. Tulkintani viimeinen lause toimiikin kuin rukous ja Amen, kuin siunaus sisäiseltä viisaalta Jumalattareltani:
"Älä yritä tukahduttaa Lilithiä, vaan anna sille tilaa ilmetä terveellä tavalla. Samalla voit opetella luottamaan ja antautumaan Junon pyhälle yhteydelle. Kun hyväksyt molemmat puolet, voit löytää intohimoisen ja pyhän rakkauden, jossa seksuaalisuus ja henkisyys kulkevat käsi kädessä."
Kun nyt luin tämän Jumalatarvoimat-tulkinnan viimeistä ylläolevaa lausetta, saatoin kiitollisena todeta, että kohdallani se oli vihdoin tullut toteen. Junoni, pyhän yhteyden etsijä, oli löytänyt Lilithin intohimon ilmauksen ja ottanut kädestä kiinni myös Vestaa, joka halusi omistautua rakkauden palvelutyölle. Minulle oli vihdoin avautunut väylä, joka kannattelisi ja hoivaisi minua (Ceres) ilman, että minun tarvitsi enää kannatella ja hoivata vain itse itseäni. Pallas Athene minussa oli löytänyt tasaveroisen, älykkään kumppanin, jonka maskuliinista voimaa vastaan minun ei enää tarvinnut taistella, vaan jonka rinnalla mahdolliset taistelut jatkossa käytäisiin. Oikeastaan olin jo täysin valmis sovintoon ja rauhanneuvotteluihin: jumaluus ja jumalatarenergia minussa olivat löytäneet kodin.
Nyt ylisuorittava maskuliini minussa voi vihdoin hellittää ja antaa tilaa lempeälle, sallivalle ja antautuvalle feminiinille – tälle kauniille asteroidikoplalle: Junolle, Cerekselle, Vestalle, Pallas Athenelle ja Lilithille.
Sillä katso, minuun on tänä syksynä syttynyt uusi rakkaus. Enää en ole yksin.
Terveisin
Virpi Karjalainen
P.S. Kaipaatko sinäkin yhteyttä omaan feminiinivoimaasi, joka on jäänyt ikuiseen pärjäämisen ja suorittamisen luuppiin, vailla ulospääsyä tai armoa? Jumalatarvoimat-tulkinta voi herätellä sinuakin näkemään ensin metsän puilta ja sitten polun omaan naiselliseen jumaluuteesi. Meidän naisten (ja miesten) on aika astua omaan kokonaiseen, eheään voimaamme ja ottaa feminiinisten asteroidien tarjoamat tietoisuuden avaimet haltuun.
UUTUUS: Sinä ja Jumalatarvoimasi
Löydä feminiininen supervoimasi
Lanseeraamis tarjous: 33€ / norm 39,90€
Tämä uusi tulkinta paljastaa, missä kohtaa oma jumalatarvoimasi virtaa – ja mitä feminiinistä supervoimaa juuri sinä kannat syntymäkartallasi. Asteroidit saattavat olla pieniä, mutta niiden vaikutus on syvä. Ne näyttävät sielusi hienovaraiset säikeet: missä kohtaa intuitiosi, luovuutesi ja sisäinen viisautesi asuvat.
Kun näet oman voimakuviosi, alat ymmärtää, miksi tunnet ja toimit tietyllä tavalla – ja miten voit loistaa rohkeammin juuri sellaisena kuin olet.
Tarjousta on jatkettu su 26.10.2025 klo 24 saakka, joten tartu siihen nyt, jos tunnet kutsun!
Liity postituslistalleni!