Olen jo loppukeväästä lähtien ollut aika lailla keskittyneenä maallisiin asioihin. Ei ole kiinnostanut henkisen kentän tuubivideot, podcastit eikä tapahtumat. Sen sijaan olen keskittynyt omaan elämääni täällä Maan päällä. Alkukeväästä olin lähdössä kymmenen vuoden tauon jälkeen loppuvuodesta järjestettäville messuille, mutta jossain vaiheessa tuli tunne, että ehkä nyt ei ole oikea hetki omalla kohdallani.
Henkinen kenttä uudessa valossa
Viime aikoina henkinen kenttä on alkanut näyttäytyä minulle monimuotoisena kokonaisuutena – kuin värikkäänä markkinapaikkana, jossa jokainen tuo esiin oman tapansa tukea henkistä kasvua. On monia menetelmiä ja näkemyksiä, ja suurin osa toimijoista on varmasti liikkeellä aidosta auttamisen halusta. Silti huomaan välillä miettiväni, miten erilaiset maailmankuvat ja kokemukset voivat vaikuttaa kuulijaan. Usein ihminen saattaa kokea jotakin voimakasta ja jäädä sitä ihmetellen pohtimaan.
Kokemusten integrointi arkeen
Monelta voi jäädä puolitiehen se, että miten integroidaan tuo kokemus tähän elämään, tämänhetkiseen tilanteeseen ja miten tuo kokemus vaikuttaa arkiminään. Onko kokemus ajanut ylöspäin haahuilemaan, elämään muissa maailmoissa? Onko sillä mitään kosketuspintaa tähän hetkeen, juuri nyt, tässä arkisessa elämässä? Etsitäänkö omaan elämään tylsyyttä karkottamaan uusia, upeita retkiä “tuolle puolen”?
En sano, etteikö henkisellä kentällä olisi paljon annettavaa meille, mutta monesti me emme osaa elää kehossamme, vaan pyrimme koko ajan ulos siitä. Mutta sillä on tarkoituksensa, että me olemme täällä Maan päällä ihmiskehossa juuri nyt.
Maallinen elämä on tarkoituksellinen
Maallisella elämällä on kaikki vastaukset kysymyksiimme, meidän kehollamme on merkittävä tarkoitus. En voi sanoa uskovani jumaliin, mutta koen kyllä, että on suuri, näkymätön voima, joka vaikuttaa meidän elämäämme. Paljon on tapahtunut asioita, jotka tuntuvat kuin johdatukselta; asiat vain limittyvät ja tuntuvat olevan toisiinsa kytköksissä. Mutta mielestäni ei pidä liikaa antaa aikaansa näiden uskomattomien asioiden ihmettelyyn, kun maallinen elämä on se juttu, mitä meidän pitäisi elää.
Luontoon palaamisen voima
Olen noin 1,5 kuukautta ollut valmennuksessa, joka opettaa palaamaan takaisin luonnon rytmiin ja vuodenaikarytmiin. Siinä pistetään uusiksi valo-, pimeys-, ravinto- ja teknologia-asiat. Kaiken tarkoitus on tasapainottaa hormonitoiminta luonnolliseksi, niin kuin luonto on sen tarkoittanut. Täytyy sanoa, että tämä tapa elää tuntuu todella hyvältä kehossa ja kokonaisvaltaisena olona. Päivittäinen paljasjalkailu luonnossa ja altistuminen luonnonvalolle saa tuntemaan vahvempaa yhteyttä Maan kanssa. Kiitollisuuden tunne on valtava. Lisäksi koen, että aistit ovat terävöityneet ja sirkaadinen rytmi on tasapainoinen. Valmennuksessa keskitytään siihen, että voit ilman stressiä lähteä elämään voimakkaammassa luontoyhteydessä ja samalla tervehtyä sisäisesti.
Pienet ihmeet arjessa
Valmennus on vasta alussa ja niin on tämä elämäntapakin, mutta pidän siitä, että siinä pyritään elämään mahdollisimman luonnonmukaisesti, omaa kehoa kuunnellen. Tosin on universumi muistuttanut minua ihmeiden olemassaolosta näiden kehollisten ja maallisten asioiden keskelläkin: eilen aamulla mietin, että miten saisin heijastimen pysymään nahkatakissani ja ajattelin, että ehkä karabiinihaka ajaisi asian. No, eilen iltapäivällä löysin sellaisen sattumalta ja otin käyttöön.
Hauskasti asiat taas limittyvät ja ketjuttuvat. On oikein virkistävää ja antoisaa elää maallisesti, suosittelen.
Terveisin
Hanna Lindstöm
Liity postituslistalleni!