Sain hiljattain kehotuksen tehdä itselleni unelmakartta. Omat unelmani ovat eläneet hiljaiseloa ja niitä pitäisi ilmeisesti läpsytellä poskelle ja herätellä eloon. Mieleeni muistuikin edellinen kerta, kun tein unelmakarttaa. Siitä on nyt lähemmäs 10 vuotta. Kokoonnuimme ryhmässä laittamaan unelmat alulle, mutta minä ja minun perfektionistinen Kuuni Kauriissa ei halunnut jättää mitään sattuman varaan. Ettäkö jostain randomeista aikakauslehdistä sattumanvaraisesti riipisin kasaan unelmakarttani sisällön? Ehei – tähän täytyy valmistautua huolellisesti. Ostin värillisen taustakartongin, valitsin etukäteen parhaat lehdet ja etsin sieltä elämääni kaunista sisältöä. Kaiken huipuksi valitsin hoikan naisvartalon, joka miellytti silmääni eikä ollut aivan utopistinen, ja leikkaa-liimasin sille photoshopissa oman hymyilevän pääni. Kaikki oli tip top ja viimeiseen asti hiottua. Suhtauduin unelmieni tavoitteluun vakavasti – kuin Kauris vuorenrinteen juurella, matkalla korkeuksiin.
Kun sitten liimasimme ja teippasimme karttojamme yhdessä kasaan, muut saivat unelmakarttansa yhden illan aikana heittämällä valmiiksi. Minulla työ jäi vielä kesken ja käärin tuotokseni rullalle jatkotyöstämistä varten. Aistin muissa hieman hämmästelyä, mutta ajattelin, että kukin tavallaan. Kotona laitoin unelmakartan kehyksiin työpöytäni kohdalle, jolloin se olisi aktiivisesti jokaisessa päivässä läsnä ja unelmani aivan varmasti lähtisivät toteutumaan.
Entä miten kävi? Kuinka moni unelmani kävi toteen?
Ei yksikään.
Millaista on unelmaelämä?
Olet varmasti itsekin kuullut tarinoita, joissa joku tekee itselleen unelmakartan ja sitten unohtaa sen tyystin. Noin 15 vuotta myöhemmin hän löytää kartan vintiltä tai komerosta uudelleen ja haukkoo henkeään – voi vitsi, kaikki unelmani toteutuivat! Minähän asun juuri tuossa samassa kartanossa, jonka kuvan liimasin unelmiini. Nyt minulla on uima-allas, vintage-auto, upea aviopuoliso ja menestyvä bisnes, ja elän täyttä amerikkalaista unelmaa, hallelujah! Päivässä on 50 tuntia ja treenaan tottakai maratonille.
Ehkä Amerikassa unelmatkin ovat suurempia, mene ja tiedä. Suomalaisten toiveet ovat yleensä nöyrempiä – ja niin olivat minunkin. Toivoin hieman isompaa asuntoa lähempänä saman kaupungin keskustaa, toivoin vakituisia tuloja, joissa olisi vähän väljyyttä laskujen jälkeen, toivoin ammatillista menestystä alalla, johon olin juuri kouluttautunut, toivoin lisää ulkomaanmatkoja ja vapaa-aikaa ihanan kumppanini kanssa. Siinä vaiheessa, kun tajusin, etteivät nämä toiveet toteudu, revin unelmakarttani ja laitoin sen roskiin. Joissain asioissa oli menty jopa takapakkia, joten tuntui kuin unelmakartta olisi näyttänyt minulle keskisormea.
Kun palasin miettimään koko unelmointiprosessia, niin sitä taisi vaivata sama ongelma kuin monia muitakin projektejani – olin ottanut ne kaurismaisen vakavasti. Unelmiin pitäisi osata heittäytyä ja todellakin antaa universumin junailemalle sattumalle jotain saumaa. En tiedä, toteutuivatko muiden ryhmäläisten unelmat, edes osittain, mutta ainakaan he eivät puristaneet mailaa niin lujasti, että rystysiin sattui ja veri tirskui ikenistä.
Unelmat uusiksi
Jos nyt tekisin uuden unelmakartan, toimisin toisin, ihan vain kokeen vuoksi. Ottaisin silmät ummessa sokkona jostain lehtikasasta lehden ja tyytyisin ex temporoimaan unelmakarttani sen pohjalta nopeasti. Lisäisin mukaan leikkimieltä ja hällä väliä -asennetta (ehkä hengennostatusmusiikkia ja pari drinkkiä siis samalla). Luottaisin siihen, että hyvällä fiiliksellä syntyy lisää hyvää fiilistä ja rentouttaisin hieman leukaperiäni. Mitä sitten, jos käteeni osuisi vain Tekniikan Maailma -lehti? Siitähän saisi hyvinkin jutun juurta uusiin unelmiin: urani ”kiihtyy huippunopeuteen alle 10 sekunnissa” tai ihannekumppanini olisi ”komea ja kompakti uutuusmalli”. Ja jos rahasta puhutaan, niin ”kestävä ratkaisu sadallatonnilla”. Terveys- ja ulkonäköunelmiini toimisi vaikkapa ”silmiä hivelevä kori ja pellin alla pitkäkestoista suorituskykyä”. Ehkäpä unelmani on siis olla kuin kallis ja korea urheiluauto, joka pystyy kiihkeästi kurvaamaan mihin vain ilman että löpö loppuu!
Entä millainen olisi astrologinen unelmakartta?
Jäin saman tien pohtimaan, olisiko mahdollista laatia myös astrologinen unelmakartta. Siis jos saisimme ihan itse valita, mitä planeettoja olisi missäkin kohdassa ja millaista piirileikkiä ne yhdessä vetäisivät huoneesta toiseen.
Luulenpa, että aluksi tämä olisi kiehtova tehtävä, jossa voisimme miettiä hyvisplaneettojen parhaita paikkoja: Jupiter kakkoseen ja mehevästi massia? Tai Venus seiskaan ja runsaasti rakkautta? Entä haluaisinko olla näyttävä nousu-Leijona tai tyylikäs aurinko-Vaaka? Paistaisiko aurinko peräti kymppihuoneessa, jolloin urani olisi valaistu spottivaloin? Ainakin haluaisin viitoshuoneeseen hauskan stelliumin, se on selvä, ja sammuttaa valot kokonaan ikävistä huoneista.
Into saattaisi kuitenkin nopeasti tyssätä realismiin, sillä ne pahisplaneettojen paikat pitäisi myös valita. Kuka uskaltaisi sijoitella Plutoa ihan itse omalle unelmakartalleen? Saturnuksen ja Marsin kanssa pitäisi myös olla kieli aivan keskellä suuta, ettei tulisi esteitä elämään. Ja se Khironkin pitäisi tunkea jonnekin, heittää laastaripaketti perään ja sitten äkkiä lukita ovi...
Hetken tätä ajatusleikkiä leikittyäni tulin siihen tulokseen, että tässä astrologisessa unelmakartan laatimisessa olisi aivan liikaa vastuuta ja vaihtoehtoja. Paljon parempi idea on ottaa aivan tyhjä kartta, pyöräyttää sitä kuin onnenpyörässä ja katsoa, mihin kohtaan nousumerkki osuu. Sen jälkeen käden voisi työntää konfettikasaan, ottaa sieltä kourallisen kiiltävää hilettä ja heittää planeetat, asteroidit ja kiintotähdet villisti huitoen ilmaan. Sieltä ne sataisivat ja leijailisivat syntymäkartalle hiljalleen kuin tähtipöly, omaan kauniiseen ja tarkoituksenmukaiseen järjestykseensä.
Kyllä, se kuulostaa kivalta, niin minä tekisin. Ottaisin kaikista mahdollisuuksista otteen ja sitten päästäisin irti. Kosmos järjestäisi asiat kuitenkin parhain päin.
Oletko sinä koskaan tehnyt unelmakarttaa? Kuinka siinä kävi? Entä uskotko, että elämäsi olisi parempaa, jos saisit siirrellä planeettoja omalla syntymäkartallasi vähän eri paikkoihin? Jokainen kartta tuntuu olevan kuin suuri mysteeri. Ehkä ihmismieli ei kykenisi jälkikäteen keksimään toimivampaa komboa kuin mitä se on oikeasti syntymälahjana saanut.
Luonteesi Voimat 2.0 -tulkinta kertoo sinulle millainen unelmakartta sinulla luontaisesti on. Tulkinnan avulla osaat paremmin hahmottaa mitkä asiat kartallasi luistavat kuin unelma ja mitä haasteita olisi tarkoitus tosissaan kohdata ja ratkoa. Tulkinnan uusi 2.0-versio ottaa kantaa myös kaukaisimpien, mutta sitä voimallisempien ulkoplaneettojen, kuten Pluton ja Saturnuksen, rooliin sinun elämässäsi. Lue lisää
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!