Meidän kaikkien sisällä asuu pieni sankari, joka kokee elämänsä aikana huikeita seikkailuja. Tämä sankari saattaa aloittaa sangen vaatimattomista lähtökohdista, mutta kokemusten karttuessa ja itseluottamuksen kasvaessa se venyy jatkuvasti isompiin rooleihin. Sankariksi ei kuitenkaan tulla hetkessä tai mitenkään automaattisesti: se vaatii paljon itsensä peliin laittamista, heittäytymistä, riskejä, luottamusta ja – kaikkein vaikeimmilla hetkillä – sokeaa uskoa.
Matkamme on täynnä kasvua, kypsymistä ja ennen kaikkea vaikeuksien selättämistä. Sitä vartenhan me olemme täällä. Emme voi hypätä alkukohtauksesta suoraan onnelliseen loppuun, vaan jännitys syntyy nimenomaan matkan varrella. Reitti ei koskaan mene laulellen suoraan a:sta ö:hön: aloitin, onnistuin. Sellaisella reitillä ihminen ei ehdi kehittyä, jos kaikki tulee helpolla ja liian nopeasti. Mitä enemmän koemme, sitä enemmän opimme. Mitä vaarallisemmista tilanteista itsemme löydämme, sen huojentuneempia olemme selvittyämme lopputeksteihin asti.
Elämä täynnä äksöniä
Toimintaelokuvista ja myyttisistä kirjasaagoista löytyykin loistavia vertauskuvia oman elämämme jatkuvalle kasvuprosessille ja henkiselle mittelölle. Tätä kuvataan mytologiassa sankarin matkaksi.
Jostain syystä hyväksymme noille elokuvien tai kirjojen sankareille kuitenkin paljon enemmän keskeneräisyyttä, erehdyksiä ja töppäilyjä kuin itsellemme. Saatamme fanittaa fiktiivisiä tai historiallisia hahmoja, jotka ovat niin ihanan inhimillisiä ja epätäydellisiä, mutta jostain syystä emme sallikaan samaa itsellemme. Samalla unohdamme, että sankarin matkaan kuuluvat olennaisesti erilaiset kompastelut, houkutukset ja itse-epäilyt. Sankarin täytyy ennen kaikkea voittaa itsensä. Vasta sitten hän kykenee voittamaan kaikki muut demonit ja vastustajat.
Eeppiset sankaritarinat kiehtovat meitä, sillä mekin haluamme olla jotakin enemmän. Haluamme pullistella henkisiä hauiksiamme ja näyttää kykymme ratkaista todella pahalta näyttäviä mahdottomia ongelmia. Haluamme myös vaikuttaa maailmaan, olla hyvien puolella ja pahiksia vastaan. Eniten kuitenkin vaikutamme omaan kehitykseemme. Napanöyhtää kaivelemalla ja korvien väliä tutkimalla saattaa alkaa isokin saaga, jolla on vaikutusta paljon pidemmälle kuin osaamme aluksi edes uskoa.
Ensimmäinen askel matkalla saattaa olla niin pieni, ettei se oikein miltään edes tunnu. Kaikkein suurimpia haasteita säästelläänkin myöhemmäksi. Niihin tuskin ihan heti kompastuu. Niiden vuoro on sitten ajallaan, kun olemme jo jonkin matkaa taivaltaneet vaaroja kohti. Tietämättömyys tulevasta on usein siunaus, muuten emme ehkä lähtisi ollenkaan matkaan. Mutta elämän matkalle kaikki joutuvat vuorollaan astumaan – kuin tarottien Narri, joka iloisen tietämättömänä ottaa ensimmäisen askeleen tyhjyyteen. Kierros kohtalonpyörässä on alkanut.
Sankarin matka on tarkoituksella mutkikas
Sisältämme löytyvää sankaruutta mitataan ja testataan elämän varrella moneen otteeseen. Edessä on usein tilanteita, joihin ei tunnu löytyvän oikeaa ratkaisua. Kipuilemme elämän kanssa ja kohtaamme haasteita monella rintamalla. Meidän täytyy löytää voimavaroja itsestämme. Joskus ne ovat sen kaikkein kovimman kiven takana.
Ulospäin elämämme saattaa näyttää helpolta, mutta sisäisesti meillä on usein jokin haastava prosessi meneillään. Etsimme motivaatiota, omia voimavaroja tai kokonaan uutta suuntaa. Etsimme terveyttä ja kivutonta päivää. Selvittelemme taloudellisia haasteita ja käymme läpi surua ja menetystä. Rakastamme suuresti ja perustamme perheen – ja sitten lakkaamme rakastamasta ja hajotamme perheen. Matka tästä pisteestä jonnekin perille, jossa vihdoin alkaa helpottaa, tuntuu välillä loputtoman pitkältä ja uuvuttavalta.
Sankarin toiveikkuus rakoilee. Esteitä on edessä kuin estejuoksijalla eikä polvi aina nouse tarpeeksi korkealle. Pää saattaa olla kuhmuilla, lonkat lujilla ja hermot riekaleina. Sankari joutuu aina välillä pysähtymään kuin seinään ja pohtimaan suuntaa uudelleen, kun viisasten portista ei päässytkään heti ensimmäisellä yrityksellä läpi.
Juju onkin siinä, että juuri tätä prosessia varten olemme tänne syntyneet. Meidän on otettava omat karmalliset haasteemme haltuun – ja sitten ylitettävä ne.
Itsensä voittaminen palkitsee
Jokin tätä sisältämme löytyvää sankaria aina motivoi jatkamaan eteenpäin, itsensä ja omat rajoitteensa yhä uudelleen voittaen. Ehkä sankarilla on sisäinen tieto siitä, että jos nyt pysähdyn ja annan periksi, kylmyys tai nälkä korjaa, tai villieläimet syövät suihinsa. On siis pakko jatkaa matkaa, kunhan on välillä vähän levännyt. Lepo ja armollisuus itselle onkin tarpeen tällä koko elämän pituisella matkalla. Joskus eteneminen vaatii ensin totaalista luovuttamista ja pysähtymistä. Luovan paussin jälkeen voimat alkavat hiljalleen palata ja ajatus on kirkastunut.
Suvantovaiheet menevät usein omien varjojen kanssa istumiseen, kun sankari neuvottelee itsensä kanssa onko hänestä enää jatkamaan. Turhautuminen ja kyseenalaistaminen kuuluvat olennaisesti sankarin matkaan. Jossain vaiheessa silkan sisun voimin sankari jatkaa matkaa, näyttääkseen itselleen ja muille, mistä onkaan viime kädessä tehty.
Sisäinen ääni ohjaa sankaria eteenpäin. Myös hyvät neuvot ovat tarpeen. Toisilta oppiminen vaatii kuitenkin nöyryyttä ja sitä ei sankarilla matkansa jokaisessa vaiheessa ole. Kun huomaa, ettei pärjääkään yksin, sankari ymmärtää, että selviytyminen ei ole pelkästään yksinäinen tie. Se vaatii joskus muiden apua. Viisaita opettajia ja neuvoja tuodaan eteen, kun sankari on valmis niitä vastaanottamaan. Joku on jo kokenut samanlaisen tilanteen – ja selvinnyt siitä.
Kaikkia neuvoja ei silti kannata kuunnella. Sekin on itse asiassa testi. Viisasten kivi on jokaiselle eri näköinen. On viisautta kulkea omaa polkuaan, katse aivan omaa päämäärää kohti. Mitä järkeä olisi kulkea aina jonossa, tarkalleen toisten jalanjäljissä? Joskus on saatava astua aiemmin kulkemattomille maille ja painaa se ensimmäinen askel saveen. Usein sankari joutuukin olemaan edelläkävijä, jota muut eivät vielä ymmärrä.
Katso huikeaa kehityskaartasi
Sankarin matkalla on tärkeää luottaa ja jatkaa matkaa. Jos tarkoitus on päästä lopulta perille, ja jos se perille pääseminen palvelee jotain suurempaa, vielä piilossa olevaa kokonaisuutta, niin voiko se edes jäädä tapahtumatta? Näkökykymme on rajallinen, näemme vain pienen pätkän polkua kerrallaan. Koko matka voi olla huikean näköinen, kun katsoo sitä kauempaa. Vasta myöhemmin saatamme tajuta, kuinka pitkän matkan olemmekaan jo kulkeneet ja kuinka monista vaikeuksista olemme päässeet jo yli. Muut saattavat nähdä sen meitä paljon paremmin.
Välillä auttaa, kun vilkaisee olan yli taaksepäin: näetkö kaikki nuo karikot, jotka olet ylittänyt? Näetkö nuo syvänteet, suot ja synkät metsät, joiden läpi olet kahlannut? Sinä olet sankarillisesti, lähes yli-inhimillisesti selviytynyt tähän pisteeseen.
Kun pysähdyt hetkeksi ja katsot omaa kehitystäsi tarkemmin, huomaat sen laajuuden. Et ole enää se sama ihminen, joka olit vielä muutama vuosi sitten. Ja kun katsot elämääsi 5, 10 tai 15 vuotta taaksepäin, niin etkö olekin ottanut huikeita edistysaskeleita? Olet astunut vuosi vuodelta omaa tärkeää tarkoitustasi kohti. Olet kasvanut aivan uusiin saappaisiin, monta numeroa suurempiin. Olet selättänyt kaikki tiellesi heitetyt esteet, ne kaikkein katalimmatkin. Et ole luovuttanut, vaan jatkanut eteenpäin. Olet ollut sankarin matkalla.
On aika ymmärtää oman kasvutarinan suuruus. Olet viisastunut ja voimaantunut, olet täyttänyt tavoitteesi. Kuin ihmeen kautta olet saapunut perille, jonkinlaiseen välietappiin, josta jatketaan taas eteenpäin. Olet tehnyt ihmeitä. Onnittele itseäsi, taputa oikein olkapäälle, sillä se ei ollut helppoa.
Juhli selviytymistarinaasi
Emme monestikaan halua miettiä tarkemmin, mitä kaikkea olemmekaan käyneet läpi tai mitä olemme jättäneet taaksemme. Se voi tehdä niin kipeää, että mieluummin unohdamme sen ja suuntaamme katseemme tulevaan. Ihan tarkoituksella emme katso taaksepäin, koska emme halua muistaa kaikkia niitä hetkiä rotkon reunalla, kun toinen jalka oli luiskahtamassa äärettömyyteen ja toinen vielä tutisten jaksoi pitää tasapainoa yllä. Se oli mennyttä se, ja nyt on nyt, saatamme ajatella ja sulkea muistojen mappi ö:n visusti ja heittää päiväkirjan avaimen menemään.
Meillä on myös jokin kieroutunut käsitys, että elämässä pitäisi onnistua kerta laakista. Että yhtään ei saisi kierrellä ja kaarrella, vaan suoraan pitäisi kaiken osua maaliin. Siksikään emme halua muistella epäonnistumisiamme, kaikkia niitä noloja kömmähdyksiä. Mutta eikö kuulostakin hassulta, jos kaikki aina onnistuisi välittömästi, vaivatta? Missä jännitys? Missä kasvu ja kehitys?
Meillä kaikilla on takana huikean pitkä matka. Supersankarin viitta saattaa olla vielä näkymätön ja taikasauvakin juuri tällä hetkellä hukassa, mutta ei ole epäilystäkään, ettetkö olisi oman elämäsi sankari, varsinainen sisäinen soturi. Olet selvinnyt hiuksianostattavista haasteista – etkä pelkästään tässä elämässä, vaan kaikissa tähänastisissa elämissäsi. Se ansaitsee nyt tunnustuksen. Olet oikealla polulla.
Tunnusta itsellesi, että sinä olet tehnyt sankarillisen matkan. Kaiken taivaltamisen jälkeen sinä olet vieläkin siinä, matkalla omaa taivaanrantaasi ja tavoitteitasi kohti. Sinähän olet sankari. Sinä olet Selviytyjä.
Karmallinen kehityksemme jatkuu elämästä toiseen. Sisäinen Soturi -tulkinta kertoo niistä karmallisista haasteista, joita sinä olet alitajuisesti valmistautunut kohtaamaan tässä elämässä, sielunsopimuksesi ja syntymäkarttasi mukaan. Tulkinta auttaa sinua näkemään, kuinka tietyt kokemukset ja tilanteet toistuvat tarkoituksella ja kuinka niihin kannattaa astrologian valossa suhtautua. Sisäinen Soturi -tulkinta näyttää soihtua elämänpolullasi ja opastaa sinua kohtalon käännekohdissa, kun kaipaat kauasluotsaavia näköaloja.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!