Aloin kirjoittaa tämänkertaista tekstiä sinnikkään sapetuksen vallassa. Se oli kypsynyt kuin täysikuu täyteen mittaansa. Omistin viikonloppuni puhtaalle mökötykselle ja halusin purkaa mielipahani pois kyliltä kuljeksimasta. Annoin siis itselleni rehellisen luvan kiukutella. Tämän tekstin tarkoitus onkin tarjota lukijoille sitä helpotuksen huokausta, kun ei aina tarvitsekaan nieleskellä omaa harmitustaan kurkusta alas ja pukea mielistelyn valheellista ulkokuorta ylleen. Vihan voi valjastaa voimaksi, senhän me tiedämme, vaan helppoa se ei ole, kun takahampaita ja koko leukaluuta kiristää.

Kosmos tukee kiukkua

Meillä onkin nyt paljon kollektiivista kiukkua tähtitarjottimella, jota tekee mieli räiskiä joka suuntaan kuin värikuularadalla. Vihaa ei kannata yrittää tukahduttaa päälleliimatulla kiltteydellä tai kääntää sitä heti pois päältä. Silloin kun sapettaa, siihen suohon on katsottava syvälle. Sillä jos et hallitse itseäsi silmät sumentavan vihan keskellä, niin milloin oikein opettelet hallitsemaan itsesi? Vihan takana on aina Marsin väkevää taistelutahtoa, jota Saturnus yrittää ohjata oikeaan kohteeseen, ja taistelutahdon takana taas on jupitermaisia saavutuksia, kun ihminen alkaa kanavoida kiukkuaan konkreettiseksi toiminnaksi. Annetaan siis kiukun oikeasti tulla nyt pintaan ja katsotaan, miten se meille puhuu ja mitä se haluaa meidän tekevän.

Omalla kohdallani astrologian tämän hetken tähtitällit ovat näkökykyni hetkeksi sumentaneet ja tuoneet tilalle pelkkää piinaa. Saturnus ainakin neliöi sekä askendenttiani, minuuden ydintäni, että deskendenttiäni, ihmissuhteiden herkkää heijastuspistettä. Tuntuu siis vähän siltä kuin minulle olisi pistetty raudat molempiin ranteisiin. Vähemmästäkin alkaa sappi kiehua kartalla. Entä sitten nämä Suomen hallitusneuvottelut ja kristillisten esiin nostama naisten aborttioikeuden rajoitus? Voi jumalauta! Nyt ainakin tekee mieli alkaa kiukutella, ja oikein kunnolla!

Kysymys kuuluukin: miten omaa vihaansa voisi hallita, mutta silti ilmaista mittavan mielipahansa? Miten voisimme olla aidosti totta tuon vaikean tunteen äärellä, mutta silti ketään loukkaamatta, mielipidepalstoja tukkimatta tai toisen naamaa mottaamatta? Barrikadeille ainakin voisi nousta ja vaatia muutosta. Minä tartuin kynään, kuten tapanani on. Marsini haluaa aina ottaa Merkuriusta kädestä.

Tunteiden luotitulen keskellä

Ajattelin ensin, että '007 ja Lupa kiukutella' olisi hienon humoristinen otsikko tälle tekstille. Se vei minut välittömästi James Bondin miehiseen maailmaan, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Siellä on epäilemättä myös paljon vaarallisia tunteita, joita täytyy jatkuvasti piilottaa ja painaa alas, kun nopeiden tilanteiden ja luotitulen keskellä niitä ei millään ehdi käsitellä. Oman elämäni Bond-tyttönä saattaisin jopa kiihdyttää itseni suoraan tiukoista kurveista ulos. Loppukohtauksessa kuitenkin nostettaisiin grogilasia huulille rolexit ranteessa vinosti hymyillen ja pyyhkäistäisiin yhdellä siemaisulla ja sutkauksella kaikki ketutuksen aiheet päiväjärjestyksestä pois (sillä maailmahan oli taas pelastettu). Se olisi tyylikästä vihanhallintaa. Minäkin voisin roiskia tekstiäni pitkin ajoradan keskikaiteita ja katsoa, osuuko palautteen luoti tällä kertaa renkaaseen, auton peltiin vaiko ohimoani hipoen kuitenkin lopulta vastustajan omaan otsaan...

Vaan kun olin antanut itselleni luvan kiukutella Bond-leffan tyyliin, minua ei seuraavaksi vietykään Ranskan rivieralle avoautolla kriisistä toiseen kruisailemaan, valmiina ohittamaan muut sapekkailla sanoilla. Se sanan säilä ei alkanutkaan keulia Monacon mutkissa. Sen sijaan minut muilutettiinkin Kalevalan korpimaisemiin, suoraan suomalaisen kansan syviin ja synkkiin tunnemetsiin ja rupisiin riimeihin, joita piimällä ryystetään kurkusta alas. Tuskaiset tunteeni, joita olin hautonut mielessäni kuin lintuemo lapsostaan, eivät saaneetkaan kansainvälistä kiiltoa kylkeensä, vaan ne piti esittää rujosti ja katajaisesti niin kuin kansanluonteeni vaati.

Tästä kiukkuni kohinasta syntyi suomalaista mielenmaisemaa lähempänä oleva kapinen kansanruno, jossa ei ole ihan niin nöpönuukaa, ovatko riimit järjestyksessä, runomitta hallussa tai loppusoinnut prikulleen oikein. Tärkeintä on se ketutuksen koivunmahla, joka suonissani vihaisena virtasi. Tartuin sumuisesta ja suuntaa vailla olevasta Neptunus-transiitistani siis kiinni ja nykäisin sieltä esiin tämän kiukuttelu-kalevalan. Nyt on siis Lupa kiukutella ja vihan voimalla louskutella kalevalaista sana-arkkua auki.

Karjalaisen Kiukku-Kalevala

Mieleni minun tekevi...

kumota kuppi kosken kuohuvaa

aaltoilla vihan virtauksen mukana

elää eläintä minussa todeksi

raadella raakalainen rinnasta rikki

 

Mieleni minun tekevi

kihauttaa kiukkuni kaikelle kansalle

purkaa pienokaisen piinaa ja pettymystä

perkeleellinen paholainen päästää irti

sutkauttaa suustani saatanan säkeet

 

Mieleni minun tekevi

kitistä ja kiukutella kiikkustuolin kainalossa

ottaa onkeeni onnen ohraleivästä

painaa päätä painavaa pois jalaksen alta

sulaa mielipahan sulattavaan syliin

 

Mieleni minun tekevi

olla puhdas pahanolon pauloista

työntää tunteet tynnyriin, tyrkätä kansi tiukasti kiinni

yhtäaikaa vuodattaa ne pihamaalle painimaan

ja katsoa, kuinka sisuksieni myrkky öljyisenä kiiltää ja kuplii

 

Mieleni minun tekevi

räiskyä ja rymistä räkänokkana raiteilla

rääkyä ryhmysauva rystysissä Rymättylän toreilla

kilvoitella kaiken kansan kanssa keskisormea kohdistaen

isotella ja uhotella kuin poijjaat Pohjanmaan puolella

 

Mieleni minun tekevi

hetki huokaista hiljaisuuden hitaudessa

ymmärtää muita ja olla ymmärtämättä itseäni

tai ymmärtää itseäni ja olla ymmärtämättä muita

antaa lopulta anteeksi armon aapisen kautta

että odotin enemmän kuin luoja sallii saapuvan

 

Mieleni minun tekevi

vuodattaa v...s vaapukoiden varjoon

kuunnella maankuoren kuminaa korva kanervikossa

henkäistä hetkonen hengen valoa ja virtaa

antautua kaikelle kohtalolle

Tai ajaakin sen kanssa kilpaa

 

Mieleni minun tekevi

kilvoitella taivaan ja sen tähtien kanssa

katsoa kumpi meistä on suurempi: avaruus vai minä

Älä sinä minulle yhtään isottele

minähän olen samaa kuin sinä

 

Mieleni minun tekevi

purkaa ihmisyyden takiaistaakka

kohota korkealle kaikkeuden ylle

huudella avaruuden pimeydessä huhuu

ja kuunnella sitten kuka takaisin puhuu

Mieleni minun tekevi

löytää Väinämöisen väkevä virta

takoa Sammon sanelemaa kiveä

auttaa Aino takaisin rantaan

'Kaikki on nyt hyvin' supattaa korvaan

 

Mieleni minun tekevi

löytää villi voima itsestäni

nousta savisesta sateiden täyttämästä suosta

josta saapas haukkaa vieläkin vettä

Kuivattaa suopursuntuoksuisissa tuulissa

se toinenkin poski, joka kyynelistä kastui

 

Mieleni minun tekevi

vapaudessa vain vihellellä

narrina muita nauratella

ruohonkortta hampaissani narskutella

olla huolista niin täyteläisen vapaa

 

Mieleni minun tekevi

astua tahallaan tyhjään kohtaan polulla

kompastua kuoppaan, katsoa ojan penkkaa huolella

maistella hiekkaa, hieroa sitä haavaan

puhaltaa voikukan höytyviä ilmaan

kuin lapsi riemusta polvet nytkyen

päiväperhosta lähteä seuraamaan

perään juosta, posket punaisina hohkaen

vailla ainoatakaan huolen häivää

 

Mieleni minun tekevi

jotain voikukan hahtuvan kevyttä

jotain mikä juuri nyt puuttuu

jotain mikä loitommas aina vain lipuu

se rauhan pesä kesäillan nuotiolla

kirkkauden komea kirkko

joka kokkona sydämeen syttyy

Mieleni minun tekevi

olla kallio joka ei koskaan muutu

joka ei muutoksen tuulissa kertaakaan huoju

joka ei jäkälän alla paikaltaan järkähdä

tai koskaan mistään turhasta säikähdä

 

Mieleni minun tekevi

olla raatona rauhassa rikkumattomassa

ilman ainoatakaan ajatuksen tuiverrusta

sydän maatuneena takaisin luonnon kiertoon

luut halaa toisiaan, ei enää silmiä, jotka katsoisivat kieroon

 

Mieleni minun tekevi

ottaa itsestäni koppi

ja heittää pallo niin kauas

etten näe minne se putoaa

Pois minusta, kauas pois

Katoaa kaikki se paino

 

Mieleni minun tekevi

katsoa mistä nyt oikein kiikastaa

mikä tunteitani tällä lailla taas kurittaa

onko Kuu ja Aurinko taivaalla

nyt jossain haastekulmassa?

 

Mieleni minun tekevi

löytää vastaus ihmisen synkkyyteen

Miksi aina löytyy helppo tie sinne pimeyteen

valon jäädessä pilven taakse varjoineen

 

Mieleni minun tekevi

lukea ja ymmärtää, tietoa tutkia ja itseäni kehittää

katson mustia merkkejä, niitä haluan ymmärtää

Mikä on kaiken takana, kuin kivipaaden kätkössä

Miksi ihmismieli on matala, vika täytyy olla säädöissä

 

Mieleni minun tekevi

löytää kaikkeen viisas vastaus

ymmärtää mitä ihmettä oikein on rakkaus

hiljentää tuo pettyneen mielen ikuinen ruplotus

kuunnella kaikkeuden kaiun kaunis kuiskaus

 

Ja niin minulle sitten vastataan

kun vihdoin olen valmis kuuntelemaan:

 

”Sinä lapseni opit vielä ymmärtämään

kuinka tärkeää on kuunnella sydäntään

Olet ihminen ja teet ihmisen töitä

Etsit ja etsit, etkä suinkaan aina löydä

Etsi sydämestäsi, niin saat lopulta rauhan

Älä jää mieleen kiinni, se tarjoaa pelkän harhan

Katso tarkkaan minne mielesi sinut oikein vie

Saatat yllättyä, kun edessäsi pystyssä ollut tuskainen tie

Aukeaakin juuri sen vaikeimman mutkan takaa

Se tapahtuu vaivihkaa, melkeinpä ihan kuin salaa

Tiedä, että odottaa sinua keidas, odottaa parempi olo

Voit luottaa, että Pietarin portissa on juuri sinun mentävä kolo

Katso siis rauhassa sitä elämääsi siellä

Meillä on paljon aikaa täällä yhdessä vielä.”

 

Ja tuon vastauksen kuultuani minä tyynnyn

Katson sinua, katson minua, katson tätä maailmaa

Nostan katseen ylemmäs, alkaa tähdetkin jo tuikkimaan

Ei ole vastausta yhtä, joka kaiken voi selittää

Sen verran minäkin olen jo alkanut ymmärtää

 

Tärkein on rakkaus, rauha, ilo ja valo

Mielen pieni tupa, se jokaiselle oma kotitalo

Sen kun putsaisi pölystä, seiteistä, hämärästä

Katsoisi tarvitsenko enää tätä vanhaa epäilystä

Ehkä se putsaus auttaisi, eikä enää niin närästä

Kaikki se pelko, kauna ja toivoton tunne hädästä

En ole keksinyt muutakaan vastausta

kuin sytyttää nuo oman mielen tuvan valot

Katsella kuinka talven umpipimeydessä

palavat paukkuen tuon sydänpesän halot

 

Mieleni minun siis tekevi

olla ikuisesti läsnä

olla yhtä aikaa ajaton ja samalla pois kaikesta tästä

On mielen polku valaistu, pimeys onkin vain tuossa vieressä

Ota askel lähemmäs, tanssi valokeilan keskellä

 

Katson sinua, katson minua, katson maailmaa

Huomaan, että viha ja surukin tavallaan

sulaa minusta pois omalla ajallaan

Kosketan taivasta ja tunnen

Se on sileä.

Ja niin minä hengitän taas.

On vihani jo siedettävä.

Terveisin

Virpi Karjalainen

PS: Astrokalenteria seuraamalla aavistat pahimmat pinnan kiristymisen vaaranpaikat! Sieltä minäkin aina kurkkaan milloin laittaa omat vänkäämiset nurkkaan. Ota siis onkeesi – joko astrokalenterin tai ongenkohon äärellä. Yritetään pysyä kaikki kollektiivisesti hereillä. Helpotuksen usvaan voi tuoda jo seuraava kalenterin sivu sieltä voi omaan elämään löytyä jokin ihan uusi itu.

Voimaannuttavaa vihanpurkua kaikille lukijoille! Älkää satuttako ketään.

Astrologi Seppo Tanhua:

Vko 23 kuluu Plutonisen myrskyn keskellä - koita pysy voimassasi

Plutoninen energia on tällä viikolla täysin valloillaan ja niinpä viikossa onkin kaikki ainekset isoihin kriiseihin. Sinä toki päätät sisältääkö viikkosi sotaa vai rauhaa. Tällaisena haasteellisena ajankohtana on erityisen hyvä tutkia omaa Astrokalenteria ja sen antamia tulkintoja. Astrokalenterin tulkinnat eivät puutu ongelmiesi ratkaisuun, mutta ne auttavat ymmärtämään omaa lähtökohtaasi meneillään olevassa ajassa. Kun ymmärrät minkälaisten energioiden vaikutuksen alaisuudessa milloinkin olet,  on lunnollisesti helpompaa sopeutua alati muuttuviin olosuhteisiin ilman sen suurempaa stressiä ja ahdistusta. Helpotat omaa oloasi ja saatat välttää monta eri haasteellista tilannetta, kun olet varautunut niihin jo etukäteen. Astrokalenteri antaakin tuhansille lukijoilleen aina tärkeän varmistuksen oikeasta suunnasta haasteellisien aikojen keskellä. 

Opi luomaan itsellesi merkityksellisempää ja tietoisempaa elämää Astrokalenterin tulkintojen avulla

Päätä itse onko siitä Sinulle hyötyä vai ei!

Vuonna 2023 henkiset valmiudet tulevat tarpeelliseen käyttöön yhä suurenevin määrin. Astrokalenterin tarkoitus on antaa sinulle tukea tuleviin muutoksiin. Ellet jostain syystä koe saavasi Astrokalenterin tulkinnoista apua omaan kollektiivisen tietoisuuttasi tukevaan kehitykseen, niin palautan maksamasi summan takaisin tilillesi ilman kyselyitä.

Palaa Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Arto Virtanen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Hanna Lindström blogi hakemistoon

Tästä Evgenia Nyyssölä blogi hakemistoon

Tästä Anne Sundell blogi hakemistoon

Tästä Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Margie Marketta Mylläri blogi hakemistoon

Tästä Irene Länkinen blogi hakemistoon

Tästä Esa Hyppönen blogi hakemistoon

Tästä Talvetar blogi hakemistoon

Tästä Tiina Tolvanen blogi hakemistoon

Kommentit

lue lisää

- {{comment.name}} / {{formatDate(comment.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

lue lisää

- {{reply.name}} / {{formatDate(reply.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

Vastaa tähän kommenttiin ( {{ comment.replyComments.length }} vastaus. vastausta. )

Piilota

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.

Odota hetki ...

Kommentoi kirjoitusta

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.