Ihmisen sisällä aaltoilee paljon erilaisia tarpeita. Joskus tiedämme tarkkaan, mitä tarvitsemme seuraavaksi, päästäksemme eteenpäin. Osaamme tehdä listaa paperille, ja alkaa toteuttaa sitä. Joskus taas emme osaa itsekään sanoa, mikä tekisi elämästämme parempaa. Mikä voisi olla se sisältämme kumpuava tarve, joka nyt kaipaa tulla esiin? Joku voi heti tietää, että tarvitsisin enemmän aikaa näihin listani tehtäviin, että kellonviisarit juoksevat liian nopeaan, eikä aikani riitä mihinkään. Joku taas tarvitsisi aikaa ihan vain itselleen, siihen, että mitään ei tarvitsekaan tehdä.
Siksi ulkopuolelta tulevat neuvot ovat niin ärsyttäviä. Kyllä ihminen yleensä ihan itse tietää, mitä kaipaa ja tarvitsee, mutta sen selville saaminen voi ottaa aikansa. Se voi viedä yllättävän paljon aikaa, että rehellisesti myöntää oman tilanteensa. Tietoisuus siitä uinuu ihmisen mielessä ja pyrkii koputtelemaan aivokuorta päästäkseen ulos. Aikansa tuota pääkoppaa koputeltuaan jokin ajatus vihdoin kirkastuu. Oma tarve käy selkeäksi.
Menisinkö piiloon vai tulisinko esille?
Osalla meistä on tarve piiloutua, kulkea varjoissa ja antaa muiden mennä edeltä, äänekkäästi kuuluen ja näkyen. Tuo tarve piiloutua näkymättömiin vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Välillä ei halua antaa itsestään mitään muille, kun voimia ei tunnu riittävän edes itselleen. Tuollaisina hetkinä sopii paremmin kuin hyvin, että sinua ei huomata eikä sinulta siten vaadita mitään. Silloin on helpottavaa kulkea pimeydessä pimeänä, sammutetuin lyhdyin. Itseensä käpertyminen ja vain sisäänsä keskittyminen tekee silloin hyvää, kun olemme toipumismatkalla, ikäänkuin retriitillä. Toisille puhuminen saattaa olla jopa kielletty! Oman äänen kuunteleminen käykin tärkeimmäksi tehtäväksi. Sielusi saattaa oikein janota vetäytymistä ja hiljentymistä sen äärelle. Talviaika tarjoaakin meille useita mahdollisuuksia kieltäytyä muusta toiminnasta ja mennä itseemme.
Jokainen haaveilee silti siitä, että tulisi kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Oli se itse sitten pimeydessä vaeltavassa haamuvaiheessa, jossa kaikki on hataraa, herkkää ja harmaata, tai jo syttyneenä kirkkaaksi valopisteeksi, joka häikäisee katsojia. Tärkeintä olisi, että meidät kohdataan juuri siinä pisteessä, jossa nyt olemme – että ei katsottaisi millainen olit joskus ennen, tai mikä valtava potentiaali sinussa on vasta tuloillaan pintaan. Meissä on tarve kelvata juuri tällaisena toisille, vaikka tietäisimme, että ”tuotteessa” on vielä vikoja ja paljon hiomista.
Särmikäs ihminen haluaa, että hänen särmiään ihaillaan eikä niitä yritetä hioa loivemmiksi. Ja pehmeä, herkkä ihminen haluaa, että hänen herkkyyttään arvostetaan, eikä yritetä sanoa, että luo itsellesi kovempi nahka, jottei sinua tässä maailmassa jyrätä. Kritisoimme toisiamme liian helposti ja se kritiikki voi sattua kipeästikin: sinun pitäisi olla sitä ja tätä, tekisit nyt edes niin tai näin. Mutta ihmisluonto on sellainen – olemme yhtä aikaa susia ja lampaita toisillemme. Sekin on vain elämää.
Oma tie on eri tie
Minua tuntemattomat ihmiset ovat joskus tietäneet hyvinkin tarkkaan, mitä minun tulisi seuraavaksi tehdä. Se on ollut jopa hieman huvittavaa, ellei olisi ollut vähän loukkaavaakin. Työkkärin sedän mielestä minun olisi pitänyt ryhtyä myymään keittiöitä, kun kerta olin sisustusalasta kiinnostunut. Olin lievästi sanoen tyrmistynyt. Myyntityö oli viimeistä, mitä halusin introverttina ajattelijana tehdä.
Eräs nainen, jota en ollut koskaan ennen tavannut, alkoi neuvoa minua urallani: sinun täytyy keskittyä vain ja ainoastaan kuosisuunnitteluun, tuo astrologia ja fengshui on aivan höpöhöpö-juttua, sillä et tule koskaan pärjäämään. Kuuntelin häntä erittäin kiinnostuneena, tietäen täysin, mitä itse aioin tehdä. Tiesin, että astrologiassa on tulevaisuus, koska sitä käyttäen voisin edetä mihin vain, taivaan ollessa rajaton. Sielu minussa halusi tehdä henkisiä asioita, ei tuottaa lisää materiaa tähän maailmaan. Minun varalleni oli suunniteltu jotain muuta. Oli kuitenkin turha ruveta väittelemään, niin kuin tuollaisissa tilanteissa yleensäkin. Kumpikaan ei olisi perääntynyt tippaakaan.
Minua ei nähty sellaisena kuin oikeasti olin. Toisen ihmisen päässä oli kuva minusta, joka ei täsmännyt oman totuuteni kanssa. Sinullekin on varmasti sanottu, monta kertaa, että tee niin tai näin. Neuvoja saattaa ajatella parastasi, mutta ei voi todella tietää parastasi. Sinä itse tiedät sen, sillä se värisee sielussasi valmiina. Siksi on niin helppo tunnistaa ne asiat, jotka resonoivat, ja joiden perään ampaisee nälkäisenä. Jos se nälkä jotain juttua kohti puuttuu, kannattaa miettiä, haluanko tätä todella. Ehkä oletkin vain janoinen? Mull'on jano, alkulähteen vettä...
Aika tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi
Kävin Tampereella Täysii-seminaarissa kertomassa oman tarinani, joka piti saada mahtumaan 18 minuuttiin. Minun tarkoitukseni oli antaa kuulijoille toivoa omakohtaisen kertomukseni kautta ja näyttää heille, että mistä tahansa ojanpohjasta (tai kotisohvalta) on mahdollista ponnistaa eteenpäin, varsinkin jos kuuntelee oman sisäisen lapsensa tarpeita ja toiveita. Minun oli tarkoitus pitää hetki toivon lyhtyä käsissäni ja kirkastaa muille tietä.
Minun oli myös tarkoitus näkyä ja näyttää kaikille vihdoin kuka olen. Sisäinen lapseni pomppi innosta päästyään lavalle paistattelemaan valokeilassa! Aikuinen Virpi yritti käyttäytyä vähän hillitymmin, mutta pukeutui silti niin kuin lapsi haluaa pukeutua – VÄREIHIN. Tiesin jo etukäteen, että haluan vetää täysillä – myös vaatteiden kautta. Jos kukaan ei minusta mitään muuta muistaisi, niin ainakin sen vihreän mekon ja kimaltelevat saappaat. Halusin tulla nähdyksi omana itsenäni, vaatteideni värisävyistä aina sanojeni syvyyteen.
Olin tsempannut itseäni, etten vain liikuttuisi lavalla, mutta tietenkin se tapahtui. Ääneni murtui, kun puhuin erostani. Mutta juuri sillä hetkellä tulin todella kuulluksi – minä tulin kohdatuksi.
Juuri sen takia kirjoitin kirjankin. Halusin läväyttää sen kaiken tunnerepertuaarin minussa kokonaan muiden nähtäväksi. Paljastamalla kaiken kokemani, kaiken rimpuiluni ihmeellisten tapahtumien ja tunnemyrskyjen keskellä, minä kohtasin aidosti itseni ja näytin samalla muille, että näin minut tulee kohdata.
Voin kertoa, että se vapauttaa. Take it or leave it, tässä minä olen.
Kohtaamisen toivoa täynnä
Toivo-seminaarissa pitämäni puheen jälkeen olen siis toivoa täynnä itsekin. Toivoa siitä, että nyt minut nähdään sellaisena kuin olen. Että nyt minua ymmärretään, tätä outoa vesimiestä, jossa on aika paljon sitä vastamerkki leijonaakin. Että saan olla yhtäaikaa huoleton lapsi, joka leikkii innolla (karttani pursuileva Jupiter-laatu), ja vastuullinen aikuinen, joka pitää omista rajoista ja säännöistä kiinni (se nuivempi Saturnus-puoli). Ja kun olin puheeni pitänyt, moni yleisöstä tuli luokseni ja halusi puolestaan tulla kohdatuksi ja oman tarinansa kanssa kuulluksi. Kohtaamisen on siis oltava vastavuoroista. Siitä syntyy arvostus kahden ihmisen välillä, kun molemmat antavat itsestään.
Koetko sinä, että sinut todella kohdataan, nähdään ja kuullaan sellaisena kuin oikeasti olet? Törmäätkö jatkuvasti toisten ihmisten nostamiin oletusten raja-aitoihin, joiden yli haluat pongahtaa kuin seiväshyppääjä ja näyttää, että pystyt oikeasti niin paljon enempään? Ehkä nuo ihmiset ympärilläsi eivät vain näe sitä. Vielä.
Vai tuntuuko sinusta siltä, ettet vielä täysin tiedä, kuka edes olet ja mihin suuntaan olet ylipäätään kulkemassa? Sekin on ookoo, ettei aina tiedä tai tunne itseään tai omaa parastaan. Siinä kohtaa auttaa astrologia, ja paljon muuten auttaakin.
Kun en tiennyt kartastani ja kohtalostani juuri mitään, taaplasin vain käsikopelolla eteenpäin. Nyt, kun olen jo monta vuotta tutkinut omaa tähtipolkuani astrologian valossa, alan todella tajuta, kuka olen ja mikä minun tehtäväni on. Se onkin astrologian tärkein anti. Se antaa sinulle todelliset avaimet omaan itseesi. Eikä tarvitse osata ennustaa tulevaa – tarvitsee vain ymmärtää omia tarpeitaan ja pysähtyä niitä tutkimaan.
Jos oman kartan lukko tuntuu ruosteiselta, eikä avain heti käänny, jatka silti yrittämistä. Turhaan ei puhuta astrologian saloista. Jokainen meistä on mysteeri, välillä itselleenkin.
Ole itsesi äärellä. Katso, miten nuo ääriviivat hämärtyvät, kuplivat ja katoavat kauemmas. Sinustakin on tulossa ääretön.
Äärettömän hyviä astrologisia tarjouksia muuten tulossa Black Fridayn myötä tällä viikolla – ole kuulolla. Black Friday -putiikki avautuu jo torstaina ja voit hankkia vaikkapa aina ajankohtaisen Astrokalenterin omaksesi seteleitä säästämällä. Myös kiinalaisen astrologian puolelta oma Neljän Pilarin perustulkintani on mukana alessa. Käy katsomasssa upeat Black Friday tarjoukset etukäteen täällä.
PS: Höyhenenkevyeksi-kirja on nyt aikuisten oikeasti julkaistu! Kiitos kaikille ennakkotilaajille tuestanne.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Astro.fi Black Friday on huikea tempaus nopeille!
Tämä tarjous ei toistu kun kerran vuodessa ja vain 3 tuntia kahtena peräkkäisenä päivänä Astron Black Friday tuotteet -50%!
Käy oheisessa linkissä katsomassa mitä kaikkea tulemme tarjoamaan huippu edullisesti 24 ja 25.11.2022 klo 17 - 20 välisenä aikana.
https://www.astro.fi/horoskooppi/facebook/black_friday_2022
Liity postituslistalleni!