Tässä ajassa on tärkeää tulla tietoiseksi omasta luomisen voimastaan. Mitä haluamme tulevaan, elää meissä tänään. Jokainen meistä on oman elämänsä luoja ja tiedostamalla tämän voiman voimme muuttaa maailmaa, mutta ennen kaikkea omaa elämäämme.
Maailma on heijastus sinusta, se rakentuu jokaisesta tunteestasi ja valinnastasi. Jos et ole tyytyväinen ympärilläsi olevaan maailmaan voit kääntää katseen kohti omaa sisintäsi ja ottaa ensimmäisen askeleen kohti tietoisempaa elämää. Tietoisempaan siitä mitä sinä olet, mitä ajattelet ja mitä tunnet. Mikä saa sinut toisinaan raivon partaalle, epätoivon kuilun reunalle, tai syvään rakkauden kokemukseen. Kuka vetää naruista, jotka saavat sinut sätkynuken lailla reagoimaan ja toimimaan? Oletko joskus miettinyt, miten voisit pysyä omassa voimassasi kaiken keskellä ja löytää sen todellisen minäsi? Sen, mitä todella olet sisimmässäsi, mitä olit tänne syntyessäsi.
Elämää haavoista käsin
Useat meistä elää haava minän kautta. Elin itsekin vuosia tiedostamatta sitä. Elämä ei tapahtunut enää minua varten, kipuilin muiden käytöksestä ja koin heidän kohdistavan negatiiviset sanat sekä teot tarkoituksella minuun. Olin eksynyt ja kadottanut ymmärryksen muita kohtaan. Syytin koko elämää kärsimyksestäni, en kyennyt ottamaan vastuuta omasta elämästäni.
Elämäni oli kuin, olisin istunut veneessä ilman airoja, virran vietävänä ja tuo virta oli voimakas. Se kolhiinnutti veneeni ja sai sen särkymään, jouduin veden varaan virran vietäväksi, joka miltei hukutti minut. Kunnes olin riittävän uupunut taistelemaan vastaan ja antauduin. Antautuminen käänsi katseen kohti minua, omaa sisintäni.
Jokainen meistä syntyi tänne unohtaen, kohdaten kärsimystä ja kipua, jotta voisimme taas muistaa ja kasvaa. Mutta kukaan ei syntynyt tänne elämään unohduksessa koko elämäänsä. Näinkin kuitenkin on käynyt. Siihen on vaikuttanut valtavan paljon järjestelmä, jossa elämme. Jossa valintojamme ohjaillaan jatkuvasti ja ajatuksiimme syötetään mitä kummallisimpia skenaarioita elämästä ja kuolemasta. Erilaiset pelot hallitsevat valintojamme, emmekä unessa uskalla astua sen yläpuolelle.
”Surun sylissä. Yön pimeimpinä hetkinä muistan sinun äänesi.
Enkä erota, onko se sinun vai minun.
Aika on taivuttanut kipeimmät särmät sisäänpäin.
Näkyvät ulospäin vain vähän, sattuvat sisään.
Vieläkin haluan puristaa surun syliini.
Tuudittaa sitä sydämen lähellä, kunnes aurinko nousee.
Minäkin nousen.
Päivä on helpompi, sileämpi, raikas.
Tuuli pyyhkii pelon pintaa.
Välilä nauran ja taas kuljen pimeän parantavaan syliin.”
Maalaus ja runo Taiteilija Päivi Soikkeli.
Käännä katse itseesi
Missä sinä olet tänään? Veneessä, haaksirikkoutuneena vai miltei hukkumassa? Tämä voi olla elämäsi parhain hetki. Se hetki, joka muuttaa kaiken. Vai haluaisitko vielä hetken ajelehtia, tiedostamatta omaa voimaasi?
Viime vuodet ovat todella ravisuttaneet meitä, elämä on haastanut meitä ja erilaiset tapahtumat ovat halunneet vaivuttaa meidät täydellisen kontrollin alle. Siihen tuttuun ja turvalliseen, mutta sivistyneeseen orjuuteen. Tilaan, jossa meidän omavoimamme otetaan pois ja tilalle annetaan katteettomia lupauksia. Meitä pidetään syväunessa, sillä omanvoiman kautta eläessämme me emme olisi enää ohjailtavissa. Käynnissä on ollut useita eri taisteluita, jossa ihmiset on ajettu vastakkain unohtamaan mitä heidän sydämensä sanoo. Tunteet on sammutettu yksi kerrallaan pelon voimalla, jotta kukaan ei enää muistaisi. Mutta nyt on aika muistaa, nyt on aika herätä ja nähdä tuo valtava voima mikä jokaisessa piilee.
On aika muistaa
Mitäpä jos työntäisit syrjään kaikki elementit millä sinuun vaikutetaan ja jäisit hetkeksi yksin itsesi kanssa. Voisitko kuulla mitä sydämesi sanoo naapurista, joka ei elänyt samalla tavalla kuin sinä? Mitä sydämesi sanoo entisestä puolisostasi, jonka kanssa olit jatkuvalla törmäyskurssilla tai siitä kaupassa nähneestäsi tädistä, joka sai aikaisemmin sielusi syöksemään tulta? Minne sydämesi ohjaisi sinua tänään? Millainen työ olisi sinulle unelmien täyttymys ja millainen elämäntapa kutsuisi sinua?
Sydämesi on kompassisi, mutta jos et kuuntele sydäntäsi sen ääni alkaa pikkuhiljaa vaimentua. Äänen puuttuessa sinusta nousee esiin puoli, joka pelkää ja elää haavoistaan käsin. Olet kadottanut todellisen minäsi ja joudut veneeseen, joka ajelehtii virran mukana. Unohdat luomisen voimasi.
Muista
Nyt kysyt itseltäsi mikä on sydämen ääni? Onko se tunne vatsan pohjassa vai ääni pääni sisällä? Vai onko se tuska rinnassani joka, aikansa herätti minut jopa öisin, kunnes unohdin sen? Onko sydämen ääni ilosta tanssahteleva pieni tyttö tai poika vesisateessa, jota maailman huolet eivät paina?
Palaa hetkeksi ajassa taakse päin, laita silmäsi kiinni ja muistele sitä lapsuuden hetkeä, jolloin et pelännyt mitään. Kun kiipesit puuhun, leikit Tarzania tai Tuhkimo sadun prinsessaa, jonka elämä muuttui yhdessä yössä. Muistatko kuinka sydämesi kuiski sinulle mahdollisuuksista? Se loi sinuun uskoa ja rohkaisi menemään, eikä kukaan sanonut pääsi sisällä, ettei se ole mahdollista.
Tai muistatko nähneesi oman lapsesi, joka huolettomana mennä vilistää. Opetteli kävelemään ja juoksemaan vaikka ei koskaan ennen ollut sitä tehnyt? Kuinka tuo pieni lapsi sinnikkäästi yritti yhä uudelleen ja uudelleen, eikä antanut ensimmäisten kaatumisten nujertaa häntä. Se on sydämen ääni, joka kuiskii kerta toisensa jälkeen väsymättä, haluamatta satuttaa. Sydämesi ääni ohjaa sinua tuntemaan tunteita ja niiden eri sävyjä, joiden avulla luot tulevaisuuttasi. Sydämesi kuiskiessa sinulle herkeämättä voit kuvitella itsesi makaamaan turvalliseen syliin, joka kantaa kaiken yli.
”Nuo sateenkaaren kirkkaimmat timantit silmissäsi,
ovat kulkeneet kivikkoisen tien pimeitä polkuja.
Minä näin sen heti sinun silmistäsi.”
Maalaus ja runo Taiteilija Päivi Soikkeli.
Turvallinen syli
Turvallisuuden syliin voi joskus olla matkaa, riippuen siitä kuinka kauan olet elänyt unohtaen sydämesi äänen. Turvallisuuden tunne ei tule meidän ulkopuoleltamme olevista asioista tai ihmisistä. Se on sisäisen matkan ja työn lopputulos, jonka jokainen meistä joutuu tekemään itse. Turvallisuuden tunne on avain autenttiselle sydämen kuuntelulle, luottamukselle, että se todella kuiskii sinulle aivan joka hetki. Se on kuin paradoksi sydämen äänen kanssa, ilman toista toinen horjuu. Sinun tehtäväsi on löytää tasapaino.
Paras keino alkaa rakentamaan turvallisuuden tunnetta sisimmässäsi on pienentää ulkoapäin tulevaa melua. Antautumalla itsellesi ja kaikille kutsutuille tai kutsumattomille tunteille, jotka pyrkivät pääsemään olemukseesi. Yksi kerrallaan tunnistaessasi mitä tunnet ja sallien itsesi tuntea ne, alkaa sydämesi ääni voimistua.
Olemme usein kerryttäneet erilaisia tunteita itsemme sisään niin paljon, ettemme enää erota niitä toisistaan. Ne saattavat tuntua isolta ahdistuksen möykyltä rinnassa tai pallean kohdalla. Tyhjyytenä tai määrittelemättömänä rauhattomuutena. Tunteiden takana on usein avaimia edellä mainitsemiini kokemuksiin, joita olet kantanut sisälläsi pyrkien salaamaan ne aivan kaikilta. Näiden sulaessa pois, yksikään yö ei ole enää niin pimeä, yksikään syksy ei ole enää niin pelottava tai masentava. Elämä muuttuu pala palalta, niin kauan, kun sinäkin muutut. Elämä on alati muuttuvaa, uskalla sinäkin muuttua sen mukana.
Vielä hetken se ääni on vain vaimea muisto, mutta pian se on hento kuiskaus, jonka kuullessasi haltioidut rakkaudesta, sillä kuiskaus muistuttaa sinua luomisen voimasta. Voimasta jota kannat sisälläsi joka hetki.
Terveisin
Irene Länkinen
Liity postituslistalleni!