En ole varmaan ainoa, jonka vanha eli tähänastinen elämä on äkkiä ja odottamatta menettänyt merkityksensä jollain dramaattisella tavalla tai ehkä ilman mitään dramatiikkaa. Ikään kuin matka jatkuisi tyhjiössä ilman otetta menneisyyteen tulevaisuudesta edes puhumatta. Elämä jatkuu välillä oikein mukavana ja toisinaan erittäin epämukavana, mutta ilman kiinnekohtaa, ilman mitään selkeää tavoitetta. Sitä vaan tekee minkä tekee tai jättää tekemättä ihmetellen omaa paikkaansa ja omaa tehtäväänsä tässä ajassa ja maailmassa.
Elämän tarkoitus tuntuu olevan hukassa yhä useammalta, vaikka ulkoisesti kaikki on ihan hyvin. Haen itsekin apua löytääkseni itseni uudelleen. Tällaiselle löytöretkelle lähteminen tapahtuu aina ilman ennakkovaroitusta ja mikä pahinta, ilman tietoa siitä, minne olen menossa. Olipa tyyntä tai tuulista, ei sillä tunnu olevan mitään merkitystä. Otan vain askeleen sinne tai tänne kokematta sitä hyväksi tai huonoksi. Onko nyt tapahtumassa elämäni suuri nollaus? Terapeuttini mukaan juuri siitä on kysymys. Uusi elämä löytyy tyhjyyden meren vastarannalta ja matka sinne kestää x-päivää, kuukautta, vuotta.
Sain ohjeet kirjoittaa lokikirjaa
matkani kulusta tunteiden ristiaallokossa. Päiväkirjan aloittaminen on muuttanut tunnelmaa ratkaisevasti parempaan suuntaan. Elämäni tarkoitus on nyt kirjoittaa elämäni tapahtumista, tunnelmista ja saavutuksista jotakin, ihan mitä tahansa. Päiväkirjan kirjoittaminen on sukellus syvimmän ja aidoimman minuuteni lähteille metri kerrallaan. Äkkiä tuntuu siltä, että millään muulla ei ole merkitystä, kuin sillä että kirjoittaa tuntemuksensa ja kokemuksensa ylös. Kaikki muu alkaa muuttua merkityksettömäksi.
”Sä oot mun uskollinen ystäväni – yksinäisyys” (Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani)
Hyvää ystävänpäivää niminen kappale on pyörinyt levylautasellani lähes joka aamuisen aamujumppani taustamusiikkina viimeisten viikkojen aikana. ”Sä oot mun vapauden hintani, sä oot mun viimeinen naulani”. ”Jokainen päivä on ystävänpäivä ja sä oot mun ikioma - yksinäisyys”. Äkkiä voisi kuvitella, että tällainen sanoitus kertoisi surusta, mutta musavideota samaan aikaan katsoessaan ymmärtää, että se kertookin rakkaudesta: Elämän upeimmista ja ihanimmista hetkistä, joiden olemassaolosta syntyy yksinäisyys – kun jotain itselle rakasta ei olekaan enää paikalla, eikä ehkä koskaan tule fyysisesti paikalle. Yksinäisyyden synkältä tuntuva angsti on matka kokonaan uuteen maailmaan ja uuteen korkeampaan värähtelyyn, josta lopulta löytyy aina joku saman matkan suorittanut lataamaan uutta panosta henkisen kehityksen haupitsiin.
Mitä kipeämpi yksinäisyys,
sitä arvokkaamman matkan olet omassa rakkauselämässäsi tähän mennessä suorittanut ja sitä suuremman lahjan olet universumilta saamassa uuden rakkauden muodossa. Kahden ihmisen onnellisena jatkuva elämä vaatii toistuvia yksinäisyyden, pettymyksen ja toivottoman kaipauksen hetkiä. ”On sunnuntai – sä tulet luokseni heti aamulla – ehkä jo odotin sua”. Näin se kappale alkaa. Mitä kivaa on mahtanut tapahtua sunnuntaisin? ”Jaat kanssani lehden ja jäähtyneen kahvin”. Kuinka pienistä ja arkisista palasista rakkaus lopulta koostuu? Kuinka paljon niitä voikaan kaivata, kun niitä ei enää ole. Yksinäisyyden angstissa muistojen tilalla on pohjattomalta tuntuva tyhjyys, jota on vaikea tunnistaa ystäväksi. Mutta toden totta, siinä tilanteessa Sinulla ei ole mitään eikä ketään muuta. Ei ainuttakaan olentoa, jolle kertoa ahdistuksesi todellista syvyyttä. Jo pintaa raapaistessa nousee itku pintaan vain siksi, että joku olisi edes valmis kuuntelemaan, mutta se todellinen juttu jää aivan varmasti kertomatta. Se kerrotaan vain sille yhdelle ainoalle jatkuvasti mukana olevalle ystävälle – yksinäisyydelle.
Lokikirjan lisäksi olen tutkinut myös päivttäin Astrokalenteria ja siellä esiintyviä transiitteja. Astrokalenterin avulla olen jälleen kerran saanut tärkeän varmistuksen oikeasta suunnasta. Omat tekstini ovat olleet erittäin arvokas tuki tässä ajasssa sisäisen rauhani säilyttämiselle.
Neptunus sulkeutuva neliö Venus
Tulevaisuuteen asetetuille odotuksille ja haaveille ei ole nyt minkäänlaista sijaa rakkauselämäsi majatalossa, koska elät joka hetki suuren taian ja jatkuvien täyttymysten keskellä. Hetkessä elämiseen kuuluu hereillä oleminen oman alitajunnan kanssa. Myös varoittavat aavistukset ovat osa ihmemaassa elämistä. Niiden avulla pystyt säilyttämään otteesi sydämen viisaudesta ja pidättäytymään antautumisesta kenenkään toisen suunnitelmassa elämiselle.
Esoteeristen oppien mukaan etsimme kaikki ykseyttä
ja tähän etsintään tarvitsemme toista ihmistä tai toisia ihmisiä peileiksi itsellemme, peileiksi sille aidoimmalle mahdolliselle rakkaudelle – rakkaudelle omaan itseemme. Joku viisas on sanonut: ”Tiedät rakastaneesi vasta silloin, kun pystyt rakastamaan menettämisen tuskaa”. Tämä on paljon pyydetty, mutta lopulta se ainoa tavoittelemisen arvoinen oivallus. Saat sen mistä luovut. Rakkaudessa on pohjimmiltaan kysymys äärimmäisestä kunnioituksesta omaa kumppania ja omia ystäviä kohtaan. Se on jatkuvaa luopumista omista, toiseen asetetuista odotuksista. Samalla se on tietysti ensisijaisesti oman elämäsi ja omien valintojesi kunnioittamista. Peilinä oleminen ei toimi olemalla toiselle mieliksi pienimmässäkään määrin. Peilinä oleminen on toisen tunteiden, pelkojen, yksinäisyyden ja jopa itsesäälin rakkaudellista katsomista ilman pyrkimystä muuttaa mitään. Hyväksymällä peilisi tarinan sellaisenaan, hyväksyt samalla itsesi. Vaatii malttia ja rohkeutta olla vain rohkaiseva kuuntelija, mutta enempää ei kukaan meistä voi toisen hyväksi tehdä.
Tällä hetkellä salaista päiväkirjaa kirjoittaessani toivotan ystäväni yksinäisyyden tietoisesti tervetulleeksi kirjoituskoppiini. Jonkinlainen rauha ja levollisuus on tekemässä pesää sydämeeni samalla kun jatkan yllätyksellisen ja aidoimman itseni etsimistä silläkin riskillä, että entistä syvempiä ja pimeämpiä onkaloita kävelee vielä vastaan terapiaistuntojen ja uusien yksinäisyys ystävien myötä. Antoisaa matkaa myös Sinulle ystävämme yksinäisyyden seurassa.
Syyskuun Planeettauutisissa
paneudumme epämääräisellä porukalla ja silti huolella jokaisen horoskooppimerkin syksyn tunnelmiin keskiviikkona 31.8. klo 18.00 alkavassa suorassa lähetyksessä Youtube kanavallamme, jonne pääset tästä linkistä:
Luennoin torstaina 1.9. klo 18.30 Taikavoimien tiloissa Helsingissä aiheesta: ”Kartan akselit ja yksinäinen tie onneen”. Käy vilkaisemassa Taikavoimien facesivulta. Tilaa on 30 ensimmäiseksi ilmoittautuneelle. Taikavoimien facebook/tapahtumat
Terveisin
astrolgi Seppo Tanhua
Liity postituslistalleni!