Kesäkuu on astrologista tykitystä täynnä. Selvisimme pimennyssesongista, mutta Saturnuksen ja Uranuksen neliö on juuri nyt pään päällä ja luulisi tuntuvan melkoisena paineena omassa kattilassa. Myös Juhannus, vuoden valoisin aika, sekä ensi viikon kesäpäivänseisaus, vaikuttavat meidän energiakenttiimme vahvasti ja koko ajan voimistuen. On valon ja rakkauden aika voittaa. Siihen talvesta vapautunut kesäihminen haluaa luottaa.
Kuun- ja auringonpimennykset herättelivät ihmisiä uteliaasti tutkimaan omaa karttaansa ja sitä, mihin nyt kenties osui se pimennysten aiheuttama ”taivaallinen tälli”. Jotkut Kaksoset ja Jousimiehet saivatkin suoran osuman kartalleen. Minäkin sain jonkinlaisen tällin tai auringonpistoksen. Itselläni auringonpimennys sytytti valot päälle seitsemänteen parisuhde- ja kumppanuushuoneeseen. Tästä rohkaistuneena päätin testata, olisiko aika vihdoin otollinen uittaa pikkuvarvasta treffimarkkinoilla.
Pitkän ja yksinäisen koronavuoden jälkeen uskon, että meitä on nyt monia liikenteessä, jotka kaipaamme elämäämme uutta kumppania, oli se sitten pelkkä hetkellinen kesäheila tai elämänikäinen paita ja peppu. Itsekin haluaisin kolmen raskaan vuoden jälkeen avautua jollekin uudelle ja paljon kevyemmälle energialle. Haluaisin jättää kaikenlaisen kipuilun kokonaan taakseni, ja tutkia miehen ja naisen kauniimpaa karmaa, tai dharmaa, yhdessä.
Eroja maskuliini- ja feminiinienergioissa
Vaikka laatimani deittiprofiili oli pinnalta katsoen kevyen pirskahteleva, kuin paraskin kesäkuohari, niin deittailusivustojen tarjonta jättää kuitenkin kyseenalaistavan ja pohtivan jälkimaun, ainakin omaan suuhuni. Missä ovat kaikki henkiset, mm. astrologiasta kiinnostuneet miehet? Niitä ei tunnu osuvan omaan ikäluokkaani, tai Turun kokoiseen kaupunkiin. Entä miksi miehiä tuntuu kiinnostavan vain urheilu ja kaikki muut vahvasti ulkoiset, fyysiset lajit? Minä haluan tietää mitä tapahtuu ihmisen sisällä.
On kuin me miehet ja naiset eläisimme kiinnostuksen kohteidemme kanssa aivan eri maailmoissa, miehet enemmän ulkoisissa ja naiset taas sisäisissä. Tuntuu kuin moni maskuliini ei edes uskaltaisi kohdata omaa sisäistä maailmaansa, vaan pakenisi sitä ulkoiseen suorittamiseen. Entä miksi kypsymme ja kehitymme sisäisesti niin eri aikoihin, jo lapsesta lähtien? Miksi naiset ottavat usein huiman henkisen kasvupyrähdyksen, henkisen herätyksen, jossa tavalliset samanikäiset miehet eivät tahdo pysyä mukana? Uushenkisyys taitaa olla etenkin naisten juttu. Jo se saattaa olla erotilastojen takana. Ajatukset eivät enää millään lailla kohtaa. Olemme samaa lajia, mutta välillä ufoja toisillemme.
Khiron käy kääntymässä
Edustan itsekin juuri sitä keski-iän kriisiryhmää, noin 41-48-vuotiaita, jotka ovat lähivuosina eronneet pitkistä liitoista ja vakavista suhteista, ja ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, ovat vielä raakileita ja entisistä haavoistaan hieman reunoilta auki. Minä olen omiani ummistellut nyt kolme vuotta, eikä kovin moni haava enää aukea apposen ammolleen vertavuotavaksi vuolaaksi vuoksi. Aika on parantanut eniten, tuo sissimäisen sitkeä jatkaminen päivästä toiseen. Nyt pystyn myöntämään, että silloin on parempikin olla yksin, jos uusi suhde satuttaisi liikaa kaikkine epävarmuuksineen ja omia kipukohtia aktivoivine triggereineen. Toinen ei voi tehdä sinua ehjäksi, vaikka kuinka haluaisit.
Sisäisessä parannusprosessissa olennainen pikkuplaneetta Khiron käy tämän vuoden aikana säännöllisesti kartallani kääntymässä. Se seilaa parhaillaan Venukseni päällä, ja peruuttelee sen yli, tarkistaen aina missä oikein menen. Muutaman vuoden päästä Khiron tekee varsinaisen paluun, kun alan lähestyä viittäkymppiä. Silloin se tulee täydellä voimallaan takaisin ja osoittaa taas senhetkisen elämäni heikoimmat lenkit. Puntti ja hameenhelma varmasti tutisevat, jos en ole itse omaa osuuttani eheytymisessäni tehnyt.
Tähän mennessä Khiron on yleensä tökännyt kipeän sormensa rakkausarpiini ja kokeillut, että ovatko ne jo parantuneet vai vieläkö aristaa. Pahimmassa tapauksessa viisas parantaja-Khiron on todennut, että haava pitää kokonaan aukaista, jotta se parantuisi vieläkin syvemmältä. Tässä prosessissa myös menneiden elämien kipuja on aktivoitunut uudestaan, jotta nekin saataisiin kaikki viimein parannettua. Kipeää hommaa, mutta ilmeisesti vain pakko hoitaa, jotta potilas paranee.
Uusi suhde, vanhalla kaavalla?
Moni meistä kaipaa uutta rakkautta, vaikka nämä eron jälkeiset pohjatyöt on vielä tekemättä. Vaikka entinen tunnetuska vielä kipuilee kehossa, moni eronnut lähtee heti hakemaan uutta seuraa. Rakkauskolikon kääntöpuoli on kuitenkin täynnä kipua, eikä kolikkoa ilmaan heittäessä aina tiedä, kumpi puoli edellä se syliin, tai maahan, putoaa.
En tainnut itsekään olla niin valmis uudelle kierrokselle kuin luulin. Khiron otti karttakepin käteensä ja iski tiukasti näpeille osoittaen tämän kertaista oppiläksyä. Kun toiveikkaana lähtee etsimään uutta lempeä netistä tai kuumasta kesäyöstä, niin siellä vastapuolellakin voi vanhat suhdehaavat vielä aristaa. Kun kaksi ihmistä kipuilevat yhdessä ja ohimennessään vahingossa satuttavat toisiaan, silloin nousee helposti haarniska uudelleen sydämen eteen. On varsinainen taitolaji olla yhtä aikaa sekä uudelle rakkaudelle avoin, että läpitunkematon suojaus päällä. Ikään kuin vuoroin sattuu, ja vuoroin on täyttä teflonia, johon mikään ei tartu.
Jostain syystä minun piti taas kerran kokea, miltä tuntuu, kun toinen ensin tulenpalavasti haluaa, ja sitten melkein samassa lauseessa jo hylkää ja kääntyy pois. Olisin ilmeisesti ollut toistamassa jotain vanhaa suhdekaavaa tai kokemassa vääränlaista vetovoimaa, joka ei enää minun elämääni kuulu. Siksi universumi pyyhkäisi tämän miesehdokkaan välittömästi elämästäni pois, enkä ehtinyt nähdä edes pölypilveä tai perävaloja. Se, minkä piti juuri alkaa, oli se sitten kuinka kevyttä heilastelua tahansa, loppui samantien kuin viikatteella leikaten. Mies poisti samantien koko deittiprofiilinsa ja esti, eli blokkasi minut. Ainoa selitys oli, ettei hän ollut valmis tähän.
Täsmälleen samalla tavalla kävi kaksoisliekin kanssa, joka kävi tanssimassa sydämeni päällä polkkaa, ja sitten vetäisi valssin suoraan ulko-ovea kohti. Jokin juuri minussa on vetänyt tällaista käytöstä ja energiaa puoleensa, ja minun on katsottava nyt tarkkaan omaan peiliini. Mikä minun peilikuvassani on vielä rikki, vääristynyt tai tummentunut? Miksi olen näille miehille ensin parasta maailmassa, ja sitten löydän itseni jätelavalta, matkalla kaatopaikalle? Khiron taitaa tietää minua paremmin, että oma paranemiseni on kesken.
Sydämen asia
Kevyt nettideittailu johtikin siis äkilliseen tuskan kirpaisuun. Enää ei tuntunutkaan niin kevyeltä. Huokaisin unettomassa aamuyössä syvään ja kuuntelin rintakehääni. Se sanoi, että nyt muuten vähän sattuu. Selitin sydämelleni kuin pienelle lapselle, joka tarraa pakonomaisesti lempinalleensa, että ei ollut sinua varten se ihminen, ja siksi universumi kävi vähän siivoamassa vääriä miesehdokkaita pois listoilta. Niin kai se sitten on, sydämeni myönsi, ja rintakehästä kumpusi pienen hylätyn lapsen nyyhkäisy lakanankulmaa vasten.
Kaikkia ihmissuhteita ei voi ohjata haluamaansa finaaliin ja happy endiin. Välillä ei pääse edes tulista alkua pidemmälle, kun tulee jo pakit. Joskus on vaan myönnettävä, että itsensä rakkaudelle alttiiksi asettaminen on pirun vaarallista puuhaa, jossa suojelusenkeleitä kyllä kaivataan vierelle pitämään huolta.
Voi jopa olla, että se tällä kertaa pakoon lähtenyt mies joutuukin nyt yllättäen kohtaamaan omia tunteitaan, että sekin oli kaikki vain universumin ovelaa juonta. Ehkä seuraavan naisen kohdalla hän ei juoksekaan pakoon, vaan osaa katsoa kaikki herttakortit loppuun asti. Niin ainakin toivon, sillä on ikävää olla ikuisella pakomatkalla, rakkaudesta poispäin. Helpompi olisi suunnata kotiin, rakkautta kohti, vaikka matkalla kerran tai pari kaatuisikin.
Säädöt ja hoidot
Ei siis auttanut etsiä miestä, joka hoivaisi sydäntäni ja kehoani kuntoon. Siihen piti ottaa järeämmät keinot, nimittäin reiki ja rakkaus itseä kohtaan.
Mikään pikkusäätö ei nyt auta. Jotain jämerämpää on löydyttävä. Jotain, joka vapauttaa sinut aiemmista taakoista. - Viikkovillitys Vesimiehelle, 15.6.2021
Kokeilin samantien itseni hoivaamiseen etäreikihoitoa, joka keskittyi menneiden elämien kipuihin ja chakroissa piilevien tunnelukkojen avaamiseen. Hoitaja kertoi hoidon päätteeksi, että tällä kertaa olin tarvinnut erityisen voimakasta ja puhdistavaa energiaa, ja että sydänchakrani oli kipuillut niin paljon, että sitä oli pitänyt aina välillä palata uudestaan hellästi hoivaamaan. Olin siis etsinyt ”hoitoja” vähän väärästä paikasta...
Totesin lopulta, että minun on palattava takaisin pitämään parempaa huolta itsestäni. Täysin vieras ihminen oli onnistunut osumaan kaikkein pahimpiin kipupisteisiini alta aikayksikön. Ja niinhän se on, että astrologisen kartan seiskahuoneessa ei voi alkaa onnistunutta parisuhdetta, jos ykköshuoneen asiat ovat vielä kesken ja levällään. Sillä kaksi rikkinäistä ihmistä yhdessä kuulostaa todella huonolta yhtälöltä. Siltä universumi minut nyt viisaasti säästi.
Sisäisen rakkauden soturi
Vaikka kahden ihmisen välillä olisi ollut kuinka hento alku tahansa, niin on kuitenkin jo rakastanut sitä toivon liekkiä, joka omista silmistä alkaa paistaa. On rakastanut mahdollisuutta, että jotain uutta voisi syntyä.
Niin pienten kuin isompienkin pettymysten jälkeen sisäisen rakkauden soturin täytyy vaan kyetä nousemaan aina uudelleen jaloilleen. On otettava avuksi myötätuntoista, lämmintä, pyyteetöntä rakkautta, itseltä vain itselle, tai kosmokselta itselle universaalin ja parantavan reikienergian kautta. On unohdettava jonkun toisen rakkauden sanat ja puhuttava lempeitä rakkauden sanoja itselle. Sen sijaan, että tarttuisi jonkun toisen käteen, on laitettava lämmin, hyväksyvä käsi oman aristavan sydämen päälle, sen ahdinkoa tuudittamaan ja kipua tyynnyttämään. Kipua saa luvan kanssa silloin rinnasta nousta.
Valkoinen lippu
Olen oppinut pitkin matkaa, että rakkautta ei koskaan taistelemalla tai kerjäämällä saa. Se tulee vain antautumalla. Sisäinen Soturi -tulkinta kertookin minulle, että vasta kun riisun kaikki aseet, odotukset, vaatimukset ja toiveet, ja päästän irti kaikista puolustusasemista ja hyökkäyslinnakkeista, sekä sydäntä varjelevista haarniskoista, voi oikea rakkaus tulla uudelleen elämään. Se vain löytyy omista sisuksistani ensin, ei jostakusta toisesta ihmisestä.
Antaudun siis rakkauden korkeammille voimille kaikesta viisastuneena. Löytyköön sisäinen rauha ja rakkaus. Olkoon lemmen onni myötä itseni kanssa. Sillä siinä vasta on kestävä liitto yhden kehon, mielen ja sydämen kesken.
Katso omasta Sisäinen Soturi-tulkinnastasi, millaista rakkauskaavaa tai -haavaa sinä kenties toistat. Tulkintaan voit tarkemmin tutustua tästä.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!