Kuka omistaa tunteet – voiko niitä kukaan omistaa?

Voiko tunteita tai arvoja kukaan omistaa? Millaisia tunteita tai arvoja voi omistaa? Mitä me edustamme arvojen sekä tunteiden kautta? Vaikeita kysymyksiä.

Jouduin yhtenä päivänä pohtimaan kysymystä voiko joku omistaa tunteita ja kenen tunteita. Voiko esim. rakkautta, totuutta tai iloa omistaa ja kuka voisivat niitä omistaa tai omia ne itselleen?

Pelkästään näiden tunteiden määritys on moninaista ja usealle ihmiselle erittäin haastavaa. Nehän voivat tarkoittaa aivan eri käsitystä eri ihmisille. Ajatellaanpa asiaa ihan pelkästään ihmisyyden tai yksilön kautta. Me kaikki olemme tunteneet rakkautta, iloa ja totuuttakin jostakin asiasta. Se, että joku tuntee rakkautta toiseen ihmiseen tai elämään, niin kysymys kuuluu, kuka sen omistaa? Te vai toinen osapuoli, koska kuuluuhan se tunne toisellekin osapuolelle. Toisaalta voidaan myös tuntea rakkautta asiaan tai jopa esinettäkin kohtaan. Täysin sama asia on ilon kanssa. Voidaan tuntea iloa asiaan tai toisen ihmisen puolesta. Kenelle se ilo silloin kuuluu?

Onko tunteilla oikeita määritelmiä?

Pelkästään joku voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan yhden tunteen määritelmistä. Niitä määritelmiä on yksinkertaisesti niin paljon.  Myös rakkaus, totuus ja ilo voivat olla jonkun tahon tai ihmisen arvoja, jolloin ainakin osaksi ne voidaan pukea sanoiksi.

Mistä tällaisia arvoja voi kammeta? Normaaleja asioitahan nämä ovat. Nämä ovat ”hyvän” elämän perusarvoja, joita kaikkien pitäisi vaalia ja joiden tulisikin korostaa jokapäiväisessä elämässä. Kaikki ovat pelkkää positiivisuutta, jota tulisi levittää ympäriinsä. Ilman iloa ja rakkautta ihminen väsyy, ilman omaa totuuttamme olemme eksyksissä.

Rakkaus voidaan määrittää kiintymyksenä. Rakkautta voidaan kohdistaa eri ihmisiin ja asioihin eri lailla. Ihmisten välisessä rakkaudessa voidaan havaita fyysisiä tapahtumia ihmiskehossa, erilaisten hormonien ketjureaktiona. Mutta se on vain yhdenlaista rakkautta. Onko rakastuminen tai rakastuneena oleminen erilainen olotila? Onko näille oma määritelmänsä?

Meillä on mahdollisuus valita, elämmekö rakkauden vai pelon kautta

 Pelko on rakkauden vastakohta. Rakkaus, joka ei vaadi, on pyyteetöntä. Pyyteettömässä rakkaudessa ei ole minkäänlaisia ehtoja. Rakkauden voi tuntea ilona, kiitollisuutena ja kaikkena positiivisena. Rakkaus parantaa ja vapauttaa, pelko tukahduttaa, eristää, sairastuttaa ja sitoo. Hyvänä kysymyksenä esitänkin, kuuluuko esim. mustasukkaisuus rakkauteen? Ei, sehän on omistushalua, rakkauden vastakohtaa. Omistushalu muodostuu siitä, että käsitämme rakkauden todellisuuden väärin. Emme voi omistaa ketään emmekä todellisuudessa yhtään mitään.

Totuus taas löytyy itsestämme, sisältämme. Kysykää itseltänne, mikä on totta, te sen tiedätte parhaiten. Ainut totuus maailmankaikkeudessa on ykseys = tietoisuus, joka on myös rakkautta. Jos ymmärtäisimme ykseyden sekä tietoisuuden merkityksen, ongelmia maailmassa ei olisi. 

Me ihmiset luomme itsellemme sekä muille totuuden, joka on lähtöisin egostamme, joka on pelkkä täydellinen harha

Ego luo ainoastaan mielipiteitä. Se on muutettua totuutta, jota voidaan vaihtaa lennosta pelkkien manipuloivien ajatusten kautta. Tällainen ei todellakaan voi olla totuutta. Ykseys ja rakkaus ovat ainoat totuudet, mitä on. Ykseys on rakkautta.

Nauru on iloa ja nauru pidentää ikää, koska se lisää mielihyvähormoneja kehoosi. Iloisena olet luovempi ja innostuneempi kaikkeen. Tietoisuutesi on avoin ja vastaanottavainen. Iloisena vedät puoleesi positiivisuutta ja iloisia ihmisiä. Ilo parantaa. Onnen voi löytää ilon kautta, joka taas luo enemmän positiivisuutta lähellesi ja ympäristöön. Ilon voi löytää taas kiitollisuuden kautta.

Kiitollisuus on jotakin sellaista, että ymmärtää olla kiitollinen kaikesta, mitä elämässä on. Kiitollisuuden kautta pääsemme siis onneen ja iloon.

Voiko näitä tunteita tai arvoja kukaan omistaa?

Kuvittelemme, että omistamme kaikki tunteemme mitä sisällämme on. Näitä tunteita valitettavasti kukaan ei voi omistaa, eikä omistakaan. Ihmisyyden vaatetuksemmekin on vain lainassa Äiti maalta. Tällä tarkoitan kehoamme. Oiva esimerkki hautajaisissa on, kun pappi lausuu sanat; Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Niin, Äiti maasta olemme lähtöisin ja sinne me jälleen palautamme kehomme. Tunteemme on toki meidän ihmisten omia tuntemuksia, mutta kun Universumissa ei ole kuin yksi, niin sen omistaminen kuuluu ykseyteen, maailmankaikkeudelle, Universumille. Me kaikki kuulumme siis yhteen. Meillä ihmisillä on ainoastaan täydellinen erillisyyden harha tässä kaikessa fyysisessä maailmassa. Me ihmiset olemme kollektiivisessa yhteydessä koko ajan toisiimme, jolloin tunnemme toistemme tunteet sekä kokemukset koko ajan. Tällöin kaikki kokemukset sekä tunteet ovat kaikkien käytössä yhtä aikaa, vaikkemme tässä hetkessä tätä ymmärretäkään. Kaikki kokemukset, tunteet sekä ajatukset ovat jo kertaalleen koettu sekä tunnettu, mutta koska olemme ainoastaan yksi, niin kaikkien pienempienkin osasten on koettava kaikki tunteet sekä kokemukset. Tällöin olemme vasta täydellisen kokemuksen saanut ykseys.

Tosiasiassa kukaan ei omista yhtään mitään, eikä kukaan ole keksinytkään yhtään mitään

Kaikki tapahtumat ovat subjektiivisia kokemuksia, jotka ovat harhaa. Kuulostaa absurdille sanoa, mutta mikään ei ole valitettavasti totta.

Kaikki kirjaimet, ajatukset, puheet, tunteet, sävelet, keksinnöt, kaikki ovat vain ja ainoastaan maailmankaikkeuden energeettista virtaa, joka kulkee lävitsemme tässä harhassa, luoden meille fyysisen todellisuuden. Kaikki se energia on lähtöisin kollegtiivisesta tietoisuuudesta, jota kutsumme maailmankaikkeudeksi tai Universumiksi. Kuvittelemme ainoastaan kaiken todeksi. Kaiken ymmärtää loppupeleissä vasta palattuamme lähteelle, alkuperäämme.

Me ihmiset ilmaisemme tunteitamme maailmankaikkeuteen erilaisten välineiden kautta. Me näyttelemme, ajattelemme, esitämme, sävellämme, kehitämme kaavoja, laulamme, kirjoitamme jne. Kaikki ovat näiden tunteiden, energia virtojen välittämistä eri keinoin. Koska kaikki on yhtä, niin me olemme Universumin energia. Me olemme myöskin kaikki tunteet. Tällöin tullaan siihen, että erillisyytemme vuoksi emme voi omia tai omistaa energia virtojen tai tunteiden välittämiä keinoja tai niiden tuotoksiakaan.

Jos ajatellaan kirjoittamista, niin miten voisimme yksittäisinä ihmisinä omistaa kirjoituksiakaan?

Kuka omistaa kirjaimet, sanat tai lauseet? Kirjaimista muodostuu sanat, sanoista muodostuu lauseita ja lauseista muodostuu kokonaisia tekstejä tai kirjoituksia. Kuka sitten voi omistaa kokonaisia tekstejä? Hyvänä esimerkkinä pidän Raamattua. Kuka sen omistaa? Kuka omistaa sen tapahtumat, kirjaimet, sanat ja lauseet? Ei tätäkään tekstiä voi kukaan omistaa. Tässähän on ne samat kirjaimet, sanat ja lauseet laitettu vain peräkkäin.

Eikö kaikki kirjoitukset tällöin ole meidän kaikkien tekemiä, kollektiivisesti? Kaikki kirjoitukset on meidän itsemme tekemiä. Miksi jotkut haluavat omia tiettyjä kirjoituksia tai lauseita? Onko pelko vallannut meidän tapamme ilmaista tunteitamme? Ykseys = tietoisuus = rakkaus. Pelko on siis rakkauden vastakohta sekä erillisyyden perikuva. Omistushalu kuvastaa juuri sitä negatiivista energiaa. Rakkaus ei ainakaan tunne omistamista tai omistushalua, rakkaus tuntee vapautta. Eikö rakkaus tarkoita juuri asioiden jakamista, tunnetta, jossa iloa ja hyvää oloa saa ja voi levittää?

Meidän ihmisten olisi syytä joskus miettiä tarkemmin asioita mitä haluamme viestittää maailmankaikkeuteen, meille itsellemme. Eikö maailma olisi parempi paikka, jos lähtisimme rakkaudesta eikä pelosta käsin toteuttamaan elämäämme? Sanontakin on olemassa; hyvällä saa aikaan hyvää. Sen me kaikki tiedämme varsin hyvin.

Meidän kaikkien tulisi olla suvaitsevaisempia, ymmärtäväisempiä, kunnioittavampia sekä rakkaudellisempia toisia kohtaan

Ainut asia, mitä saamme aikaan omistushalulla ja kaikella negatiivisella olemuksellamme on harmia, vaivaa sekä onnettomamman olotilan ainoastaan ja vain itsellemme. Satuttamalla muita, satutamme ainoastaan itseämme. Jos loukkaamme toista, loukkaamme itseämme. Sen meidän tulisi ymmärtää tässä kaikessa mitä toisillemme sanomme tai teemme.

Iloitkaamme

Me ihmiset olemme liian vakavia ja murehdimme aivan liikaa asioista. Iloitkaamme joka hetkestä ja kaikesta, mitä meidän ympärillämme on. Nauttikaamme asioista, mitä meillä on. Katsokaamme ja nähkäämme elämän hienous kaikessa. Ajatelkaamme, että jokainen asia, mikä täällä on elossa tai luotu, on meitä varten. Kunnioittakaamme kaikkea elämää ja kaikkea luotua. Käyttäytykäämme sillä lailla, että kaikki, mitä näemme, on ainutlaatuista, arvokasta ja ainutkertaista. Tuntekaamme tätä tuulessa, lehtien värinässä, linnun lauluna, kukkien tuoksuna ja toisten mielipiteissä. Avatkaamme silmämme sille ja uskaltakaamme nähdä elämän läsnäolo kaikessa ympärillämme. Rakastakaamme toisiamme ja kaikkea, sillä olemme ainoastaan yksi.

Rakkautta kaikille
Janne Laakso

Palaa Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Arto Virtanen blogi hakemistoon

Tästä Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Hanna Lindström blogi hakemistoon

Tästä Evgenia Nyyssölä blogi hakemistoon

Tästä Anne Sundell blogi hakemistoon

Tästä Margie Marketta Mylläri blogi hakemistoon

Tästä Irene Länkinen blogi hakemistoon

Tästä Esa Hyppönen blogi hakemistoon

Tästä Talvetar blogi hakemistoon

Tästä Tiina Tolvanen blogi hakemistoon

Kommentit

lue lisää

- {{comment.name}} / {{formatDate(comment.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

lue lisää

- {{reply.name}} / {{formatDate(reply.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

Vastaa tähän kommenttiin ( {{ comment.replyComments.length }} vastaus. vastausta. )

Piilota

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.

Odota hetki ...

Kommentoi kirjoitusta