Tarotit ovat aina muodissa, sillä ihminen kaipaa aina vastauksia ja varmuutta sisäisiin pohdintoihinsa. Niinpä minäkin hypistelin Turkuun viikonlopuksi tulleessa pop up -kaupassa tarotkorttipakkoja. Otin ne käteen, luin tarkkaan takakannen ja laskin sitten alas. Vaikka kortit kauniita olivatkin, niin jostain syystä en kokenut nyt tarpeelliseksi ostaa vielä omaa pakkaa. Haluan nimittäin, että joku muu vetäisee minulle ne merkittävät viestit korteista esiin. Silloin tuntuu, että tämä viesti, tämä kortti, on juuri nyt minulle tarkoitettu. Se on annettu, se on lahja, enkä ole sitä itse ottanut tai vaatinut.
Näin on käynyt jo monta kertaa. Olen innoissani, jos joku muu ehdottaa, että katsotaan sinulle nyt ne kortit. Sanon kyllä ja asetun vastaanottavaiseen mielentilaan. Olen ”puhtaampi sanomalle” kuin jos itse lätkisin korttia pöytään. Tiedän vallan hyvin, että jos jokin tärkeä asia on mielen päällä, niin voisin hyvin nostaa aina vain uuden kortin, jos edellinen ei miellytä. Siinä mennään pois perimmäisestä tarottien tarkoituksesta. Ei ole tarkoitus manipuloida tulosta, ottaa aina vaan uusi kortti niin kauan, kunnes saa mieluisan viestin, jonka voi itse hyväksyä. On sen sijaan tarkoitus hyväksyä se, mitä nyt kerrotaan, vaikkei tarotkortin viesti ensinäkemältä miellyttäisikään. Täytyy olla valmis kuuntelemaan kortin tuomaa sanomaa, sen johdatusta. Timo Kalliokosken sanoin, tarottien katsominen on meditatiivista. Kortin ääreen tulee pysähtyä, eikä kiiruhtaa heti toiseen.
Oikea ajoitus
Viimeksi kun eräs ystäväni katsoi minulle kortteja, omasta aloitteestaan, ne osuivat siihen hetkeen täysin. Kortit kertoivat, että nyt ei ole oikea aika, että yritän liikaa kontrolloida lopputulosta, ja että uusi rakkaus on kyllä tulossa, kun lakkaan pingottamasta ja pakottamasta sitä saapumaan. Tiesin tämän toki itsekin, mutta usein kaipaamme vahvistusta omalle intuitiolle. Teki hyvää saada lupa hellittää ja purkaa liialliset ennakko-odotukset. Oli myös ihanaa saada kortti, joka kertoi, että jotain uutta ja kertakaikkiaan parempaa on tulossa tilalle. Ei siis ollut mitään syytä huoleen. Oli vain syytä antaa tilanteelle ja omalle kypsymiselle aikaa. En voi laittaa kelloa kaulaan rakkaudelle. Ei se uusi suhde pakottamalla tule, pitäisihän se jo tietää. Myönnyin kortin sanomalle, enkä alkanut väittää vastaan. Sillä tarottien takana on korkeampi johdatus.
Kyllä vai ei?
Pari vuotta sitten tarotkortit, tai oikeammin oraakkelikortit, kertoivat, että tärkein elämäntehtäväni on kirjoittaa kirja. Että minussa sellainen on muhimassa, ja se pitää saada sieltä ulos, konkreettiseen muotoon. Tein työtä käskettyä, kirjoitin tunteeni ja tarinani ulos kirjan muotoon, alusta loppuun. Entä mitä nyt?
Olen jäänyt miettimään, tarvitseeko tuota kirjaa lopulta edes julkaista, onko vielä sen aika vai ajaako aika sen ohi. Oliko pelkästään tarkoitus, että kirjoitan sen itsestäni ulos, omana terapiatyönäni, ja jätän asian siihen? Oliko tämä kirjoitusurakka kenties pelkkää lämmittelyä, ja se varsinainen oikea kirja on edelleen minun sisälläni odottamassa oikeaa hetkeä? Paljon kysymyksiä, ilman selkeää vastausta. Mutta mitä sanovatkaan tarotit, jos niiltä ryhtyy asiaa kysymään? Vastaus tänään on Miekkojen Kakkonen, eli toistaiseksi on side vielä silmillä:
”Olet epävarma. Ristiriita kahden vaihtoehdon välillä vaivaa sinua. Et pysty tekemään selkeää päätöstä miten toimia. Joudut odottamaan ennen kuin tiedät mitä tehdä. Nyt on kuitenkin parempi odottaa ja antaa epävarmuuden haihtua. Kun olet valmis, otat siteen silmiltäsi ja näet tilanteesi selkeämmin.”
Tässäkin tarotkortti vastasi totuudellisesti. Juuri tällä hetkellä ratkaisu on piilossa ja tilanteen selkiytymistä tulee odotella. Harvoin asiat muutenkaan tapahtuvat juuri silloin, kun niiden haluaisi tapahtuvan. Se on suurin läksy, jota edelleen opettelen. Onneksi on aikaa opetella, hitaasti ja rauhassa.
Yksikin kortti voi riittää
Tarotit, enkeli- ja oraakkelikortit ovat siis olleet minulle itsereflektion väline, aivan kuten kirjoittaminen. Asiat tekeytyvät ja muhivat, eivätkä tarotkortitkaan aina anna suoria vastauksia. Joskus ne vaativat, että sinä itse ajattelet ja vastaat omaan kysymykseesi.
Eroni hetkellä toinen ystäväni veti minulle kolme enkelikorttia, ja keskimmäinen niistä oli tyhjä. Minun ei ollut tarkoituskaan tietää, mitä siinä kohtaa elämääni tapahtuu. Minulle ei annettu vastausta, sillä minun piti itse elää se ja löytää vastaus itse. Jos olisin itse vetänyt tyhjän kortin tuosta pakasta, olisin varmasti vedellyt korttia pöytään niin kauan, kunnes puoli pakkaa olisi ollut levitettynä pöydälle. Otapa siitä viestistä sitten enää selvää... Joskus siis yksikin kortti voi riittää ja tarjota suuren viisauden.
Kaikkea tarjolla
Oma vaistoni on siis kertonut minulle, että en tarvitse fyysistä korttipakkaa kotiin, jotta tiedonjanoni ei lähde epätoivon hetkillä käsistä. Luotan ystävien minulle silloin tällöin katsomiin kortteihin ja siihen, että saan sieltä juuri oikean viestin juuri oikeaan hetkeen. Silloin kun kaipaan pikajohdatusta, jotain kättä pidempää, käännyn netin puoleen. Siellä on internetin ihmemaassa monta tarottien vastausta tarjolla.
Nyt siellä on myös Astron oma tarotkurssi, Paratiisin Puut. Emme synny opaskirja taskussa, vaan tarottejakin on ensin opiskeltava, jotta niistä pääsee kunnolla jyvälle. Kortit puhuvat, mutta meidän on osattava kuunnella ja tulkata niiden kieltä.
Minua kiehtoo kaikki se syvällinen ja sielua soittava viisaus, joka tarotkortteihin kätkeytyy. Myönnän silti avoimesti, etten vielä ymmärrä kaikkea, vaikka olen joitakin tarotkirjoja lukenut. Kieltämättä lantit ja kolikot, sauvat, miekat ja muut kepakot menevät minulta välillä vähän sekaisin.
Omalla kohdallani minua tietenkin tällä hetkellä kiinnostaa, että onkos sieltä nyt tulossa se rakkauden kerjäläinen pelkkä sauva kädessään, vai tunteitani riepottava ritari nopealla hevoskärryllään, joka ohiajaessaan kumoaa kaikki maljat nurin, vai onko tarjolla peräti parisuhteen kuningas ja puoli valtakuntaa torneineen, jotka tällä kertaa pysyvät pystyssä? Tästä ja kaikista muistakin tarotkorteista ja niiden pienistä ja suurista salaisuuksista minun on ehdottomasti otettava selvää.
Elämänpuu alkaa puhua
Uudella Timon ja Sepon Paratiisin Puut -tarotkurssilla se onneksi onnistuu. Olen ilahtunut tästä mahdollisuudesta ammentaa tietoa sen syviltä lähteiltä, eli oppailta, jotka ovat asiaan, eli hermeettiseen ”tarotiikkaan” jo vuosikausien ajan perehtyneet.
Tarotkielellä ilmaistuna kuvaisin edessä olevaa opinpolkua näin: ei voi heti Tornista pudottuaan nousta Tähdeksi taivaalle, vaan on nojailtava ensin moneen Sauvaan, taottava ahkerasti Lantteja ja hiottava Miekkoja, jotta voi vihdoin katkaista siteet vanhaan ja ottaa Vaunut uutta alkua kohti. Lopulta voi katsoa yhdessä Aurinkoon, nostaa Maljojen Ässän huulilleen ja juoda Hallitsijoiden nektaria.
Jotta en ihan puhu läpiä päähäni, taidan tarkentaa ja syventää tarottietämystäni vielä lisää. Onhan minut johdateltu juuri tähän paikkaan, jossa kaikki kortit ovat valttikortteja.
Ota sinäkin askel omaa tarotviisauttasi kohti nousemalla askel kerrallaan Paratiisin Puuhun. Tavataan siellä oksistossa!
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!