Jouluun liittyy paljon ihania tarinoita ja tämän poikkeuksellisissa oloissa vietettävän Joulun kunniaksi haluan antaa katseltavaksi uskomattomalta kuulostavan tarinan parantajan ja Johannes Kastajan kohtaamisesta muutama kymmenen vuotta sitten.
Kuvaus on tehty noin kuukausi sitten, mutta juuri tässä joulun alla ilmestyi kuvassa oleva juttu Johannes Kastajasta paikallislehteen. Lyhyestä jutusta löytyy yllättävä yhtymäkohta Sirpan tarinaan. Tästä syystä videon julkaiseminen siis venyi tänne jouluun saakka.
Tähän loppuun haluan liittää ystäväni Markku Siltalan lähettämän joulurunon. Häneen olen tutustunut hänen jo lähes loppuun myydyn kirjansa "Hän oli siinä" välityksellä. Kirja kertoo rohkeasti henkien ja edesmenneiden kohtaamisista mitä ihmeellisimmin tavoin. Kirjaa voi vielä tilata esim. Ultra-lehden kirjamyynnistä: Hän oli siinä, tutustu/tilaa
Markku Siltala (s. 1964) on psykoterapeuttina ja pappina kohdannut monia kertomuksia kuolleiden kohtaamisista. Hienovaraiset, kauniit ja vaietutkin kokemukset ovat johdattaneet hänet tekemään ensimmäisenä suomalaisena aiheesta väitöskirjan.
Tänä jouluna kiitän (Jouluruno / Markku Siltala)
Tänä jouluna minä kiitän ja uskon
kuin uudestaan kaiken olisin saanut,
kun sekin tapahtui mitä en uskonut,
että tähdet veivät tietäni, ehkä kauas,
niitä polkuja en uskonut olevankaan,
eksyinkö - ja takaisin taas itseni luo
palasin, että jouluun voin syntyä.
Minä muistan, muistan läpi aikojen,
kun suuria lapsena joulunhetket olivat,
havujen tuoksun, lämmön läikähtelyt,
säihkeen, makean värin äidin poskilla,
sydämet heleää laulua vartoessa soivat,
kun rakentui pienistä teoista, toiveista
olkitikkujen tavoin rakkauden himmeli.
Minä kaipaan, kaipaan läpi verhon
sormet sormiin, kädet ympäri iloa
isona haluna kertoa taas kaikki se,
nähdä miten kokemani sinua liikuttaa,
kuulla äänestäsi kuinka paljon rakastat
nyt vielä sanasi kuin sydämessä kaikuu,
vaiko lähellä sittenkin - kun verhoon
käteni lasken, se raskas on kuin olisit siinä.
Minä rakastan, rakastan läpi varjojen
vaikka pelot yllemme haalivat riepuina
kait halusimme tuulten, myrskyn varalle;
tänä jouluna rakastan niin, että sydämeesi
asti näen, kuin silloin kun vapaita olimme,
nyt rakastan niin, että kukat talven puihin
ja metrin maasta ylös ettei painoa tunne,
rakastan niin, valomme kirkkaaksi kuin.
Tänä jouluna kiitän, kiitän läpi enkelten
kun he nostivat ja tuuleen kätkettiin,
kun he kuiskivat ja ystäviin piiloutuivat.
Kiitän Korkeinta kyyneleet silmiin asti,
ja kirkkaasti helminä taivaan loiste
putoilee, sataa, maahan asti varisee.
Tänä jouluna minä kiitän ja uskon
kun muistoissa uudestaan kaiken koen,
kun kaipuussa äänesi selvästi kuulen,
kun sydämessä puhtaasti toiset näen
kun uskossa valo luo kristallisillan
läpi pimeän, varjon yli sydänjouluun
ja kaikki on hengessä yhtä yhteyttä.
(Markku Siltala 2020)
P.S. Maailma vuonna 2021: Radiosun ja astrologi Seppo Tanhua. Kuuntele lähetys (30min) tästä
Terveisin
astrologi Seppo Tanhua
Liity postituslistalleni!