Kun elämässä kaikki menee hienosti, mitään ei tarvitse kyseenalaistaa. Silloin sinulla voi olla vaikkapa hyvä transiitti, progekuu tai kiinalainen onnenpilari meneillään. Tuntuu, että baana on apposen auki auringonlaskuun ja kaasu kutkuttaa vauhtijalan alla. Sellaisia vauhdikkaampia onnenjaksoja jokainen muistelee myöhemmin kaihoten. Miten helppoa elämä silloin olikaan...
Jossain vaiheessa leveä ja sileä elämän autostrada vaihtuu asfaltoimattomaan pikkutiehen, ja reitti ei olekaan enää selvä. Kun ihminen sitten löytää itsensä erinäisten käänteiden jälkeen jonkin sortin umpikujasta, alkaa syvällisempi pohtiminen. Miten jouduin tähän pisteeseen? Mitä oikein olen elämälläni tekemässä? Mitä järkeä on missään? Miksi minulle aina käy näin, ja muut porskuttavat iloisena ohi? Jos tavoittelen kovasti jotain itselleni tärkeää, miksi en sitä yrityksistäni huolimatta kuitenkaan saa?
Olemme luultavasti kaikki syyllistyneet tähän. Olemme katkerasti katselleet, miten toisilla menee hyvin, ja meillä ei. Toisten kaivoon kantama lohdun viesti ei siellä pysy, vaan ammotat tyhjänä, mustana aukkona. Silloin viimeistään alkaa sielunsuunnitelmaan koodattu Elämän Kova Koulu. Se tulee jokaiselle, eri muodossa vain, ja eri suunnista kuin salaa hiipien.
Pimennysverho pään sisällä
En tiedä miten se omalla kohdallani oikein kävi, mutta joku tai jokin sammutti elämästä valot niin hiljalleen ja asteittain, etten tajunnut kuinka pimeää ympärillä yhtäkkiä oli. Alkoi sielun pimeä yö, joka ei ollutkaan kahdeksassa tunnissa ohi, ei edes kahdeksassa vuodessa. Levätä kyllä sain, kun moottorit sammuivat yksitellen, ja katsella tyhjäkäynnillä liidellen avaruuden pimeyteen. Lopulta silmäni alkoivat tottua, hämärässä alkoi näkyä erilaisia harmaan sävyjä. Pimennysverho pään sisällä alkoi nousta ja sälekaihtimien raoista tihkua sisään tiedon ja toivon valoa.
En tiedä olenko vielä nostanut kaikkia säleitä silmieni edestä pois, mutta erilaiselta maailma joka tapauksessa tässä uudessa valossa näyttää. Tämä henkinen herääminen, joka yhä useampaa nyt Vesimiehen ajassa kohtaa, on käynyt hiljalleen. Olen saanut kasata näkemykseni rauhassa, omaan tahtiini. Kaikkien tarjoamia totuuksia en ole niellyt, vaan olen muokannut omaani. Sitä varten on pitänyt kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen. Harva tajuaa kertalaakista mistä tässä elämässä on kyse.
Elämä on elämyslahja
Se, että vajoamme lähes väistämättä elämämme varrella synkkyyteen ja koemme kielteisyyden kaikki katalat asteet, masennuksesta toivottomuuteen ja haluun luovuttaa ote koko elämästä, on kuitenkin arvokkain asia, jonka voimme elämältä saada. Kielteisyys ja sen syvällinen kokeminen on tietyllä tavalla elämän tarkoitus, haava ja sen parannus samassa paketissa. Synnymme tälle koko avaruuden kovimmalle planeetalle keräämään tietoa omalle alati kehittyvälle ikuiselle sielullemme. Se janoaa kokemuksia, etenkin niitä kivuliaita. Täällä maapallolla niitä on ollut aina runsain mitoin tarjolla.
Sielun tehtävä, elämästä toiseen, on kokea fyysisessä maailmassa ne ikävyydet, mitä toisella puolella, siellä valossa, ei ole. Sielun tavoitteena on täydellistyä, kerätä kaikki kuviteltavat kokemukset maan päällä. Siellä taivaan pankolla, toisessa todellisuudessa, jonne me kaikki lopulta pääsemme, on vähän liiankin kivaa, helppoa ja harmitonta. Sinne sielumme aina kaipaavat takaisin, mutta tiedostavat, että kehitystehtävämme on täällä maan päällä. Sielun on siis tultava maan kamaralle fyysisessä ihmismuodossa opettelemaan eri ääripäitä, sekä pimeyttä että valoa. Sillä miten voimme tunnistaa huikean ilon onnenkyyneleineen ilman kokemaamme syvää surua? Miten voimme koskaan olla onnellisia, ellemme ole todella rypeneet itkuisessa itsesäälissä? Miten tiedämme, mikä on oikeudenmukaista, jos emme koskaan ole kokeneet epäreilua kohtelua? Siperia opettaa sielua.
Sielulla on tehtävä
Me synnymme niin kauan uudestaan, kunnes kielteisyys maapallolta katoaa kokonaan. Kun ihmiskunta on ”selvittänyt testin”, herännyt kollektiivisesti ja noussut uudelle tietoisuuden tasolle, silloin loppuu myös sielujen tarve syntyä uudelleen. Se voi ehkä olla maailman loppu. Se voi ehkä olla ihmisnäkökulmasta katastrofi. Mutta sielun näkökulmasta se on pysyvä menolippu taivaaseen, josta ei tarvitse enää tulla takaisin tänne, negatiivisuuden äärelle.
Kaikella on siis tarkoituksensa, vaikka elämä tuntuukin välillä aivan päättömältä kananlennolta. Muistuta itseäsi, ettet todellakaan kokenut kaikkea ikävää turhaan, vaan olet sen elämääsi itse etukäteen ohjelmoinut. Minun sielullani on tehtävä, tulla jokaisen inkarnaation kautta yhä täydellisemmäksi, yhä viisaammaksi ja yhä rakastavammaksi. Sinun sielullasi on sama aikomus. Ei kannata harata vastaan, vaan antaa sielulle kaikki mahdolliset työkalut, joilla voi auttaa sen tärkeää tehtävää.
Liian helppo elämä ei kehitä meitä mihinkään suuntaan, siksi ikävimmät hetket opettavat meille eniten. Elämä antaa meille lukemattomia mahdollisuuksia antaa anteeksi, itsellemme, muille ihmisille, tämän maailman tapahtumille ja epäkohdille. Se vasta jalostaa luonnetta. Kun koet ikävän asian, selviät siitä lopulta ja menet eteenpäin. Kun annat tapahtuneelle anteeksi, päästät kaunasta ja syyllisyydestä irti, niin mielesi keveytyy, kerta toisensa jälkeen.
Pian valo alkaa lisääntyä
Ei tarvitse ajatella, että aina pitää olla kivaa, ja että minussa on jotain vialla, jos en viihdy ja iloitse joka hetki. Ei tarvitse myöskään pelätä ja hävetä epäonnistumista, sillä siinä lotossa meille kaikille osuu täyspotti monta monituista kertaa. Mikä selviytymisen mestari sinusta tuleekaan, kun selvität kaikki katalat esteet omalla tielläsi! Kun pääsee oman päänsä pimeydestä päivänvaloon, on jotain olennaista opittu. Kielteisyys on voitettu, ja valo on päässyt tunkeutumaan sisään. Valo voittaa aina lopulta, kaikki esteet.
Näin joulun kynnyksellä ja tämän raskaan vuoden vedellessä viimeisiään, minulle antaa suuren rauhan tieto siitä, että kosmoksella on kyllä varalleni niin iso laastari elämän tuottamien haavojen varalle, että lopulta kaikki kipu, niin henkinen kuin fyysinen, katoaa. Kiitän siis kantapään kautta oppimisesta, sielun suorittamasta tehtävästä – pienin askelin me kuljemme koko ajan eteenpäin. Nyt odotus tuntuu vatsanpohjassa asti, mitä hyvää tuleva vuosi tuokaan tullessaan. Sillä vaikka kielteisten kokemusten kautta eniten opin, odotan elämältä silti aina parasta.
Astron suuri jouluale on parhaillaan käynnissä. Sen tarjoamilla astrologisila eväillä on hyvä kurkistaa tulevaan luottavaisin mielin.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Astron SUURI ja odotettu Joulu ALE on alkanut tänään! Tulkinnat alkaen: 6,90€.
Tervetuloa löytämään joululahjat itsellesi ja läheisillesi.
Liity postituslistalleni!