Ihmisinä olemme ärsykkeille herkkiä. Kun pallo lentää, juoksemme sen perässä kuin Pavlovin testaamat koirat. Mutta kun universumi heittää meille pallon ja haluaa, että otamme kopin, emme aina ymmärräkään mistä on kyse. Saatamme olla kauankin sokeita ja kuuroja ylemmille kutsuhuudoille. Kun maailmankaikkeus osoittaa suuntaa, ”tuolla on pallo, nouda”, seisomme vain hölmistyneinä paikoillamme.
Minäkin jumitin kauan enkä lähtenyt mukavuusalueeltani mihinkään, vaikka siellä olikin jo aika epämukavaa. Lopulta tajusin, että maailmankaikkeus haluaa keskustella kanssani. Kyseessä on kehityskeskustelu, jossa vastapuoli puhuu äänettömästi, ja minä yritän parhaan taitoni mukaan kuunnella. Vastaväitteitä minun on turha esittää, mutta voin käytökselläni ja ajatuksillani osoittaa, että olen kehityskelpoinen yksilö. Olen ikään kuin tuo Pavlovin koira, jota opetetaan seuraamaan syöttiä. Jos olen tarkkaavainen ja opin, minut palkitaan lopulta herkulla. Ihminen haluaa palkintoherkkunsa tietysti heti ja tässä, mutta joskus parhaat palat annetaan vasta seuraavassa elämässä.
Sielu haluaa haasteita
Astrologiaan tutustuttuani olen joutunut toteamaan, että tämä ei ole ainoa elämämme maan päällä, vaan synnymme yhä uudestaan, aina uusin haastein. Elämä on kuin pelikenttä, tai taisteluareena täynnä vaaroja. Se millaisen aseen tai työkalun otamme käteen, ei ratkaise. Vain sisäisellä asenteella ja taistelutahdolla on merkitystä.
Karma-astrologia puhuu nimenomaan niistä haasteista, jotka sielu on valinnut elämänsä ajaksi. Nyt ei siis puhuta ihmisen tekemistä valinnoista syntymän jälkeen, vaan hänen ikuisen sieluolemuksensa tekemistä valinnoista ennen syntymää. Sielu haluaa kehittyä matkallaan yhä korkeammaksi valo-olennoksi. Sellaiseksi ei tulla yhtäkkiä, yhden lyhyen ihmiselämän aikana, vaan se vaatii tuhansien haasteellisten elämien koettelemukset. Sielu haluaa jalostua ihmisen oppiläksyjen kautta – ja toki myös kokea kaiken sen ilon, mitä fyysisessä kehossa eläminen tarjoaa. Meissä oleva aineeton henki, sielu, haluaa kokea mitä on olla fyysinen olento.
Jo pelkkä ajatus siitä, että sielu valitsee itse sen, millaiseen ihmiskehoon ja elämään täällä maapallolla asettuu, saa omat arkimurheet asettumaan hetkeksi aloilleen. Olen juuri tällainen kuin olen, tarkoituksella. Minulla ei ole mitään syytä väheksyä tai tuomita itseäni, tai ajatella, että olen vääränlainen. On vain yksi minä, yksi huikea mahdollisuus miljardeista muista mahdollisuuksista.
Ihmismieli on rajallinen, eikä voi koskaan täysin ymmärtää elämänsä tarkoitusta, mutta onneksi olemme koko ajan nousemassa tietoisuutemme tasossa kohta kirkkaampaa värähtelyä. Minutkin on asetettu tähän näppäimistön ääreen tekemään oma osuuteni. Minäkin kipuilen joka päivä ihmiskehoni ja -mieleni kanssa, vaikka sieluni rakastaa minua pyyteettömästi juuri tällaisena.
Karma-astrologia avaa silmiä
Kun sain viime vuonna Anne Sundellin kurssilla ensimmäistä kertaa oman karmakarttani silmieni eteen, minulla alkoi palaset loksahdella äänekkäästi kohdalleen. Kyseessä oli suorastaan Heureka-hetki. Tajusin hetkellisesti elämäni syy- ja seurausyhteyksiä. Sitä, mitä minun pitää seuraavaksi tehdä, en vielä tajunnut. Eihän elokuvan loppua voi katsoa ennen kuin on nähnyt sitä edeltävät tapahtumat!
Päässäni syttyneen lampun kirkas valokiila antoi selityksiä jo lapsuudessa osoittamilleni piirteille, jotka juontivat suoraan edellisistä elämistä. Karttani antoi ymmärtää, että olen ollut kiihkomielinen saarnaaja, joka on saattanut joutua mielipiteineen jalkapuuhun, tai päästä jopa hengestään. Kaikki eivät ole halunneet kääntyä minun sanomani puoleen. Siksi tässä elämässä olen yhtä aikaa ”opetuslapsi”, joka haluaa oppia kaiken (mahdollisimman helpolla tietysti) ja tulisieluinen saarnaaja, joka haluaa sytyttää muissa ihmisissä oppimisen sisäisen lyhdyn. Sellaista ei voi tehdä näyttämättä ensin omaa lyhtyään. Se voi tuntua pelottavalta. Joudunko taas lynkatuksi?
Karma rullasi eteeni
Karma-astrologia kiehtoo minua siinä määrin, että haluan opiskella sitä lisää. Sain ”kuin sattumalta” tietää uudesta karma-astrologian koulutuksesta. Ei ollut syytä jäädä epäröimään, että onkohan tämä nyt oikea suunta elämässä, sillä universumi läväytti oman viestinsä suoraan päin näköäni. Vain sokea ei olisi tajunnut.
Huomasin edelläni pyörätuolilla kulkevan miehen, jonka tuolin selkämyksessä luki isoilla kirjaimilla KARMA. Tajusin, että pyörätuolimerkki oli nimeltään Karma! Se tuntui melkein julmalta pilalta itse tuolin käyttäjää kohtaan, mutta samalla tässä oli vahva merkki minulle ottaa enemmän selvää omasta karmastani. Siinä se karma nyt rullasi silmieni edessä eteenpäin.
Mietin miten voimallista ohjausta voimmekaan saada, kun osaamme sitä etsiä. Välillä se tulee eteen myös aivan etsimättä. Sielu siinä vaan viittilöi sinua lähtemään oikeaan suuntaan.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Sisäinen Soturi -tulkinta kertoo lisää sielusi suunnitelmista, karmasta ja haasteista tätä elämää varten. Tulkinnan avulla valjastat sisälläsi olevan soturin seuraamaan oman sielusi viitoittamaa polkua.
Liity postituslistalleni!