Tarotkorttien ja sydämen ohjauksessa

Sydän ohjaa meitä, meistä jokaista. Se ohittaa aivot, se ohittaa mielen myllerryksen. Mitään emme voi tehdä, mitä sydän ei olisi jo puolestamme päättänyt. Tämä oli Sepon luennon sanoma, jota kävin viime viikonloppuna kuuntelemassa. Minun oli helppo nyökytellä, olenhan ollut täysin sydämeni vietävissä koko kuluneen vuoden.

Sydän päätti, että pitkä suhteemme loppuu. Mieheni sydän. Sydän päätti, että tarvitsen elämääni uuden rakkauden. Minun sydämeni sen päätti. Ja sen toisen, ihan puskista tulleen uuden miehen, sydän. Hänen sydämensä alkoi puhua minulle enkä osannut olla kuuntelematta. Aivot jäivät narikkaan.

Yhdessä ajauduimme päättömältä tuntuvaan raastavaan rakkauteen, kaksoisliekkiin. Olimme jo ennestään tuttuja. Sielumme, yhteinen, on aikojen alussa jakautunut kahteen eri ihmiseen. Yhdestä elämästä toiseen olemme tanssineet piirileikkiä, toistemme puoleen kurkotellen, sitten taas vetäytyen.

Jokainen päivä alkaa taroteilla

Kohta jo vuoden ajan olen tarvinnut joka aamu tujauksen uskoa, toivoa ja rakkautta tarotkorttien kautta, sillä omasta takaa minulla ei aina ole ollut niitä riittävästi. Olen halunnut antaa universumille mahdollisuuden ohjata minua, kun oma ohjaus on ollut kadoksissa.

Samat kortit tulivat esille kerta toisensa jälkeen. Oli pakko uskoa, että ne on minulle tarkoitettu.

Välillä tuskastuin, miksi aina tätä samaa? Miksi joka kerta minulle tulee kortti, joka muistuttaa kärsivällisyydestä? Miksi aina pitää odottaa ennen kuin rakkauden padot ja muurit aukeaa? Miksi tornikortti sortuu päälleni kerta kerran jälkeen, mutta mitään uutta ei rakennu tilalle? Miksi tarvitaan erakkokortin osoittama pimeä ja yksinäinen matka vuorten yli, vain pienen lyhdyn valossa?

Minulle juuri tarotit ovat olleet tuo pieni lyhty pimeydessä

Ei niin pimeää ole koskaan ollut, etteikö valo olisi jostain päässyt läpi, etteikö päivänkajo olisi jo näkynyt kaukaisuudessa. Mutta matkalla pimeydestä valoon tarvitaan hämärän hetki.

Minun hämärän hetkeni on kestänyt kauan, vuoden jo ainakin. Sillä en minä kysele taroteilta terveydestä, urasta tai raha-asioista. Minua kiinnostaa vain rakkaus, aito sellainen. On vain ollut niin hämärää, etten ole tahtonut nähdä totuutta.

Kun avasin summamutikassa Mikko Heikkilän Tarot ja rakkaus -kirjan, se avautui juuri tästä kohtaa:

”Miehen ja naisen välinen rakkaussuhde on olemassaolon haastavin asia. On helpompaa tehdä hullun lailla töitä, hankkia lapsia, rakentaa talo, perustaa ravintola- tai kauppaketju kuin saada rakkaus pysymään virtaavana miehen ja naisen välillä. Jotta rakkaus saadaan pysymään tuoreena, virtaavana ja elossa, tarvitaan useita eri aineksia. Ensimmäinen on rehellisyys. Rehellinen rakkaus on se, mitä tarvitset. Jos rakkaus ei ole rehellistä, se on epärehellistä. Epärehellinen rakkaus aiheuttaa valtavasti kipua.”

Tämä tarotkirjan viesti pysäytti minut täysin, se oli juuri minulle tarkoitettu, kuten suuret viestit yleensä ovat. Juuri tästä on kyse. Olen kokenut valtavasti kipua, koska rakastan. Minun rakkauteni on ollut rehellistä, mutta se on pitänyt piilottaa. Myös tuskan olen piilottanut, siitä, että rakkauteni kohde ei ole vapaa rakastamaan minua. Olemme rakastaneet toisiamme kaukaa, saman kaupungin eri laidoilta. Emme ole silti tavanneet, välillämme on ollut taivaallinen este. Se on ollut kuin tuo tarotkorttien kivitorni, joka on kaatunut päälle, ja estänyt liikkumisen. Oikeammin kaksi tornia, toinen minun päälleni, toinen hänen päälleen kaatunut. Kaksoistornit... ja kaksoisliekki.

Kun kaikki muut ovat käskeneet luovuttamaan, tarotit ovat sanoneet: Älä anna periksi

Tiesi on pitkä ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Anteeksiantoa tarvitaan, itsensä rakastamista ja kunnioittamista tarvitaan. Täytyy myös heittäytyä kohtalon armoille. Se vasta vaikeaa onkin, ehkä vaikeinta kaikesta. Sillä minä en voi määrätä, miten tässä käy. Voin ainoastaan tehdä parhaani ja olla rehellinen. Niin rehellinen, että kirjoitin tästä suuresta rakkaudesta kirjan. Kohta se, mikä oli tähän asti piilossa, ei ole enää salaisuus.

Ilman tarotteja en olisi tässä. Ilman tarotteja minulla ei olisi ollut rohkeutta myöntää, että kaksoisliekkirakkaus on ajanut minut epätoivon partaalle, ja sitten taas takaisin kaiken ytimeen. Rakkauteen.

Sillä mielestäni ei ole olemassa rehellistä tai epärehellistä rakkautta. On olemassa pelkkää rakkautta,  joka vie meidät vielä sinne valoon.

Ystävällisin terveisin

Virpi Karjalainen

VIIKON TUOTTEET: Tarot 5 korttia ja Tarot 3 korttia

Palaa Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Arto Virtanen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Hanna Lindström blogi hakemistoon

Tästä Evgenia Nyyssölä blogi hakemistoon

Tästä Anne Sundell blogi hakemistoon

Tästä Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Irene Länkinen blogi hakemistoon

Tästä Esa Hyppönen blogi hakemistoon

Tästä Talvetar blogi hakemistoon

Tästä Tiina Tolvanen blogi hakemistoon

Kommentit

lue lisää

- {{comment.name}} / {{formatDate(comment.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

lue lisää

- {{reply.name}} / {{formatDate(reply.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

Vastaa tähän kommenttiin ( {{ comment.replyComments.length }} vastaus. vastausta. )

Piilota

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.

Odota hetki ...

Kommentoi kirjoitusta