Ajatukset käynnistävät tapahtumia

Kaikki me tiedämme miten se toimii. Ajattelet jotain asiaa, ja kohta se jo tapahtuu. Kun et vastustele, "ihmeitä" tapahtuu helposti. Leveä hymy nousee kasvoillesi, kun huomaat yhteyden ajatuksesi ja toteutuksen välillä. Ajattelin vain ja siinä se sitten nyt on, silmien edessä totena.

Pienet asiat on helppo manifestoida

Kun näen vaatekaupoissa jotain mukavaa, mutta vähän kallista, sanon itselleni puoliääneen, että ostan tämän sitten alennusmyynnistä. Ja niin olen muuten ostanut, kaikki ne tuotteet, jotka olin jo ehtinyt unohtaa haluavani. Pienten asioiden kanssa mieli ei ala jarrutella ja väittää vastaan, mutta kun isoja haaveita haluaa saada toteen, niin jopas siellä on joku hätäjarrua jo vetämässä.

Siinä se pulma piileekin. Ihmeitä tapahtuu kun et vastustele. Itse huomaan, että usein vastustan sinnikkäästi, vesitän omat haaveeni, kaivan kuoppaa itselleni. Joku ääni päässä sanoo, että ei se kuitenkaan tapahdu, en usko, että tästä mitään tulee. Ja sitten ei tulekaan. Asiat jässähtävät paikoilleen, lyöt päätä seinään, ja juuri se mitä eniten haluat, pysyy ulottumattomissasi. Vain koska välillä sorrut epäilemään itseäsi.

Kun planeetat tänä kesänä yhdessätuumin ovat lähteneet kesälomille ja sanoneet, että adios, nähdään syksyllä, niin meilläkin on pakollinen pysähdyksen paikka – ainakin ajatusten tasolla. Ei omaa elämää tarvitse paussille pistää planeettojen peruuttelun vuoksi, mutta sisäistä kaasujalkaa voi hellittää, höllätä leuan kiristystä, pohtia kunnolla, että elänkös muuten sitä elämää kuin on tarkoitus. Planeettojen siesta-aika ei ole pelkkä turhauttava luonnonoikku. Kyllä se on suunniteltu sitä varten, että mekin tarkistamme oman suuntamme ja mietimme, että mikä on toiveidemme tulppana. Joku muu ihminen, vaikea tilanne – vaiko ihan minä itse omine ajatuksineni?

Pahimmat taistelut olen käynyt juuri itseni kanssa

Siitä kinaamisesta ei tahdo tulla koskaan loppua. On kuin piru ja enkeli olkapäälläni vetävät köyttä, kumpi mahtaa voittaa? Ego vai se toinen pelikaveri?

Haaveilen sisäisestä varmuudesta, jota mikään ei voi horjuttaa. Siitä, että mieleni ei tee minulle jekkuja tai yritä saada minua luovuttamaan. Haluan olla kuin zen-munkki, joka tietää, että vain mielenrauha vie voittoon ja valoon. Että vain horjumattoman ajatuksen voimalla voi kaiken saavuttaa. Päätös ja toteutus, ilman epäilystä ja epäröintiä siinä välissä. Ilman itsensä lyttäämistä, tai ulkoisten olosuhteiden syyttelyä, kuten että tähdet vähän notkahtivat, ja niin kävi minullekin.

Ajatuksemme vaikuttavat voimallisesti paitsi itseemme, myös toisten ihmisten elämään

Sinun energiasi tarttuu muihinkin, meillä kaikilla on energiakenttä, toisilla kevyt ja kirkas, toisilla raskas ja ahdistava. Voit kohottaa ihmisten päivän omalla kannustavalla läsnäolollasi, tai saatat synkistelylläsi torpata toistenkin toiveet. Sitä kutsutaan lannistamiseksi. Valitettavasti siihen tapaan meidät suomalaiset on kasvatettu jo monessa sukupolvessa.

Meillä on käsissämme oikeastaan valtava ydinpommi, joka voi tehdä suuria tuhoja - tai valtavia hyviä töitä. Tämä voima ei ole konkreettisena käsissämme, kohtalokkaan napin painalluksen takana, vaan ajatuksissamme, jotka muokkaavat todellisuutta.

Millaista tuhoa teenkään itselleni (ja muille) sellaisina päivinä, kun mikään ei maistu, kun mikään ei mene oikein, ja ärräpäät lentelevät? Synkät ajatukset eivät edistä asiaani, niillä ajatuksilla ei rakenneta kestäviä pilvilinnoja, joista tulee totta.

Siis: luon ajatuksia, jotka käynnistävät tapahtumia, jotka saavat aikaan satumaisia ihmeitä

Se tapahtuu, kun ottaa yhden askeleen, sitten toisen – tai yhden ajatuksen, ja sitten toisen, vielä paremman. Toiset elävät unelmaansa, onnistuvat luomaan menestyksensä tyhjästä. Saavat idean, ajatuksen tai tunteen, menevät sitä kohti, eivätkä pysähdy empimään tai epäilemään itseään. Se vaatii tiukkaa ajatusten itsekuria ja sitä, ettei päästä itseään liian helpolla, luisumaan pessimismiin. Tiukka on taistelun tie. Kun vaan osaisi karkottaa ikävät ajatukset kokonaan, kevyesti.

Tänään on hyvä päivä treenata taas sitäkin. Selvisimme tässä kuussa elämää haastavista auringon- ja kuunpimennyksistä, nyt on astrologinen pöytä taas siltä osin putsattu, ja kohtaloa rukattu uuteen uskoon. Ison joukon planeettoja vielä perääntyessä ja huilatessa meilläkin on hetki heinäkuista aikaa tutkia omaa tähtien valaisemaa tietämme. Vaikka välillä aurinko tai kuu on totaalisesti pimentynyt ja oma suunta hetkellisesti hukassa, ei se ikuisesti kestä. Etenkin jos päätät, että se taivaan valo paistaa vielä, kirkastaa kaikki ajatuksesi ja käynnistää uusia, parempia tapahtumia.

Ystävällisin terveisin

Virpi Karjalainen

VIIKON TUOTTEET: Tarot -tulkinnat: Tarot 5 korttia kirkastaa usvaisimmankin tien auki  ja Tarot 3 korttia - Elämän jännitysnäytelmä

Palaa Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Arto Virtanen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Hanna Lindström blogi hakemistoon

Tästä Evgenia Nyyssölä blogi hakemistoon

Tästä Anne Sundell blogi hakemistoon

Tästä Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Irene Länkinen blogi hakemistoon

Tästä Esa Hyppönen blogi hakemistoon

Tästä Talvetar blogi hakemistoon

Tästä Tiina Tolvanen blogi hakemistoon