Pelkojen miinakentällä

Astrologia kesäleiri Naissaaressa oli hurja matka omille miinakentille Arton, Timon, Sepon ja Sisäisen Soturin ohjauksessa. Jokaisen osanottajan elämää, allekirjoittanut mukaan lukien hallitsi tai ainakin oli hallinnut käsittämätön pelko jotain toista ihmistä kohtaan. Poikkeuksetta kysymyksessä oli joku läheinen: puoliso, x-puoliso, isä, äiti, sisko, veli, oma lapsi tai läheinen ystävä.

Oli hämmästyttävää todeta, kuinka paljon tuo pelon varjossa eläminen verotti elämänvoimaa ja kuinka lujassa se istui ja istuu monessa tapauksessa edelleen. Suurin osa osallistujista alkoi kyllä sahaamaan kahleitaan ja tulee toivottavasti vapautumaan peloistaan tämän elämän aikana. Kun tuo pelottava "mörkö" on oma 95 vuotias äiti, tai yli 80 vuotias isä, niin voi ymmärtää, ettei pelolla ole mitään konkreettista pohjaa. Täsmälleen yhtä hölmöä on pelätä yhtään ketään.

Ulkopuolelta on helppo nähdä pelkojen aiheettomuus, mutta omana kokemuksena ne ovat uskomattoman todellisia kaikesta hölmöydestään huolimatta. Leirin vetäjänä totesin kiehuvani täsmälleen samassa sopassa muiden kanssa. Alitajunnan porttien avautuessa tajusin pelkääväni omaa isääni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Pelon taustat ovat kaukana menneisyyden likaisten verhojen takana, kauempana kuin tähänastinen elämäni. Lapsuuteni traumat selittävät jotain, mutta paljon enemmän syitä lymyilee sukupolvien takaisissa tapahtumissa, joita emme voi muistaa. Täytin juuri 63 vuotta ja synttärilahjakseni sain oivalluksen omasta täysin absurdista ja aiheettomasta pelostani. KIITOS!

Pelon voittaminen lähtee sen tiedostamisesta ja rehellisestä kohdistamisesta. Kun ymmärtää oman ahdistuksen ja tuskan johtuvan mistä tahansa pelosta, on tuhat kertaa helpompaa alkaa elämään enemmän omaa elämää eli sahaamaan kahleitaan poikki. Äiti tai isä ei voi hylätä lastaan, eikä lapsi voi hylätä vanhempiaan. Teiden eroamiselle on aina joku suuri tarkoitus kaikille osapuolille. Jokainen ihminen on kokenut tulleensa hylätyksi useampia kertoja elämänsä aikana. Hylätyksi tulemisen kokemus on osa jokapäiväistä elämää, joka sitten kuitenkin jatkuu tuota kokemusta rikkaampana. Ei sitä pitäisi pelätä.

MITÄ SINÄ TEKISIT, ellei tällä hetkellä suurinta pelkoasi olisi olemassa? Minä päätin uskaltaa mennä KOTIIN pitkästä aikaa ja pienintäkään syyllisyyttä tuntematta. Tuskin kukaan tätä lukevista voi ymmärtää kuinka iso juttu on kysymyksessä.

Kommentteihin toivoisin kertomuksia omien pelkojen kohtaamisista ja niitä seuranneista tapahtumista vertaistukena samassa tilanteessa oleville kommenttien lukijoille. Vielä hurjempi saavutus on avata omaa elämää tällä hetkellä varjostava pelko omassa kommentissa. Siitä käynnistyy omista kahleista vapautuminen.

Palaa Seppo Tanhua blogi hakemistoon

Tästä Timo Kalliokoski blogi hakemistoon

Tästä Johanna Vilén blogi hakemistoon

Tästä Arto Virtanen blogi hakemistoon

Tästä Virpi Karjalainen blogi hakemistoon

Tästä Jenniemilia Demus blogi hakemistoon

Tästä Hanna Lindström blogi hakemistoon

Tästä Evgenia Nyyssölä blogi hakemistoon

Tästä Anne Sundell blogi hakemistoon

Tästä Janne Laakso blogi hakemistoon

Tästä Irene Länkinen blogi hakemistoon

Tästä Esa Hyppönen blogi hakemistoon

Tästä Talvetar blogi hakemistoon

Tästä Tiina Tolvanen blogi hakemistoon

Tästä Sami-Samuli Keinonen blogi hakemistoon

Kommentit

lue lisää

- {{comment.name}} / {{formatDate(comment.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

lue lisää

- {{reply.name}} / {{formatDate(reply.updated_at)}}

Ilmoita ylläpidolle

Vastaa tähän kommenttiin ( {{ comment.replyComments.length }} vastaus. vastausta. )

Piilota

Nimesi Tämä on pakollinen tieto Kommenttisi Tämä on pakollinen tieto

Viestin lähetys onnistui

Viestin lähetys epäonnistui. Kokeile uudestaan

Lisää puuttuva tieto

Tämän tilin lähettämistä kommenteista on tullut liian paljon raportteja. Kommenttien lähetys on väliaikaisesti pois käytöstä.

Odota hetki ...

Kommentoi kirjoitusta