Nyt on se aika vuodesta, kun isänpäivän koittaessa sunnuntaina täytyy miettiä hetki isyyttä ja isiä. Samalla joutuu väkisinkin muistelemaan omaa lapsuuttaan, turvallisuuden ja sylin kaipuuta, suuria odotuksia omien vanhempien suhteen tai omien lastensa suhteen. Se voi tuoda monenlaisia vellovia tunteita pintaan. Tutkitaan niitä siis.
Koska olen elämän kiemuroiden kautta nyt päätynyt töihin teatteriin, olen nähnyt Turun kaupunginteatterissa monta kertaa isyyden teemoihin pureutuvan Varissuo-musikaalin. Se on paitsi koskettanut, liikuttanut, innostanut ja nostanut isyysempatiat pintaan, myös herättänyt miettimään kuinka monella tavalla isyys voi olla vaikeaa ja ihan hukassa.
Tässä teatterikappaleessa ainakin kaikki isät tuntuvat olevan ihan raakileita. Yksi on menettänyt lapsensa avioerossa ja yrittää nyt etsiä aikuista lastaan, toinen lähti itse kävelemään ja joutuu tutustumaan poikaansa vasta tämän ollessa teini. Yksi leskeksi joutunut isä ei vaan yhtään osaa olla oman kipunsa keskellä tyttärelleen läsnäoleva isä, ja yksi teinipoika ei edes halua isäksi, mutta joutuu silti.
Voit varmasti kuvitella, miten teatterissa katsoja joutuu välillä nieleskelemään, ehkä pyyhkimään silmäkulmiaan, ja tuntee samalla myötätuntoa musikaalin isiä kohtaan. Onneksi musikaali on kuitenkin niin intensiivinen, energinen ja nostattava kokemus, että se voimaannuttaa ennemmin kuin lamaannuttaa. Kipeääkin aihetta voidaan käsitellä riemun kautta, ja armahtaa sekä isiä, että katsojia pahimmasta tunnetuskasta.
Kun kuulin hiljattain, että perhepiirissä tapahtui juuri yksi uusi ero, jossa sukulaistyttöni jäi yhtäkkiä yksin, niin minun lohdutuksen sanani hänelle olivat, että miehet jättää, mutta isät ei <3. Että, vaikka suomalainen isä ei aina ehkä osaa puhua hankalista asioista tai luontevasti lohduttaa lastaan, niin isä kyllä näyttää välittämisensä muulla tavoin. Vaikka korjaamalla pesukoneen tai asentamalla lattian. Arkisia tapoja on vaikka kuinka paljon ja jokainen isä tekee sen mihin rahkeet riittävät, ja millaisen isän mallin sitten onkin sattunut saamaan itse aikaaan.
Isään voi aina luottaa. Sellainen isä minulla ainakin on. Minä olen sinun kuvasi, olen perinyt luonteenpiirteesi niin hyvässä kuin pahassa. Se herkistää, se herättää suuria tunteita. Ja kiitoksen. Kiitos siitä isä, että olet olemassa. Sillä ilman sinua minuakaan ei olisi olemassa. Ja elämä on suurin lahja, jonka voit kenellekään antaa.
Viikontuote: Auringon Paluu -tulkinta. Anna isälle mahdollisuus uudistaa omaa itseään ja elämäänsä. Onnellinen ja omaan elämäänsä tyytyväinen isä jakaa hyvää oloaan ympärilleen ja tulkinnan tuomasta lahjasta saavat nauttia koko perhe isän ohella.
Liity postituslistalleni!