"Ihmisellä on taipumus syyttää kaikesta ulkomaailmaa"
Suurin ongelma henkisen kehityksen polulla on syyllisyys, jota me kaikki kannamme sielussamme enemmän tai vähemmän. Kannettavaa tietysti riittää vaikka muille jakaa, koska valtaosa ihmisistä etsii syyllisiä huonoon oloonsa itsensä ulkopuolelta. Jokainen meistä on tällaisen etsinnän kohde ja kaikki me saamme kuulla aiheuttaneemme monenlaisia kauheuksia. Ensimmäinen askel alkemian polulla on ymmärtää, että et kerta kaikkiaan pysty millään tavalla tekemään toisen elämästä hyvää tai huonoa. Tällainen oivallus on uskomattoman vapauttava ja luovuutta pursuava.
"Ulkoisia vaikutteita ei ole olemassa"
Yksi suurimmista omista erehdyksistäni on ollut lapsuuteni tapahtumien syyttäminen kohtaamistani ongelmista ja vaikeuksista. Kasvatuksella ja ympäristöllä ei ole hyvää eikä huonoa vaikututusta todelliseen henkiseen kehittymiseeni. Ainoa vaikuttava asia on lopulta se, miten suhtaudun lapsena kohtaamiini ilmiöihin aikuiseksi vartuttuani. Kaikki tapahtumat ovat osa rikkomatonta kosmista järjestystä. Äärimmäisestä herkkyydestäni johtuen kannoin syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Siksi muistan lapsuudestani pääasiassa vain ikävät ja satuttavat asiat, vaikka samalla tiedän eläneeni mahtavien seikkailujen ja unohtumattomien saavutusten keskellä.
"Vapautuminen syyllisyydestä edellyttää vapautumista syyttämisestä"
Ei ole toista ilman toista. Ymmärtäessämme eläneemme ja elävämme täydellisessä ja lopulta vilpittömän oikeudenmukaisessa maailmassa, voimme vapauttaa itsemme syyllisten etsinnältä. Tällaisesta oivalluksesta syntyy aluksi melkoinen toivottomuuden ja synkkyyden aalto, koska on pakko hyväksyä kaikki kokemukset itse hankituiksi. Palaaminen elämään yhtä ainoaa syyllistä peilin kautta silmiin tuijottaen tuntuu loputtoman pitkältä taipaleelta. Eikä vain tunnu. Se on pitkä, mutta samalla ainoa mielekkyyden elämäämme palauttava reitti.
"Jos silmä ei ole aurinkoinen, emme näe aurinkoa"
On täysin samantekevää, paistaako aurinko tai saanko työpaikan tai löydänkö elämänkumppanin tai pääsenkö eroon nykyisestä. Mikään odottamani tapahtuma ei ole ratkaiseva onnellisuuteni kannalta. Ratkaisevaa on vain se, miten suhtaudun nykyhetkeen ja kaikkiin eteeni tuleviin tapahtumiin. Kohtaamme vain ja ainoastaan väistämättömiä asioita vailla pienintäkään mahdollisuutta pelastua ensimmäiseltäkään kohtalon oikulta. Tästä syystä ei ole mitään väliä, kuka tuon tapahtuman minulle välittää. Hänelläkään ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tehdä se minkä kulloinkin sattuu tekemään.
"Sinäkö olisit JUMALA?"
On hyvä miettiä, miksi itse teet milloin mitäkin kauheuksia aiheuttavia asioita. Voit toki ajatella, että olisit voinut jättää jonkun hölmöyden tekemättä, mutta kas kun et jättänyt. Sama karmaiseva totuus pätee kaikkiin muihinkin. Me teemme mitä teemme, emmekä koskaan voi määritellä tekemäämme hyväksi tai huonoksi, koska se on aina molempia. Toiselle hyvää toiselle huonoa, mutta ei koskaan kaikille hyvää tai kaikille huonoa. On siis täysin tarpeetonta kokea syyllisyyttä omasta tai muiden puolesta. Jumaluus tai valaistuminen on yksinkertaisesti vapautumista syyllisyydestä. Seuraavassa luvussa lähdemme hakemaan avaimia tähän vapautumiseen.
Hyviä oivalluksia syyllisyysteemaa koskien löydät tulkinnastani: Sisäinen Soturi.
Liity postituslistalleni!