Alkemiaan tutustuminen herättää aivan väkisin voimakkaita tunteita ja vastustusta. "Eihän se nyt noin voi olla." Olen lukenut toinen toistaan upeampia kommentteja kiitollisena suurten oivallusten pyyteettömästä jakamisesta. Alkemian teesejä saa myös kritisoida ja kyseenalaistaa, jos siltä tuntuu. Tämän päivän viisaus tuotti minullekin vähän näppylöitä.
Jonkin puolesta tai jotakin vastaan esitetty mielipide on takertumista
No joopa joo. Nythän tämä menee mielenkiintoiseksi. Tämänhän pitäisi olla sivistynyt ja vapaa maailma, jossa saa esittää oman mielipiteensä asiasta kuin asiasta. Kun kuuntelin torstai-aamuna Keskustorin munkkikahvilassa viereisen pöydän kiivasta keskustelua sote-uudistuksesta, aloin ymmärtää tätäkin Hermeksen teesiä uudella tavalla. Mahtoiko kenenkään "asiantuntijan" elämä kehittyä parempaan suuntaan kiivaan väittelyn seurauksena. Huomasin toki itsekin olevani tietyllä kannalla, mutta maltoin pitäytyä ulkopuolisena seuraajana. Silti jouduin nöyrtymään ja toteamaan, että tässä teesissä on vielä paljon opittavaa.
Takertuminen estää liikkeen ja on elämän vihollinen
Tuhansia ovat ne kerrat, jolloin todellakin takertuminen pelkoon, loukkaantumiseen, epäilyyn tai syyllisyyteen on aivan konkreettisesti jysäyttänyt elämän pysähdyksiin yhtä varmasti kuin junan hätäjarru. Takertumisen seurauksena lopetan ratkaisun etsimisen ja keskityn kärsimään milloin mistäkin ongelmasta - jopa yhteiskunnallisesta ongelmasta, jolle aivan varmasti en voi yhtään mitään.
Sekä - että ajattelu auttaa vapautumaan takertumisesta. Aina on olemassa seuraava askel, seuraava vaihtoehto ja uusi elämä. Tehty on tehty ja mennyt on mennyttä. Parempi nimi konkurssille on uusi kurssi. Moni takertuu konkurssiin, tappioon, väärin kohteluun tai jätetyksi tulemiseen. jotkut lyhyemmäksi ja jotkut pidemmäksi aikaa. Kaikkein hurjin kohtaamani ja itsekin kokemani skenaario on takertuminen ihastumiseen, rakastumiseen, turvallisuuteen tai onnistumiseen. Vaikka yhteinen elämä olisi kuinka kurjaa, niin siitä ei voi irrottautua, koska kerran olimme niin rakastuneita. Liike on pysähtynyt. Kerran menestynyttä yritystä ei voi lopettaa jatkuvasta tappiosta huolimatta, koska se joskus sentään oli hyvässä hapessa. Niinpä niin.
Onko ihmisellä vapaa tahto vai onko hänen kohtalonsa määrätty?
Emme todellakaan voi annalta päättää miten missäkin onnistumme. Sellaista vapaata tahtoa ei ole olemassa. Epäonnistumisia ja pettymyksiä ei kukaan pysty välttämään. Suurimmat onnistujat ovat myös suurimpia epäonnistujia. Onnellista rakkautta ei voi kokea, ellei koe myös onnetonta rakkautta. Menestystä ei koskaan synny ilman takaiskuja. Ei koskaan. Miten voit tietää olevasi onnellinen, ellet ole joskus ollut onneton? Aika hyvä kysymys.
Ihminen on täysin vapaa ja täysin determinoitu (lakien alainen)
Miten tämä nyt oikein menee? Itse ymmärrän tämän hermeettisen teesin siten, että voin täysin vapaasti valita oman suuntani ja omat ratkaisuni, mutta en voi tietää mitä siitä seuraa. Jos päätän murehtia jotakin, niin saan lisää murehdittavaa. Jos päätän keskittyä ratkaisemaan tilanteen, niin kehityn loistavaksi ongelmien ratkojaksi ja opin rakastamaan haastavia tilanteita. Olemme vapaat saamaan sitä mitä tilaamme. Elämässä tapahtuu säännönmukaisesti miljoonia asioita, eikä kukaan meistä tänään tiedä, mitä huominen on meille varannut. Voimme kuitenkin päättää, millaisella asenteella asiat kohtaamme. Takertuvalla vaiko vapaalla asenteella. Eläköön VAPAUS!
Luento näistä aiheista astrologian näkökulmasta Hämeenlinnassa 26.9 klo 18.00. Ohjeet tästä linkistä: Onnistumisen taikaa
Liity postituslistalleni!