Mieleeni palautui muisto kouluvuosilta. Luokan edessä olevalle liitutaululle täytyi käydä kirjoittamassa jokin pidempi fraasi. Kun taulu oli täynnä tekstiä, opettaja analysoi käsinkirjoitettua aineistoa. Jos lause taululla nousee ylöspäin, oppilas on optimisti. Jos teksti on kirjoitettu vaakasuoraan, olet realisti. Jos teksti taas alkaa pikkuhiljaa kaartua taulun alalaitaa kohti, henkilöllä on taipumusta pessimismiin.
Silloin minusta tuli pessimisti kertaheitolla.
Olikohan opettaja lukenut tämän analyysin jostain käsialaoppaasta vai keksinyt itse? Tämä esimerkki kertoo kuitenkin loistavasti sen, miten helposti otamme vastaan leimoja otsaan omasta ympäristöstämme, itsemme ulkopuolelta, varsinkin lapsuudessa, kun olemme vaikutuksille alttiita.
Lapsena ja nuorena näin maailman usein negatiivissävytteisesti. Välillä kutsuin itseäni realistiksi, mutta se oli vain erilainen tapa ja lupa olla synkkämielinen, maailma kun on niin ikäviä asioita pullollaan. Optimisti ei ollut termi, jolla olisin itseäni kuvannut kuin ehkä äkillisessä toiveikkuuden puuskassa. Mutta toiveikkuuskin on vain tapa selitellä huonoja asioita hieman paremmiksi.
Liitutaulu voi olla täynnä sotkua. Ja niin voi olla elämäkin ja käsitys omasta itsestä.
Minulta kesti vuosikymmeniä karistaa pessimistin takki harteiltani. Vaikka olisin jo halunnut uudistaa vaatekertani vähän hehkeämpään ja imartelevampaan malliin, sateenkaaren sävyissä iloittelevaan optimistin kevätpusakkaan, niin musta kärsivä pessimistin talvipalttoo oli kohtalonani ja se painoi kuin synti. Sellainen takki päällä vie kaiken ilon elämästä. Mutta kukaan ei voi houkutella sinua riisumaan sitä, vaan itse on lyötävä löylyä niin kovaan tahtiin oman luonteen kiuaskiville, että palttoo käy sietämättömän kuumaksi. Ja hei, nakupellenä on niin paljon luonnollisempi olla! Näetkö nämä uudet keisarin vaatteet, jotka säteilevät positiivista voimaa?
Koin tietynlaisen herätyksen, kun selailin läpi vinon pinon astrologisia oppaita. Idän ja lännen astrologia -kirjassa oman merkkini kohdalla sanottiin, että olen pohjimmiltani pessimisti. No niin, sieltä se tuli. En siis keksinytkään sitä itse. Ehkäpä siksi käsialani luonnostaan vietti alaspäin.
Astro-Sepon Luonteeni Voimat -tulkinnassa taas esitetään asia hieman eri tavalla. Siellä nimittäin otetaan esille tämä lapsuudesta kumpuava melankolisuus ja vakavuus näin:
”Usein tällä merkkiasetelmalla (Kuu Kauriissa) varustettu ihminen oppii jo lapsena kantamaan vastuuta koko perheen asioista, mikä heijastuu jonkinlaisena vakavuutena ja totisuutena myös sellaisissa tilanteissa, joissa tulisi päästää vaihde vapaalle ja pitää hauskaa.
Olet hyvin kriittinen omaa käyttäytymistäsi kohtaan ja vaadit itseltäsi usein mahdottomia suorituksia yrittäessäsi säilyttää kaikkien tunnetasapainon kohdallaan.”
Taas astrologinen karttani kertoo sen, että tämäkin totisuus ja sisäinen jarru on nimenomaan sisäsyntyistä ja puserossa kiinni pienestä pitäen.
Se millä hetkellä olemme syntyneet ja minne, on valtava vaikutus. Osa elämästämme on jo tähtiin kirjoitettu. Voimme toki tehdä parhaamme niissä rajoissa, jotka meille on annettu, mutta kaikista meistä ei voi tulla donaldtrumpeja tai idols-voittajia. Ja olisihan se sietämätöntäkin, jos me kaikki olisimme tavallisten tallaajien sijaan voittajia, tupee ojossa. Voi sitä egopullistelun määrää rappukäytävässä!
Tulemme aina vertaamaan itseämme niihin, joilla menee paremmin ja niihin, joilla menee huonommin. Vaikka vertailu ahdistaa, jokaisen kannattaisi keskittyä vain omiin kortteihinsa ja katsoa mitä niillä saisi tässä elämässä aikaan.
Millaiset eväät sinulle sitten on syntymässä jaettu ja miten sen saisi selville? Olen viime aikoina perehtynyt koko ajan enemmän sekä länsimaiseen että itämaiseen astrologiaan ja on hämmästyttävää mitä pelkän syntymäpäivän, kellonajan ja paikkakunnan avulla voi saada selville. Sellaisiakin asioita, joita olen kantanut mukanani kauan, mutta joille ei ole löytynyt selitystä - ennen kuin saatuani selville oman itse-elementtini. Vertaan esimerkiksi itseäni aina muihin enkä tahdo kestää sitä, että jään palkintopallille soittelemaan toista viulua. Minussa olevan kilpailijan on aina voitettava - edes moraalisesti, kuralammikkoon kaatumisen jälkeen. Välillä on vaikea neuvotella itsensä kanssa, että voitaisiinko nyt vaan tällä kertaa mennä alta riman. Elämä ei ole ottelu toisia vastaan.
Astrologinen matkalaukkuni on syntymässä valmiiksi pakattu, mutta elämäntehtäväni on purkaa sen sisältö, tutkia mitä sieltä oikein löytyy ja lopulta päättää itse, mitä haluan matkalle ottaa mukaan. Eväsleivät nyt ainakin!
Nykyään haluan matkustaa kevyemmin. Pessimistin vaatekerta on kerta kaikkiaan liian painava matkalaukkuun. Painoraja tulee jokaisella kerralla vastaan ja silloin on ruvettava karsimaan. 20 kiloa ruumaan maksimissaan! Tuo rajoittava asenne pois ja tuota ahdistavaa ajatusta en tällä reissulla kaipaa.
Vain tärkein jää jäljelle. Ja jotta arvokas lasti ei pääse rikkoutumaan, kiedotaan ympärille vielä vähän kuplamuovia. Sitä voi ajankuluksi vaikka vähän paukutella. Mutta oman itsensä arvostaminen on tärkeintä. Se voi olla raskas työ, joka kannattaa ottaa kevyesti.
Viikon suositus: Luonteesi voimat -tulkinta
Liity postituslistalleni!