Vattupuskassa olen monesti käsitellyt elämäni vaikeita teemoja. Vadelmat eivät vaadi mitään kikkoja tai kumartumista kaksin kerroin hankalaan asentoon, vaan ovat vain siinä ja odottavat että poimija tulee. Pelkkä seisominen riittää. Itse poimiminen on rutiinihommaa: näet marjan, otat kiinni, irrotat ja laitat laariin. Toista niin kauan kuin sangossa on tilaa tai kärsivällisyys kestää. Ajatukset sen sijaan saavat tilaa lentää, kun kädet on koukutettu rutiiniin. Sitten tulee tämä Forrest Gump -pohtija esille. Elämä on kuin rasiallinen suklaakonvehteja. No, tämä me on kuultu jo aiemmin sekä uusintana. Sanotaan tällä kertaa vaikka, että elämä on kuin vadelmien poimiminen.
Voi näyttää siltä, että pensas on tyhjä, jäljellä vain kuivia mitättömiä kikkareita tai raakileita, mutta kun käännät lehdet, kurkkaat syvemmältä, varjon puolelta, siellä on vielä vaikka kuinka paljon meheviä marjoja. Niitä ei vain ensin näe. Pensasta ja oksia täytyy välillä katsoa eri valossa, eri suunnasta ja sitten sen huomaa: tuollahan on vielä vaikka kuinka paljon. Ja kun jaksat odottaa taas pari päivää, kypsyy uutta. Niin ei elämäkään tarjoa kaikkea herkkua kerralla.
Vuodet ovat erilaisia. Joskus on luvassa hyvä sato ja vadelmat tippuvat laariin kuin itsestään, oksat painavina ja marjat mehukkaina. Sitten on keskinkertaisia vuosia. Ehkä keräsin, ehkä en. Ja sitten on niitä pulavuosia, kun marjaa ei vaan saa. Käyt katsomassa pusikossa kerran jos toisenkin ja pensas pysyy puhtaana, lehtevänä ilman kypsyvää satoa. Kuivia rankoja sojottaa siellä täällä ja nokkoset valtaavat alaa. Turha reissu, paarmatkin purevat peräsimestä.
Niin elämänkin marjasato on oikukas. Kun olet valmis poimimaan, mitään ei löydykään. Ja kun sitä vähiten odotat, nurkan takaa löytyy täyteen marjaan roihahtanut puska, jota kukaan muu ei ole vielä huomannut. Saat suun makeaksi hymyssä suin. Ajoitus ja kärsivällisyys on avainasemassa. Satoa ei saa kautta vuoden, sen joka päivä. Satokausi on itse asiassa aika lyhyt ja siihen täytyy osata tähdätä, jotta on sangot, pakastin ja keruuhalut valmiina. Sellaista on muuten elämää selittävä astrologiakin. Voit haluta muuttaa elämänsuuntaa, tavoitella kuuta, napata parhaat marjat, mutta jos ajoitus ei ole kohdallaan, huomaat kuinka se kurkottamasi ihana, täydellisen näköinen marja tipahtikin maahan nenäsi edessä juuri ennen kuin siihen ylsit. Samperi.
Voit itse lähteä etsimään vattuapajaa tai sitten odottaa, että joku näyttää sinulle suunnan, se on tuo puska tuolla. Jos saavut paikalle liian aikaisin, on kaikki vielä raakaa. Kun tulet liian myöhään, joku muu on jo putsannut puskat, tai sitten marjat vaan varisevat ylikypsinä ja matoisina maahan.
Mutta kun osaat sujauttaa saappaat jalkaan ja napata sangon mukaan juuri oikeana päivänä, saat ison saaliin, josta on pakastettavaa ja syötävää pitkäksi aikaa. Huonommankin laatuisesta sadosta saat vielä hyvän tuloksen, kun lisäät runsaasti sokeria ja keität hymyssä suin hilloksi.
Oman elämäni erilaisia apajia seuraan Astrokalenterin avulla. Se avulla olen oppinut katsomaan, onko sato tänään kypsää vai pitääkö vielä odottaa. Pidempiä aikajaksoja seuraan Astrokalenteriin sisältyvästä Vuosi Elämääsi tulkinnasta. Niiden avulla on syntynyt paljon makeita oivalluksia.
Puskaterveisin makeilta apajilta,
Virpi
Liity postituslistalleni!