Reilut pari vuotta sitten aloin käyttää Astrokalenteria, sillä astrologiaa kohtaan tuntemani uteliaisuus ja edullinen hinta veivät voiton. Nopeasti siitä tuli tärkeä osa aamurutiineitani kahvin juomisen ja aamupalan ohella. Edelleen se on olennainen tapa aloittaa jokainen päivä. Jos jää päivän horoskooppi lukematta, se on vähän kuin lähtisi väärillä varusteilla ulos katsomatta millaista säätä tälle päivälle luvataan!
Koska seuraan tiiviisti myös Astrokalenterista löytyviä biorytmejäni, en ole voinut olla välillä miettimättä, että ohjaavatko biorytmit minua ja tekemisiäni liikaakin. Eli jos fysiikka näyttää -100 %, tunnenko yllättäen oloni veteläksi banaaniksi enkä jaksakaan tehdä enää mitään? Entä jos tunteet huitelevat miinuksen puolella, saanko syyn näyttää nyrpeää naamaa? Tänään puolestaan älykkyyteni on kriittisessä nollapisteessä, eli polla ei leikkaa vaan ennemminkin hirttää kiinni. Onko se syy jättää aivot narikkaan koko päiväksi ja teeskennellä tyhmää?
Olen myös miettinyt, että miksiköhän kaikki biorytmikäyrät eivät voi olla kerrankin kunnolla plussan puolella ja siivittää elämää lentoon. Aina kun tuntuu olevan tarjolla sekä rohkaisua että jarrua, eikä koskaan pääse oikein kunnolla revittelemään kaasuhanan kanssa. Mutta toisaalta, jos kaikki biorytmit olisivat yhtä aikaa huipulla, epäilemättä ne sukeltaisivat myös yhdessä pinnan alle, jolloin sukeltajan arvaamaton ja vaarallinen tauti voisi iskeä. Jos sekä tunne, äly että fysiikka olisivat yksi kaunis päivä kaikki miinus sadassa, ei varmaan olisi mitään järkeä edes nousta sängystä!
En aina ole biorytmieni kanssa samaa mieltä. Esimerkiksi eilen oli yksi kesän kauneimpia ja ihanimpia päiviä, josta nautin täysin rinnoin mökkimaisemissa, talviturkin vihdoin järveen pois heittäen. Mitä tahansa teinkin, se oli nautinnollista ja kiitollisuuden sävyttämää. Linnut tsirpittivät ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta yöhön asti. Biorytmien mukaan en olisi voinut huonommalla tuulella olla, sillä tunteeni polkivat -100:ssa. Kokemukseni mukaan ei siis ole pelkoa siitä, että antaisin biorytmien tiedon ohjailla tuntemuksiani liikaa. Ne ovat suuntaa-antavia, eivät kiveen hakattuja. Sillä kun tietää mikä on päivän lähtökohta, voi yrittää parantaa sitä.
Joskus kyllä on käynyt niin, että vaikka ulkoiset puitteet ovat otolliset ja päivä mitä ihanin, niin oma sisäinen mörökölli on vääntänyt naamaa mutkalle. Silloin on oikeasti helpottanut tieto siitä, että tämä on ohimenevää ja se nyt vaan johtuu biorytmeistäni ja astrologisesta ajankuvasta, ettei innosta mikään ja ketuttaa kaikki. Niin saattaa käydä juuri silloin, kun Astrokalenterissa lukee, että viihdyt vain omassa seurassasi eikä muiden kanssa tahdo kestää hermot. Kun sellainen jakso iskee päälle – ja usein se kestää biorytmeissä lähes viikon – niin omiin oloihin vetäytyminen on melkeinpä elinehto, ettei tule liikaa sanomista. Kun sitten biorytmit kääntyvät nousuun, alkaa muiden seura houkutella enemmän ja oma katsantokanta pehmenee ja kirkastuu. Emme ole aina täydessä iskussa ja on ihana saada sille lupa ja selitys.
Päivittäinen biorytmien seuraaminen ja oman astrologian tiirailu ei siis mielestäni poista vastuuta omasta käytöksestä, vaan lähinnä selittää sitä. On ihan hyvä, että välillä myös kunnolla varoitetaan, jos on edessä vaikkapa kaksois- tai kolmoisriskipäivä. Yhden päivän ajan voi hyvin siirtää tärkeitä askareita ja päätöksiä eteenpäin ja varoa omia sanomisiaan vähän tarkemmin.
Astrokalenteri onkin vähän kuin vakuutus pahan päivän varalle! Se rimpauttaa ja kertoo, että tänään ole varovainen. Ties kuinka monta kolaria ja yhteentörmäystä olenkaan välttänyt ottamalla neuvosta vaarin. Selvä juttu on, että tämän vakuutuksen ottamista jatkan. Ja nytpä muuten muistin, että Seppohan on aiemmalta ammatiltaan vakuutusmyyjä! Onneksi sisältö on vaihtunut sellaiseen, että kukaan ei jää ilman korvausta.
Kylläpä tänään on älyvapaa päivä, totean katsottuani biorytmini Astrokalenterista.
PS. Astrokalenteria voi kokeilla ilmaiseksi 30 päivän ajan!
Liity postituslistalleni!