Viikonlopun pääteema on edelleen rakkaus ja ihmissuhteet. Sunnuntai aamuyönä Venus siirtyy vesimiehestä kalojen herkkään merkkiin. Juno asteroidi on 4 asteen säteellä Auringon sekä Venuksen välissä. Junon ollessa `korkeamman yhteyden` ja parisielu teeman vahva ilmentymä, se saattaa nostaa esille myös ns. mahdottomat rakkaudet. Yksi ilmiö tähän liittyen on esimerkiksi todella vahva ja henkinen yhteys sekä rakkaus ihmiseen, jonka kanssa suhde ei syystä tai toisesta onnistu. Sitoutuminen rakkauteen tai suhteeseen, missä saattaa joutua elämään yksin, on myös Junoa. Aurinko edustaa elinvoimaa ja tietoisuutta. Siihen liitetään myös auktoriteetit. Venus on romanttisen rakkauden, kauneuden ja harmonian planeetta. Venuksen yksi kysymys voisi olla, että osaammeko nauttia elämästämme. Nyt kun nämä ovat ajallisesti `samassa paketissa`, on hyvä aika miettiä omia ihmissuhteita, niin tässä hetkessä, kuin menneisyydenkin kannalta. Toistammeko esimerkiksi tiettyjä kaavoja, mitkä aina aika ajoin nousevat esille?
`Rakastan Mikki Hiirtä enemmän kuin ketään tuntemaani naista.`- Walt Disney
Ajallisesti Marsin neliö Neptunukseen tuntuu jo, vaikka on vahvimmillaan lauantaina 17.2.2018. Siinä missä Venus on feminiininen puoli meissä, Mars edustaa maskuliinisuutta, toimintaa ja fyysisyyttä. Neptunus on intuition, herkkyyden ja luovuuden planeetta, mutta se tuo myös oman `sumun` tullessaan. Tämmöinen jakso pistää meidät tarkistamaan voimavaramme ja myös, mitkä asiat tuovat meille lisää energiaa ja elämänhalua. Joskus saattaa olla, että ihmissuhteissa heijastamme myös omat negatiiviset olomme tai toiveemme toisiin ihmisiin. Tämä saattaa laittaa bumerangit lentoon. Tämmöisen jakson parhaisiin puoliin kuuluu tunnustella joka päivä, useaan otteeseen, aivan rauhassa, mitä tunteita ja ajatuksia itsestä herää esiin. Silloin se voi olla `määrittelemätön tutkimusmatka`, mikä antaa enemmän, kuin osaa toivoa. Tai vieläpä mahdollisesti asioita, mitä emme edes olisi osanneet toivoa. Ajan ja tilan ottaminen `ei millekään` laajentaa meitä myös suhteessa omaan itseemme. Yllättävän usein koemme, ettei meillä ole aikaa itsellemme. Ehkä tämä voisi olla se jakso, missä alamme opettelemme sitä?
Joskus luin Marilyn Monroen sanoneen että; `jopa aviomieheni luulevat minua Marilyn Monroeksi`. Meillä jokaisella on mielikuvia itsestämme ja toisistamme, mitkä eivät välttämättä pidä paikkaansa. Toisia emme voi muuttaa, mutta itsestämme voimme oppia uusia puolia. Meissä on paljon enemmän kuin osaamme aina edes nähdä. Meillä on usein myös enemmän mahdollisuuksia, kuin osaamme uskoa. Se ei tarkoita, että kaikki olisi heti mahdollista, mutta me voimme lähteä matkalle katsomaan, minne se johdattaa. Näin voimme kasvaa `omaan mittaamme` ja tämä on aina ennen kaikkea psyykkinen prosessi. Sitä ei voi nopeuttaa, eikä suorittaa. Ei myöskään pakottaa. Askel kerrallaan, se kasvaa mukanamme.
Moni tärkeä asia on tavallaan näkymätöntä. Emme voi ottaa tuulesta palaa purkkiin ja näyttää sitä muille. Emme voi näyttää tunteitamme ja psyykkisiä sekä henkisiä puoliamme, kuin vaikkapa jotain esinettä. Voimme koettaa näyttää niitä sanoin ja teoin, mutta jos sinua pyydetään näyttämään sinussa oleva rakkaus, kuinka näyttäisit sen sanomatta tai tekemättä mitään? Se on jotain, mihin sanat eivät riitä. Tässä ajassa on paljon `näkymätöntä voimaa`, mikä löytyy vain kun hiljennymme ja annamme sille tilaa syntyä.
`Kaksi nuorta kalaa ui yhdessä. Niitä vastaan tulee vanhempi kala. Se nyökkää ja sanoo; Huomenta pojat, millaista vesi on tänään? Nuoret kalat uivat vähän matkaa, sitten toinen kääntyy ja kysyy toiselta; Mikä ihmeen vesi?`-David Foster Wallace
Ystävällisin terveisin
Johanna Vilén
Liity postituslistalleni!