Viime yönä oli satanut valkoinen lumipeitto maahan, peitellen kaiken mustan ja ikävän syleilyynsä. Alastoman omenapuun punakeltaiset omenatkin olivat saaneet tomusokerikuorrutuksen. Kottarainen kävi ihmettelemässä omenapuun muodonmuutosta, keikutteli hetken päätä puolellensa ja lensi pois. Sepeteusta nauratti, auringon viimeisten säteiden osuessa hänen kullanpyöreisiin poskiin.
Sepeteus oli kaksi päivää kerännyt tuulessa huojuvaa sinertävän vihreää kuusen naavaa. Hän oli iltahämärissä kehrännyt naavat suureksi lankavyyhdiksi. Hän kutoisi perhoselle siiven suojat, Otsolle silmälaput...niin ja tietysti Tantulle nenänlämmittimen - siitä vasta tulisikin HIENO.
Sepeteus oli istunut kannolla olevan sammaltyynyn päällä tovin jos toisenkin. Hän oli jäänyt ihastelemaan upeaa mestariteosta, Suuri Taiteilija oli maalannut maiseman sinivalkoisin värein. Mikä ihana rauha, Sepeteus huokaisi ja lähetti sydämessään kiitoksen ylle maailmankaikkeuden.
Paljon kuusenkerkkää, hieman katajanmarjaa, kourallinen pakurikääpää ja hyppysellinen pihkaa. Sepeteus keitteli isolla padalla ihanaa siirappia. Tästä on vielä moneksi, tuumaili Sepeteus ja heitti pari karpaloa mausteeksi.
Pling, plong, kling. Sepeteus ihaili auringon paisteessa kimaltavia jääpuikkoja. Oli suuren suuria, miltei Sepeteuksen pituisia ja pikkiriikkisiä vain pikkurillin kokoisia. Iloisesti vihellellen, takatasku jääpuikkotikkareita pullollaan Sepeteus suuntasi seuraavalle apajalle. Hänen oli vielä monta tikkaria löydettävä.
Sepeteus oli koko yön maalannut ja kirjoittanut kortteja ystävilleen. Postimerkit kortteihin hän oli liimannut itse valmistamallaan kuusenkerkkäsiirapilla. Postimerkkejä olikin liimautunut yltympäriinsä pientä tonttua. Mmm, miten herkullisia kortteja, Sepeteus nuolaisi siirappia sormistaan.
Ihmeellinen kuhina kävi lammenreunalla, osmankäämiä kaatui kuin viikatteella leikaten. Sepeteus oli kerännyt kelkan päälle jo aikamoisen läjän osmankääminippuja. Tähkät hän sivelee pihkalla, jolloin niistä tulee oivallisia soihtuja valaisemaan pimeää polkua.
Järvi oli peittynyt peilikirkkaaseen jäähän. Jään pohjalta näki hiljalleen huojuvat vesikasvit. Hopeakylkisten pikkukalojen parvi singahteli edestakaisin talvipäivän harvojen säteiden innoittamina. Sepeteus veti tohkeissaan luistimet jalkaansa, tänään hän kiitäisi kalaparven kanssa iltahämärään saakka.
Metsän reunan komeimmassa kuusessa kävi kova tohina. Oravat huiskivat ja kiillottivat kuusenkäpyjä säihkyvän puhtaiksi. Lintuparvi nyppi neulasia ojennukseen. Myös alhaalla kuusen juurella oli Sepeteuksella ystäviä apuna siivouspuuhissa. Majavat huiskivat hännillään polkua puhtaaksi, jänikset möyhivät sammaltyynyjä kuohkeiksi, hirvet kantoivat havunoksia pehmikkeiksi. Yhdessä saamme paljon aikaiseksi, tuumasi Sepeteus tyytyväisenä.
Tänään oli viimein vuoden peseytymispäivä. Sepeteus kuurasi kaikki varpaanvälit männynoksaharjalla, seuraavaksi kainalot ja lopuksi korvantaustat - nii-in juuri siinä järjestyksessä. Hän kiskaisi kuusenoksasta, jolloin valtava lumisuihku ryöpsähti hänen päällensä. Ja vielä virkistävä pulahdus avantoon. Kyllä nyt tuli puhdas tonttu, Sepeteus myhäili kuivatessaan itseään sammalpyyhkeeseen.
Metsäkuusi kohosi uljaana hohtavin kuusenkävyin ja välkkyvin lumihiutaleiden koristamana. Punatulkut ja pyrstötiaiset olivat asettuneet oksille lepäämään. Kirkas tähti oli syttynyt latvan yläpuolelle. Alhalla kuusen juurella oli sammalpöytien päälle katettu herkkuantimia, kinuskijääpuikkotikkareita, tomusokerissa pyöriteltyjä omenoita ja karpaloita, kuusenkerkkäsiirappiteetä. Osmakäämisoihdut valaisivat polkua, raikas pihkan tuoksu leijaili ilmassa. Lähes kaikki ystävät olivat saapuneet juhlaan, yhtä vielä odotettiin. Saithan Sepeteuksen maalaaman kutsukortin? Odotamme sinua ensi yönä, tulethan?
Rakkaudellista Joulua Ystävät Hyvät! (Kirjoittanut "Tanttu", jolta toivon yhteystietoja seppo.tanhua@gmail.com )
Liity postituslistalleni!