Viikonloppu Kemiön saarella 32 muun osanottajan kanssa kutkutti jo ennakkoon aivan hurjasti. Eikä ainoastaan kutkuttanut, vaan suorastaan pelotti. Olin jälleen kerran pudonnut petolliseen pelkojen kaivoon oman seksuaalisuuteni ja riittämättömyyteni kanssa. Aikoinaan jo vuosia sitten Lauri saattoi minut ja vaimoni erilleen toisistamme ohjatessaan meidät kuuntelemaan sillä hetkellä todellisinta sisäistä viisautta. Varmemmaksi vakuudeksi heitimme jopa kihlasormukset tien varteen kehä kolmosella "pariterapiaistunnolta" palatessamme. Tunteiden kuohunta oli hurjaa molemmin puolin ja niin sovimme päivän, jolloin haen tavarani ja jätämme lopulliset jäähyväiset toisillemme. Mitähän tästä käynnistä mahtaisi seurata.
Meillähän meni nyt kaikki niin hienosti ja monet olivat näkevinään, kuinka onnellisia olemme yhdessä. Ainakin minä todella olin onnellinen ja edelleen rakastunut, mutta silti jumissa syyllisyyteni kanssa. Aikaisemmin syyllisyyteni tuli menneisyydestä, mutta nyt se hyökkäsi tulevaisuudesta. Pelko omasta s....riipuvuudesta tunkeutui väliimme ensin vaimeampana ja sitten hetki hetkeltä vahvempana niin, että lopulta en tahtonut uskaltaa edes koskettaa rakkauteni kohdetta. Pystyimme puhumaan asiasta, mutta en löytänyt oikeita sanoja enkä todellista syytä vetäytymiselleni. Päätös osallistumisesta "Olemisen ketaalle" oli yksin minun, mutta siellä työstettävä asia oli lopulta yhteinen. Vaimoni viimeiset sanat lähtiessäni matkaan olivat: "Älä sitten soita tai ota mitään yhteyttä ennen kuin tulet takaisin."
Saapuessani paikalle, pyöri vatsassani aivan valtava perhosparvi. Miten ikinä uskaltaisin ottaa esille niin häpeällisen asian ja jakaa sen 32 muun osallistujan kanssa. Olin aivan hukassa kerääntyessämme ensimmäisen kerran isoon 33 tuolia käsittävään rinkiin. Minua pelotti niin, että vapisin kylmästä. Lauri puhui niin kauniisti Olemisen keitaasta, joka löytyy syvältä sisimmästämme. Rauhasta ja turvallisuudesta, jonka löydämme ja kadotamme uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kuulin muiden puhuvan lämmöstä, ilosta ja voimasta, jota he juuri nyt kokivat. Kuulin itseni sanovan: "Minua pelottaa"
Sen jälkeen en paljon muuta pystynyt sanomaan. Itkin vain lohduttomasti, mutta vanhana konkarina pidin katseeni Laurin lempeissä ja samalla armottomissa silmissä. Se ei hillinnyt itkuani, jota tärisin pihalle koko kehoni voimalla. Lauri pyysi sanomaan nimeni. Tuntui kestävän ikuisuuden, että sain heikolla äänellä sanottua itkuni lomasta Sepp. O hukkui lopusta ihan kokonaan ja itku yltyi entisestään. Lauri on taitava. Hän palautti minut kosketuksiin maan kanssa ja niin itku vaimeni ja jopa edestakaisin huitova vasen käteni rauhoittui aivan täysin. "Huomasitko minkä ikäinen lapsi sanoi äsken nimensä? Tosi pieni, vastasin.
"Pelkosi tulee kaukaa, hyvin kaukaa menneisyydestä, ihmiskunnan ja miehen historiasta. Se ei ole edes tästä elämästä, vaikka se on haava jokaisessa solussasi, kunnes kohtaat sen, niin kuin nyt kohtasit". Uskomatonta. Tunsin oloni niin rauhalliseksi ja varmaksi, turvalliseksi ja lämpimäksi. Mitä oikein tapahtui? Enhän päässyt edes aloittamaan häpeällisen syntilistani kertomista. Jotain suurta oli tapahtunut ilman syöksymistä "surkeaan" menneisyyteeni tai heikkouden täyttämään tulevaisuuteen. Vastaus löytyi tästä hetkestä. Tässä se oli ihan kaikki paikalla koko ajan. Jos se on ok nyt, niin hyvä ja kun tasapaino joskus taas katoaa, niin sen voi palauttaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Vuosia sitten tapahtuneen eropäätöksemme seuraus oli suorastaan ihana. Muuttokuormaa noutaessani näin hänen rakkautensa aivan uudella tavalla. Näin sen esineissä, puheessa, surullisessa päättäväisyydessä, rohkeudessa etsiä uusi halvempi asunto itselle ja yhteiselle lapsellemme. Suru näkyi, mutta ei heikkoutta, ei vähäisintäkään pyyntöä mieleni muuttamisesta, ei epäröintiä selviämisestä. Vasta silloin ymmärsin, kuinka suuresta rakkaudesta olin jo pitkään saanut nauttia itse sitä lainkaan ymmärtämättä. Silloin muuttoautossa viimeistä kertaa yhdessä istuessamme pyysin häntä vaimokseni. Nyt rakastan vaimoani enemmän kuin koskaan ja juuri tällä hetkellä ilman pelkoa. Tällaista tapahtuu Laurin retriiteissä. Onnelliseksi tulemista uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Kuuletko Laurin kutsun Inariin? Paina linkkiä ja varmistu asiasta. Viikon tarjous on sekin upea mahdollisuus tutustua itseesi jo ennen Lappiin lähtöä Viikon tarjous
Liity postituslistalleni!