Kuka minä oikein olen? Millaisen olen tehnyt omasta elämästäni? Millaiset suhteet minulla ovat omaan äitiini, vanhempiini, lapsiini? Menen edelleen hämilleni äitienpäivänä ja mietin, voinko onnitella äitiä siitä, että hän on saanut näin ihanan lapsen. En ole tehnyt äitini elämästä helppoa ja siksi omasta olemassaolostani onnitteleminen ei kuulosta hyvältä idealta. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että hänen elämänsä olisi ollut paljon parempaa, ellei minua olisi koskaan syntynyt. En varmasti ole ainoa, jonka päässä liikkuu näin hulluja ajatuksia. Kokonaisuus on kuitenkin aivan toisenlainen, kuin mitä syyllisyydentunto haluaa minulle tyrkyttää.
Ilman minua äitini ei olisi nyt mummu, kuten me tuolla Virroilla isoaäitiä kutsuimme. Minun vanhemmille lapsilleni hän on mummo ja hyvin rakas sellainen. Jotkut nyt jo aikuisista lapsistani ovat tavanneet mummonsa todella harvoin tai ei ollenkaan. Mikä olisi eri tavalla, jos tapaamisia olisi "järjestetty" kuten omassa lapsuudessani tapahtui. Kokemukseeni perustuen sekään ei tunnu hyvältä idealta. Ilmapiiri oli hyvin erilainen äidin kotona ja isän kotona. Molemmista paikoista löytyi mummo. Toinen mummo oli läheinen ja toinen lievästi sanoen kaukainen. Molemmat silti maailman parhaita äitejä ja mummoja.
Elämä ei ole ollut helppoa ennen eikä se ole sitä vieläkään yksinkertaisuudesta puhumattakaan. Meillä on kaikilla tarkalleen omat osittain näkyvät ja osittain näkymättömät syymme toimia niin kuin toimimme, tuntea niin kuin tunnemme, elää niin kuin elämme. Jos nyt saisin aloittaa uudelleen omien lasteni kanssa, niin totean vain, että jätänpä suosista väliin. Yhtä vähän minun kannattaa miettiä omaa lapsuuttani ja sitä, mitä siellä olisin tehnyt "paremmin".
Juuri nyt olen 100% tyytyväinen itseeni juuri tällaisena kuin olen. Ilman kaikkia kohtaamiani tapahtumia en olisi MINÄ. Minua odottaa jännittävä äitienpäivä ja jännittävä elämä tästä eteenpäin. Haluan jatkaa täsmälleen tästä pisteestä ja tähän mennessä hankkimillani kokemuksilla joka päivä paremmaksi muuttuvaa elämääni.
ONNITTELEN KAIKKIA MUITA ÄITEJÄ, MUTTA OMAA ÄITIÄNI HALUAN VAIN VILPITTÖMÄSTI KIITTÄÄ OMASTA OLEMASSAOLOSTANI! Kiitos, että olet niin nuorena jaksanut saattaa minut maailmaan ja sen jälkeen pitänyt minut hengissä, lukenut satuja, vienyt hiihtämään, soutelemaan, retkille, marjastamaan... Ilman noita kaikkia ihania kokemuksia en osaisi olla nyt näin positiivinen, kaikesta uudesta innostunut, haasteisiin tarttuva ja missiotani suurella rakkaudella toteuttava Seppo. KIITOS ÄITI!
Liity postituslistalleni!