Kylläpä tämä sumuinen jakso tosiaan tuntuu puuduttavalta. En tahdo saada mistään kunnolla kiinni ja heti iskee kimppuun syyllisyyden tunne siitä, ettei tee mitään hyödyllistä. Myös asioista keskusteleminen ja suunnitelmien tekeminen tuntuu välillä melkein mahdottomalta, kun ei löydy yhteistä kieltä. Sitten kun se yhteinen kieli välillä tuntuu löytyvän, niin huomaa juttutuokion jälkeen, ettei yhtään muista mistä puhuttiin. Muutama ystävä on jakanut tuntojaan ja kertonut juuri samankaltaisesta olotilasta. Jos Sinulla on joku hyvä neuvo tai ihan oma kokemus sumuisen maailman haltuun ottamisesta, niin eipä haittaa vaikka jakaisit se kommenteissa.
Täysikuu lähestyy ja on tarkimmillaan viikonloppuna. Siihen tämä sumussa taapertaminen sitten kulminoituu ja maanantaista eteenpäin olemme päivä päivältä selvemmillä vesillä. Nyt on vain hoidettava tämä viikonloppu kunnialla kotiin. Minua helpottaa, kun saan kirjoittaa asiasta tänne blogiin. Jakamalla oudon tyhjyyden tunteen kanssasi, pystyn helpommin hyväksymään sen tämänhetkiseen elämään kuuluvana tärkeänä palasena, joka pakottaa kääntymään uusille ja toistaiseksi hyvin mystisille raiteille. Joku voisi kuvitella, että astrologina nämä jaksot on helpompi elää ja käsitellä, mutta voin vakuuttaa soutavani tai huopaavani täsmälleen samassa veneessä kanssasi.
Kun omalle tekemiselle ja omille ratkaisuille ei ole mitään muuta selitystä kuin vaisto, niin tulee väkisin melko yksinäinen olo. Ympäristö vaatii aina selityksiä ja tällaisena aikana niitä ei yksinkertaisesti tunnu olevan olemassa. Jos sitten yrittää selittää, niin huomaa oman epävarmuuden suorastaan vyöryvän ylitse. Sen jälkeen on vielä vaikeampi pitää kiinni siitä, mitä vaistomaisesti oli tekemässä. Viisainta olisi vain ihan hiljaa itsekseen tehdä sen mitä kulloinkin on tekemässä ja kantaa sitten vastuu omasta inhimillisyydestä, jos jotain meneekin pieleen.
Nyt menen kysymään ainoalta luotettavalta taholta varmistusta tämän illan ihan omalle projektilleni. Sepon puolueeton neuvonantaja
Liity postituslistalleni!