Egon 4. ansa "Moon oikees soot vääräs"

Ei tästä nyt tule kyllä yhtään mitään. Tässä ansassa taidan olla itse niin syvällä, ettei laitoja näy. Ihmettelen tässä itsekseni, että pääseekö tästäkin ansasta joskus vapaaksi. Enkö saisi Rapuna muistaa mitä tapahtui vuonna kivi ja kanto. Tiedän toki ettei ole mitään syytä moiseen lapsellisuuteen, mutta kuten vaimoni joskus toteaa: Taas täällä on Seppo 5v

Sovitaanko, että Ravut saavat nauttia tässä ansassa räpiköinnistä hiukan pidempään tai ainakin pitäisi löytää joku lääke vierotusoireiden varalle. Olen vilpittömästi kateellinen ihmisille, jotka osaavat väistää tämän ansan ja ovat siksi niin ihania ystäviä, työkavereita tai ihan uusia tuttavuuksia. Itse en vielä ole saavuttanut tätä etappia, mutta tämä artikkeli antaa puhtia tietoiselle itseni kehittämiselle. Olisin mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Minusta ei toistaiseksi ole opettajaksi tässä asiassa ja siksi pääset pidemmittä puheitta katsomaan, mikä on minun akilleen kantapääni.

 "4. Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä

"Voit olla joko oikeassa tai onnellinen." Tämä lause summaa täydellisesti egon ja sielun välisen eron. Egolla on aina tarve olla oikeassa ja vakuuttaa toiset ihmiset omasta näkökulmastaan. Ego ei voi sietää, että jollain on eri mielipide tai havaintotapa. Ego ei voi hyväksyä, että eri ihmisillä on oma sielumatkansa ja kokemuksensa ja he saattavat tarvita eri oppituntia tai kokemusta kuin me. Eikä ego halua hyväksyä, että sielukasvu ei lopu koskaan ja on aina paljon suurempi todellisuus, kuin se tietää. Ego voi suuttua todella, jos joku on sen mielipidettä ja totuutta vastaan. Se hyökkää ja haluaa joskus todella tuhota toisen ihmisen, esimerkiksi kiusaamalla tai etsimällä muita ihmisiä enemmistötuekseen.

Sielun ei tarvitse olla oikeassa. Sielu tietää, että jokaisella on henkilökohtainen kasvumatka ja hänen täytyy löytää oma totuutensa. Sielu hyväksyy kaikki ja kaiken sellaisena, kuin se on. Sielu tarjoaa viisauttaan inspiroimaan toisia ilman mitään odotuksia. Sielu tietää sisällä, että olemme täydellisiä sellaisena, kuin olemme, eikä etsi mitään ulkoista vahvistusta. Sielu ei tuomitse toisia tai tilanteita – se vain havainnoi. Ja tämä merkitsee sen tunnustelemista, mikä resonoi itsellä ja mikä ei, tarvitsematta oikeuttaa havaintoaan."