Egon 1. ansa: Puhuminen

Hiljaa oleminen ei tietenkään ole itsetarkoitus tässä egon ensimmäisessä ansassa, johon olemme varmasti kaikki langenneet lukemattomia kertoja. Osaamme kyllä sanoa, mikä ei ole hyvin, mutta emme silti ole valmiita tekemään rakentavaa korjausehdotusta. Jollain tavalla olen osallinen kaikessa, mihin puheillani puutun ja etenkin jos arvostelen toisten tekemistä tai tekemättä jättämistä ääneen kenelle tahansa toiselle ihmiselle. Uskon, että osaamme jatkossa väistää tämän ansan paremmin ja paremmin, jos kirjoitamme kommentin tähän blogiin heti, kun tämän päivän ensimmäinen putoaminen tapahtuu. Ei tarvitse kertoa yksityiskohtia, mutta oman oivalluksen jakaminen auttaa meitä kaikkia. Minä voin aloittaa.

Aina parempi, jos keksii mitä harmilliselle asialle tai tilanteelle voi itse tehdä. Hyvä on myös myöntää ellei voi tehdä mitään. Silloin on hyvä olla hiljaa ja unohtaa koko juttu.

1. egon ansa: Meidän täytyy puhua

"Ego haluaa ratkaista asiat puhumalla niistä. Silloin kun meillä on ristiriitaa toisen ihmisen kanssa, ego keksii usein tarpeen puhua tilanteesta siihen osallistuvien ihmisten kanssa. Se haluaa puhua kaikista loukkaavista asioista, joita toiset ihmiset tekivät. "Olen niin pettynyt. Ystävät eivät tee sitä toisilleen." Ego puhuu kovaan ääneen niistä odotuksista, joita sillä on uskomusjärjestelmiensä perusteella. Egon tavoitteena on muuttaa toisten käyttäytymistä estääkseen vastaavaa tilannetta syntymästä enää. Usein tuloksena on tuntitolkulla keskustelua ja syyttelyä. Ego rakastaa syyttää ja tuomita. Ego haluaa todistaa toisen syyllisyyden omasta kokemuksestaan. Ego rakastaa mennä uhrimoodiin ja määritellä pahantekijän, sen joka on vastuussa tuskasta.

Sitä emme ymmärrä egomoodissa, ettemme voi muuttaa toista ihmistä, jollemme muuta itseämme. Energeettisesti ei ole muuta tapaa hankkiutua pysyvästi eroon ristiriidoista. Tilanteesta puhuminen ei muuta mitään energiataajuusmielessä. Vetovoimanlaki (samanlaiset vetävät puoleen toisiaan) esittelee meille samat ristiriidat uudestaan ja uudestaan, kunnes oivallamme, että meillä on sisällämme tuo taajuus, olemme vastuussa omasta kokemuksestamme ja olemme todellisuutemme luoja.

Sielu tuntee tämän totuuden ja kääntyy aina sisäänpäin sen sijaan, että yrittää muuttaa toista ihmistä. Sielu menee siihen tunteeseen, jonka tilanne laukaisi, ja ilmaisee tunteet rakentavasti, loukkaamatta muita osallisia. Sielu on kiitollinen tästä kokemuksesta ja tilaisuudesta kasvaa sekä kiitollinen osallisille ihmisille saadusta oppitunnista."