Venus ja Merkurius oppositiossa syntymäkarttani Marsiin laittavat parhaimmillaan asioihin vauhtia. Kiitos sinulle, joka luet tämänkertaista vuodatustani. Lukemalla ja ymmärtämällä autat minua, tytärtäni ja tuhansia vastaavassa tilanteessa olevia.
Tänään heräsin aamulla viideltä pakahtumaisillani asioista, jotka eilen illalla sain tietää. Kysymyksessä on yhteiskuntamme korruptio ja järkyttävältä tuntuva byrokratia, joka aiheuttaa täysin turhaa huolta ja murhetta heikommassa asemassa oleville ihmisille.
Tyttäreni on "töissä" vammaisten toimintakeskuksessa, joka on ympäristöltään, olemukseltaan ja hengeltään aivan uskomattoman ihana paikka. Aina siellä käydessäni ihmettelen työpaikan tunnelmaa ja välitöntä ilmapiiriä.
Päältäpäin ei voisi uskoa, millaisessa ahdingossa toimintakeskusten vetäjät todellisuudessa ovat rahoitukseen liittyvien käyttöpäivien kanssa. Vammaisilla nuorilla ja aikuisilla ei takuulla ole liikaa virikkeitä päivittäisessä elämässään, joka on olosuhteiden pakosta melko rajoittunutta meidän tavallisten ihmisten elämään verrattuna.
Kun näitä elintärkeitä virikkeitä sitten olisi matkustelun tai harrastusten muodossa tarjolla ystävien, isovanhempien tai omien vanhempien järjestämänä, niin laitoksen johto joutuu eväämään niitä toimintakeskuksen käyttöpäivien vuoksi. Jos käyttöpäiviä ei tule vuodessa riittävän paljon, otetaan laitoksen johtaja tilille tuloksettomasta johtamisesta.
Tällainen tilanne oman lapsen kohdalle osuessaan saa mieleni kiehumaan ja olen aivan varma, etten ole ainoa kapinallinen.
Mitä sitten seuraa, jos käyttöpäiväsäädöksistä huolimatta järjestää lapselleen tai lapsenlapselleen viikon matkan etelään tai Lapin kauniisiin ruskamaisemiin?
Aivan oikein. Ei mitään muuta kuin lisää stressiä arvokasta ja tärkeää työtä tekevälle laitoksen johtajalle. Tytärtäni tuskin irtisanotaan hänen "työsuhteestaan" liiallisten poissaolojen vuoksi. Toimintakeskusta ei varmasti lakkauteta käyttöpäivien vähyyden vuoksi, koska se vasta kalliiksi tulisi yhteiskunnalle.
Vastaavia tilanteita riittää lukemattomia määriä tuhansissa hyvää tarkoittavissa laitoksissamme. Silti suosittelen jokaista vammaisen tai muulla tavalla heikommassa asemassa olevan lähimmäisemme omaista käyttämään yhteiskunnan järjettömyyden sijasta omaa tervettä järkeään. Viikko lomamatkalla itselle rakkaitten ihmisten kanssa on vammaisen nuoren tai aikuisen kannalta katsottuna elämälle tuhat kertaa arvokkaampi kuin sama viikko toimintakeskuksessa, joka kiellosta johtuen tuntuu tuolloin rangaistuslaitokselta.
Minä kysyn: Ansaitsevatko vammaiset ja heidän läheisensä tällaisia lisärangaistuksia elämäänsä? Eikö niitä ole tullut ihan riittävästi vammautumisen seurauksena?
Vain asiaa valvovat virkamiehet ja naiset vastaavat tähän kysymykseen viran puolesta kylmän tunteettomasti: KYLLÄ ANSAITSEVAT. Laitosten johtajat sentään ymmärtävät tilanteen, mutta ovat puun ja kuoren välissä. Hommaan on kyllä tulijoita, joista osa ei piittaa senkään vertaa.
Nämä perustelut tulen esittämään myös tyttäreni työpaikan johtajalle, kun ilmoitan tulevista "poissaoloista". Joku kärsii joka tapauksessa, mutta tyttärelleni en ole vapaaehtoisesti sitä osaa sälyttämässä ja varokoon kukaan muukaan sitä tekemästä.
Älköön kukaan vaihtako elämää käyttöasteeseen!!!!!!
Liity postituslistalleni!