Minä luokittelisin itseni hankalaksi ihmiseksi.
Enkä näe siinä mitään pahaa. Perustelen tätä sillä, että en päästä itseäni tai toisia helpolla, haastan heidät kohtaamaan itsensä, olemaan rehellinen, tekemään sen, mitä sydämessään tuntevat oikeaksi.

Minun rinnallani on haastava elää, myönnän sen. Mutta mitä pahaa siinä on? Kun tietää mitä voi saada, miksi tavoitella vähempää?

Aloitin lapsuudenajan traumojen puhdistamisen Brandon Baysin matkamenetelmällä, se on erittäin tehokas keino päästä tunnelukkoihin käsiksi. Jotkut asiat voi tehdä yksinkin, mutta se on aika rankka tie, joskus ehkä lähes mahdotonkin kestää. Joten jos tiedät, että sisälläsi on vaikeita asioita suosittelen käyttämään kokenutta energiahoitajaa, joka pystyy lievittämään tunnereagtiotasi ja varmistamaan, että nousevat negatiiviset energiat eivät jää aurallesi ahdistamaan sinua lisää.

Myös tietyt rukoukset, energiaharjoitukset auttavat paljon.

Itse teen tuota samoin, mutta katkaisemisen sijaan olen ikään kuin imaissut kaapelin irti ja eheyttänyt jäljelle jääneen aukon itsestäni ja tuon kaapelin olen ikään kuin visualisoinut valoputkeen, jonka toinen pää on Jumalalla ja sen avulla irrottanut kaapelin toisesta ihmisestä juuriaan myöden. Aiemmin tein juuri tuota katkaisua, mutta katkaistut siteet tosiaan tuppautuivat helposti kasvamaan uudestaan, jos ne niistä jää palanenkin energiakenttään.

Jos tiedän keneen negatiivinen side on olemassa ja puhdistan usein välit luomalla ns. kullasta ja rakkaudesta aidon pyynteettömän siteen tilalle.

Ai niin kyllä toisen kipuja voi kantaa, eläimethän tekevät sitä omistajilleen jatkuvasti. Jakamalla taakka helpottuu, mutta järkevintä on kuitenkin parantaa kivut tykkänään. Jos ihminen kokee tuntevansa toisen ihmisen kipuja paras lääke on ajatella kipua kuin pientä lasta, rakastaa ja luoda hyvää energiaa, pienentää kipua mielen voimalla. Ajatella, myös varsinaista kivun lähdettä tai kantajaa rakkaudella.

Nyt puhutaan niin sanotusti parantamisen lahjasta, joka syntyy itsestään ja väärällä tavalla. Se ei ole parantajalle hyödyllistä ja voi viedä paljonkin energiaa ja voimia. Ainoa keino tämän korjaamiseksi on opetella parantamisen taito oikealla tavalla.

Nyt on ihan pakko kysyä, mitä mieltä olet suojauksista ja sisään tulevan kivun tms. määrän säätämisestä?
Meinaan jos minä olisin mennyt jonkun mukaan leikkaukseen, niin ihan sikavarmana olisin laittanut todella vahvat suojat hyvissä ajoin etukäteen. Ei minun mukanaoloni toisen henkisenä tukena mitenkään edellytä, että tunnen hänen kipunsa.

Meditointi ei muuten sovi kaikille! Nimimerkki kinesteettinen, jonka pää tyhjenee vain todella monimutkaisella fyysisellä liikunnalla - kun joka raaja tekee yhtaikaa eri asiaa, ei mieli hälise. Tunteen siirtämisestä kehon ulkopuolelle: Varmaan toimiva ratkaisu, mutta silloin joutuu kuitenkin kokemaan sitä tunnetta jonkin aikaa. Minä suojaan mieluummin etukäteen, tai säädän tuntemuksen voimakkuutta.

Tuo kertomukseni oli alkuajoista, jolloin suojauksista en tiennyt mitään. Nykyisin minulla on omat keinoni suojata itseni, ennen hoitoja koen, että minulle riittää suojaukseksi se, että energiani ja chakrani ovat tasapainossa ja kanavoin rakkaudellista energiaa. Toki ihan sanallisestikin teen rukouksen. Toisen henkisenä tukena ei edellytäkään toisen kivun tuntemista kuten ei edellytä parantaminenkaan. Mutta jos lähtee kanavoimaan tietoa, mikä on vialla siinä ainakin minä koen tarvitsevani fyysisen tuntemuksen, jotta osaan edetä. Kivun eri variaatiot kertovat, mihin suuntaan kulkea ja no ehkä puolen vuoden tai vuoden päästä kehityn, että tämäkin jää. Mutta nyt näin. En koe sitä kuitenkaan todellisena kipuna vaan erilaisena tuntemuksena.

Mieleen tuli eräs Lisa Williamsin ohjelma, jossa hänkin kertoi kokevansa esim. päänsärkyä, ahdistusta tai voimakasta väsymystä riippuen siitä, mihin ihminen on kuollut. 

Kyllä selvätuntoisuuteen tottuu ja ajanmyötä se lievenee. Jotenkin sitä vain aistii, että kipu tai epämiellyttävä tuntemus tai tunne ei ole omaansa ja siihen suhtautuu erilailla. Eihän se kivaa ole, kun tunsi alussa hoidettavan kivun tai paineen, mutta kokemuksen myötä on oppinut siirtämään tuntemuksen tietoisesti pois, se on vain meidän keinomme saada informaatiota ja kokea minkälaisista oireista toinen kärsii.

Alkuaikoina minullakin oli eräs ystävä, joka oli leikkauksessa, sanoin tukevani ja olevani läsnä hänen leikkauksessaan, mutta oli se aika yllätys, kun juuri leikkauksen aikaan tunsin aivan kuin vatsaani leikkattaisiin puukolla ilman puudutusta. Sellaista se on, mutta meditoimalla ja siirtämällä tunteen kehonsa ulkopuolelle pääsee noistakin irti.

Selvänäköisyys ilmenee ihmisillä varmaankin hieman erilailla. Itselläni se ilmenee kanavointina, tietoisena yhdistymisenä ihmiseen tai tilanteeseen, jolloin sanat vain ilmenevät ja jostain syystä tuntuu, että juuri näin asiat vain pitää tapahtua. Ennustamisenlahjasta kieltäydyin, haluan toki nähdä eri mahdollisuudet ja uhat tulevaisuudesta, mutta jotenkin en halua, että ihmisen valinnanvapaus poistuisi ennustamisen myötä.

Ja kyllä niitä keskusteluja eri tahojen kanssa käy eikä sitä silti hullu ole. Pitää vain tiedostaa ja ymmärtää mitä tekee. Hulluuden raja menee mielestäni siinä, kun menettää ymmärryksen ja toimii puheiden mukaisesti. Silti typeräähän se on, jos jostain varoitetaan ei kuuntele sitä ja jälkikäteen huomaa, olisinpa taasen kuunnellut. Sitä pitäisin hulluutena.

Kun mietit mitä tuo henkilö edusti sinulle silloin, kun tunsitte, mitä hän toi sinun elämääsi silloin niin saat vastauksen siitä, mitä kaipaat elämääsi tässä hetkessä. Koet rakkautta häntä kohtaan unessa, koska silloin hän tarjosi sinulle jotakin, jota kaipaat tässä hetkessä. Olkoon se pyyteetöntä hyväksymistä, luottamusta, mitä sitten onkin.

Lukematta sen enempää kokemuksesta, että meditaatio puhdistaa ihmistä, joskus meillä on tunnelukkoja, sisällämme on tiedostamatonta surua, vihaa, ahdistusta ja meditaatio saattaa avata näitä lukkoja ja joskus tunnemme ahdistuksen sen purkautuessa, kyseessä on vain tunnemuisto, mutta joskus ahdistus nousee, jotta meillä on mahdollisuus ymmärtää sitä. Kannattaakin miettiä oliko kyse, nousiko samalla jokin ihminen tai tapahtuma mieleen.

Onnettomuusherkkyys on mahdollisesti merkki myös jostakin asiasta, neuvoo sinua pysähtymään ja valitsemaan elämässä suuntaa uudelleen. Kiinnittämään huomiota johonkin epäkohtaan, jota aiemmin et ole nähnyt.

Jos et keksi mitään, niin on olemassa erittäin hyvä keino pyytää ohjausta. Meditoi joka ilta samaan aikaan vaikka istuallesi. Pyydä ohjaustasi kertomaan, miksi olet onnettomuusherkkä. Tämän jälkeen istu ja odota, anna ajatuksien kulkea, jos ajaudut harhateille pysäytä ajatuskulku ja toista kysymys. Tunnet kyllä, kun oivallat vastauksen. Tähän voi mennä useita päiviäkin, mutta ole kärsivällinen.

Maa ei ymmärrä ilmaa, ellei maan kartta ole ilmapainotteinen. Ilma on liian häilyväinen maalle, joka tarvitsee turvallisuutta ja pysyvyyttä, jatkuvuutta.

 

Minä olen (0 astetta  0 astetta ja toisaalla kauris) rajatapaus, niin ymmärrän sekä maata että ilmaa, paitsi härkiä. 

 
Voin hyvin kuvitella, omasta kokemuksesta härän on vaikea ymmärtää kaksosta, he kun puhuvat hieman eri kieltä. Kaksonen voi yrittää opettaa härkää ymmärtämään, joskus se voi jopa onnistuakin. Tsemppiä.

Sielu minunkin mielestäni pysyy samana, mutta persoonallisuus todellakin voi jakautua lapsena. Jokainen meistä tietää puheet sisäisestä lapsesta, multippelipersoonallisuudella sisäinen lapsi onkin kuin identtinen kaksonen tai kolmonen, riippuu siitä, kuinka monta persoonaa löytyy. Persoona jakautuu juuri traumaattisesta kokemuksesta, silloin kun tapahtuma on aiheuttanut liian suuren reaktion, joka olisi mielelle vahingollista kohdata. Tällöin voimme jakaa sisäisen lapsemme ja joskus sulkea sen hyvin syvälle sisällemme pois tietoisuudestamme. Haudata vihan, tuskan tai surun.

Jakautuessaan persoonat ovat muodostuvat itsenäisiksi ja toimivat oman näkemyksensä mukaan, usein he halveksuvat toisiaan ja ajan kuluessa menettävät yhteyden toisiinsa. Sen vuoksi persoonat voivat olla niin erilaisia.

Keino hoitaa tätä tilannetta on kutsua sydämeen jokainen näistä persoonista, keskustella ja päästä sopuun. Se on vaikea ja melkoisen epämiellyttävä tehtävä, jota toki voi helpottaa energiahoidolla tai kutsumalla enkelit apuun,  mutta vain kohtaamalla jokainen persoona ja sulauttamalla ne yhteen voi jatkaa sillä yleensä nuo persoonat elävät tiedostamattomassa osassa meitä, mutta satuttavat ja vaikeuttavat elämää, he saattavat kutsua tarrahenkiä vaivoiksemme tai omia alempia henkioppaitaan tai orjuuttaa tavalla, sairastuttaa meidät. Yksin sitä työtä ei kannata eikä yleensä kykene tehdä, ainakin minun kokemukseni mukaan se voi olla hyvinkin rankkaa, mutta toisaalta antoisaa, vapauttavaa.

 

EU-tasolla on tehty CODEXin nimissä lakiuudistuksia, jotka
rajoittavat kansalaisten oikeuksia valita hoitomuotoja tai puhdasta
ruokaa. Jotta asiaan voidaan hakea muutosta, vaaditaan miljoonan eurooppalaisen
henkilön nimi.

Vain 5000 enää puuttuu ja tavoitteena on saada ne MARRASKUUN
AIKANA, jotta joulukuussa asia voidaan esitellä komissiossa.

Olisi hienoa, jos laittaisit tähän nimesi. Laita myös tätä
eteenpäin ystävillesi. Asia on todella tärkeä.

TOIMI NÄIN:

Klikkaa www.eliant.eu
Sitten täytä etunimi,
sukunimi, kaupunki, valtio Suomi ja
sähköpostiosoite Klikkaa Sign petition

Nyt olet yksi allekirjoittajista. Sinulle tulee kiitosposti
englanniksi.

Kiitos etukäteen! Kaunista syksyä!

Olen mukana! Kiitoksia mahdollisuudesta.

Voi sinua, syy ei ole ulkoinen vaan sisäinen. On muutoksen aika ja kuulunet ilmeisesti niihin ihmisiin, joille muutos pakotetaan, sitä joko kärsii tai astuu askeleen eteenpäin henkisyyden tiellä. Mieti mitä haluat, näe itsesi uudenlaisena ihmisenä.

Ole varovainen, sovintopalaveri on hyväksi, mutta sinun tulee pitää silmät auki, en pidä energiasta, jota saan tästä viestistä. Alku on löytynyt, pahin on takanapäin, mutta jotakin on edessä. Jos haluat teen sinulle mielelläni oman suojaukseni.