Ei negatiivisia ihmisiä tarvitse karttaa, he ovat itseasiassa meidän parhaimpia opettajia. Mutta negatiiviselta energialta tulee suojautua ja pitää itsensä heidän arvostelunsa ulkopuolella, ymmärtää miksi tuo ihminen kokee noin, mikä hänen sanoissaan satuttaa minua. Silloin voi oppia yllättäviä asioita itsestään.

Mutta negatiivisesta energiasta voi suojautua, minä itse opettelen sitä parhaillaan, se on ikään kuin olisi hieman ulkopuolisena, suojattuna. En osaa sitä vielä selittää.

Mutta sen olen huomannut, kun ihminen on riittävän vahva ja ajattelee toisista hyvää ei ole negatiivisia ihmisiä. Minä olen työssäni aikoinaan niin monen hankalan ihmisen kanssa työskennellyt, toiminut välikätenä, kun he ovat riitaantuneet toisten kanssa, lohduttanut heitäkin, jotka ovat katkeroituneita ja kun minä olen opetellut näkemään jokaisesta noista ihmisistä jonkun hyvän puolen, kohtelen heitä tasa-arvoisina he eivät koskaan ole olleet ilkeitä minulle.

Joskus he leimahtavat, mutta rehellisellä puheella saa yleensä tilanteen korjattua ja luottamuksen rakennettua. Jokaisessa meissä on jotakin, mikä on kaunista, jopa paatuneimmissakin tapauksissa. Se tulee vain nähdä.

Ja jos joku ihminen imee tyhjiin, silloin vain pitää tasapainottaa oma energiansa ja luovuttaa huono energia pois.

Myös itsetutkiskelulla voi nähdä menneiden elämien tarinat, mutta onko ihminen todella niin voimakas, että hän kykenisi ne käsittelemään ja muuttamaan elämänsä. Sitä sopii kysyä ja ehkä siihen ei koskaan saa vastausta.

Minä olen nähnyt kolme mennyttä elämääni, löysin niistä kaikki pelkoni, oudot periaatteeni, itseni ja sen lisäksi myös kipuni ja neljäs elämä, voiko mitään niin kaunista ja vahvaa olla. Sen aion ottaa selville.

Mutta no, joskus matka voi olla vaikea, lähes mahdoton, kannattaa tarkkaan miettiä haluaako todella tietää. Minut se melkein tuhosi, mutta sain apua ja vielä parantumiseen on pitkä matka, mutta se on alkanut ja elämä todellakin muuttui kerta kaikkiaan, tai ei oikeastaan, mikään ei konkreettisesti vielä ole muuttunut, minä muutuin.

En tiedä miltä se tuntuu, mutta voin hyvin aavistaa tietäväni.

Se tuntuu siltä, että luottaa toiseen ihmiseen täydellisesti, kokee yhteyden häneen, kun hän ajattelee sinua tai tapaatte ja silloin se olo on puhdasta iloa ja aitoa lämmintä rakkautta. Siinä vain on hyvä olla.

Toisaaltahan tämä on aika "pelottava" tieto:
Olemme täydellisesti vastuussa omasta elämästämme ja siitä millaiseksi se muodostuu. On mahdotonta enää heittäytyä avuttomaksi ja syyttää karmaa, astrologista karttaa tai mitään muutakaan omista ongelmistaan. Olemme kaikki luojia ja luomme oman todellisuutemme. Vastuu on meidän, ei kenenkään eikä minkään  muun.

Riippuu näkökulmasta, se on myös suuri mahdollisuus ja onnenavain, mutta se on totta, että vastuu on melkoinen.

Kyllä voi, olen melkoisen varma, että oma sairastumiseni, joka tosin oli fyysinen, mutta minulla oli psyykkisesti huono olo ilman syytä aikaisemmin ja syy olooni osittain johtui siitä, että oli vain minun aikani puhdistaa karmaani. En osaa sitä vielä oikein sanoin selittää tai antaa neuvoam aihe on minulle aivan liian tuore ja ajatukseni eivät ole vielä jäsentyneet ja toisaalta kyse voi olla myös varhaislapsuudessa koetusta traumasta, jolloin on ymmärtänyt jotakin väärin ja muuttanut luonnollista ajattelutapaansa. Näitä muistoja ei välttämättä terapia tuo esiin, mutta hypnoosi, matka itsetuntemukseen jne. voi auttaa.

Sen neuvon voin antaa, että joskus on vain helpointa kuunnella itseään ja pyrkiä ymmärtämään, että kaikkea pahaa oloa ei tarvitse sanoin selittää, niiden merkitys aukeaa jos on aukeakseen. Tärkeintä on vain koettaa löytää myötätunto itseään kohtaan sydämestään, jos yksin ei siihen kykene niin ehkä avun voi saada joltakin muulta henkilöltä vaikkapa auttajalistasta.

 

Juu onhan sitä kaikkea tullut koettua ja jotenkin tuntuu näinä päivinä, että elämä saattaa muuttua hieman erikoisemmaksi, kuin sitä on kuvitellutkaan. Onhan sitä vielä melkoisella opintiellä ja jotenkin vielä ei ehkä osaa sanoinkaan kertoa, mihin sitä päänsä on pistänyt.

Mutta kaikkein hauskin ohjaus mitä minulle ihan konkreettisesti tapahtui oli se, että paikkakuntamme kirjasto ilmoitti, että laina-aikoja pidennetään huhtikuulle asti tulevan remontin takia ja kun menin kirjastoon minulle tuli hyvinkin huono olo ja en juurikaan jaksanut katsoa, mitä kirjoja hyllystä otin, sitä piti päästä mahdollisimman nopeasti kotiin ja silmätkään ei oikein toiminut. No kotona sitten oli kaksi kassillista kirjoja ja olen ottanut tavakseni lukemaan alkaessa vaan ottaa jonkun noista kirjoista. Ja jotenkin jos valitsen väärän kirjan en jaksa lukea sen tekstiä lainkaan, mutta yleensä kun kirjan avaan se on mullistavaa kokea, kuinka tuo kirja antaa kokemuksilleni aivan suorat vastaukset ja jos epäröin jossakin asiassa niin saan vastaukseni sieltä.

Kantapään kautta voin sanoa, että sisäistä minäänsä kannattaa kuunnella, jos kokee, että ei saa asioihin vastauksia ja jotenkin elämä on tuntuu tyhjältä niin kannattaa etsiä jostakin auttaja, jonka kanssa voi matkaansa jatkaa. Vaikeimman kautta ei tätä reittiä kannata kulkea niin kuin minä tein, minut todellakin pysäytettiin niin radikaalisti kuin vain ihminen voidaan pysäyttää ja se on aivan tarpeetonta, ainakin yleensä, luulen niin.

Hengellisellä heräämisellä voisi tarkoittaa hyvinkin tätä: www.parantumiseni.blogspot.com
En vielä ole siinä kunnossa, että alkaisin kirjoittamaan samaa tarinaa uudestaan, mutta lähipäivinä varmastikin tulen kertomaan siellä tällä hetkellä olevan tarinani toisesta, paljon mielenkiintoisemmasta näkökulmasta.

Minun parantumiseeni vaikutti todella keskeisesti se, että opettelin näkemään vaikeimmistakin tilanteista aina, jonkun positiivisen asian. Tietoisesti päätin, että jokainen vaikeus on haaste ja aina sen takaa löytyy jokin opetus ja itseasiassa niiden avulla kykenee taas jatkamaan matkaa eteenpäin. Uskomalla siihen, että se mikä ei tapa vahvistaa pitää kohdallani erittäin hyvin paikkaa.

Toinen hyvin merkittävä asia oli minulle keskittyminen tähän hetkeen. Minulle tällä hetkellä tämä hetki on se oikea hetki, siihen voi luottaa ja siinä on hyvä olla. Kun en suunnittele tarkkaan tulevaisuuttani vaan annan sen olla avoin voin saada elämääni enemmän. Tämä auttaa etenkin vaikeissa elämäntilanteissa, jolloin tulevaisuus voi näyttää lohduttomalta kuten se minulla näytti. Siitä voi lukea osoitteessa: http://www.parantumiseni.blogspot.com/

Mutta siinä on viisautta myös muulloinkin. Antamalla itselleen mahdollisuuden ottaa vastaan se, mitä tarjotaan ja kulkea omien intuitiivisten ajatusten mukaan saa elämäänsä enemmän sisältöä ja onnea. Koskaan ei tiedä, kuinka paljon valintamme vaikuttavat elämäämme.