Tiedostan, että omassa lapsuudessani on asioita, jotka vaativat käsittelyä, mutta en tiedä mistä ja miten lähtisin niitä käsittelemään. Terapiaan ei ole varaa, on yritetty..
Mulla on sama juttu ja näin noita unia joskus jatkuvasti. Nykyään vaihtelee ja välillä on pitkiäkin aikoja etten näe.
Omissa unissani ullakko on mummolani vintti, jossa olen lapsena nukkunut muiden kanssa enkä muista sieltä mitään pelottavaa. Unissa taas pelkään henkeni edestä ja nimenomaan jotain pahaa, yliluonnollista. Välillä olen myös alakerrassa ja paha ylhäällä ja sitä ei saa suututtaa tai sitten harvoin on niinkin, että taistelen alhaalla sitä pahaa vastaan. En tiedä mikä paha se on.
Sain tietää olevani menossa venäläisiin hautajaisiin neljän muun naisen kanssa. Meillä oli kaikilla vanhanaikaiset vaatteet, koristeelliset hartiahuivit ja jonkinlainen huivimainen päähine. Kirkko oli tupaten täynnä ja meidän paikkamme oli aika edessä. Huomasin paikalla olevan yllättävän paljon lapsia. Hieman ennen seremonian alkua äitini ilmestyi paikalle, joten tiivistimme jotta hänkin mahtuu istumaan.
Seuraavaksi sainkin huomata että näissä hautajaisissa ei ollut juuri mitään yhteistä muihin hautajaisiin.. Vainajia oli useita ja heidän muistamisensa alkoi etummaisten penkkiläisten noustessa ylös, niin että penkkien alla ollut arkku saatiin auki. Kustakin joukkiosta kaksi lauloi arkun avaamisen ajan. Tajusin myös meidän istuneen koko ajan vainajamme päällä. Tässä vaiheessa joku etummaisten omaisten joukosta joutui menemään arkkuun makaamaan vainajan kanssa ja odotin tätä pelolla, sillä en edes tiennyt kenen hautajaisissa olin saatika että joutuisin laulamaan kaikkien edessä ja vielä kielellä jota en osannut. Useat arkut avattiin ja joku läheinen meni arkkuun makaamaan, jonka jälkeen vainaja nousi seisomaan ja juhlallisuus saattoi jatkua muilla menoilla.
Meidän arkussamme ei ollut ketään ja se oli muuttunut kahdeksi lappeellaan olevaksi kivipaadeksi. Pappi/shamaani (nainen) tuli luoksemme ja saimme tehtäväksi täyttää arkun, jotta vainaja pääsisi lepoon. Liityimme pitkän jonon hännille ja aloimme muiden mukana juosta ja laulaa. Reitin varrella oli muita ihmisiä, jotka hekin lauloivat ja ojensivat ohijuoksijoille sisäelimiä ja ruokaa, kuten makkaroita. Joku ojensi minulle pieniä luurangon osia ja sain kysyttyä edelläni olevalta kuinka kauan tätä vielä jatkuu. "Viikon, jotkut tekevät tätä vaikka kuukauden, jotta kaikki tarvittava on kasassa".
Pysähdyimme monen metrin korkuisen kehyksen eteen ja jokin kone tai voima alkoi kutoa kehyksen sisälle kuviota ikään kuin unisiepparin tekniikalla. Opin että tulos olisi erilainen jokaisen vainajan kohdalla ja tässä tapauksessa kuvio muodostui ympyräksi, jonka sisällä oli tulen loimua ja revontulia.
Jatkoimme juoksemista ja lähdimme takaisin kirkolle. Loppumatkan kirkolle lensimme ilmassa. Kirkossa ei ollutkaan enää seiniä, vaan se oli suuri aukea, jossa oli pitkät rivit penkkejä. Näin muita ryhmiä jatkamassa seremonioitaan ja mekin menimme kivipaasien luo ja laskimme keräämämme saaliit alas.
Tässä vaiheessa heräsin. Äitiäni en muista nähneeni unessa ollenkaan alun jälkeen.
t. touhula, mielenkiintoinen tulkinta! Itselleni tuli mieleen vain että uni kuvastaisi muuten tämän hetkistä tilannetta; kaikki vähän rempallaan.. Mutta se onkin mielestäni tämän ketjun suola että joku toinen saattaa tulkita ihan eri tavalla ja avata ihan uusia näkökulmia.
Olin jonkun uudehkon asunnon kylpyhuoneessa/saunassa. Jostain syystä ovi oli tuotu jostain remonttikuntoisesta talosta ja se poikkesi tyylistä täysin. Tuuletuskanavassa oli ampiaispesä ja sain ampiaiset kimppuuni huutamalle niille haukkumasanoja. Juoksin niitä pakoon ja pistot sattuivat julmetusti. Maassa makasi nyrkin kokoisia ampiaisia ja joku nainen kertoi että ne on niitä itsenäisiä ampiaisia..
Sitten olinkin kai tuon naisen talossa tai mökillä. Sisällä oli aika sekaista ja likaistakin ja lattialla huomasin hiiren loukun ja kolme kuollutta metsämyyrää. Nainen itse ohjasi ison näköistä kyykäärmettä toisella kädellään ja kepillä kohti hellan alusta ja polttopuille tarkoitettua syvennystä. Sanoi laittavansa sen uunin alle talveksi, kiitoksena siitä että käärme oli pitänyt hiiret kurissa (ilmeisen huonosti kylläkin?).
Seuraavaksi uni siirtyi ulos, jonnekin rannalla olevalle nuotiopaikalle. Siellä oli joku nainen ja mies ja etenkin miestä autoin laittamaan suuria kiviä takaisin niin, että ne muodostivat isot kiviportaat alas veteen. Huomasimme taivaalla omituisia isoja valopalloja ja kun ne tulivat lähemmäs, huomasimme niissä olevan höyhenen kuva. Noita valopalloja pystyi pompottamaan omalla kehollaan ylös alas niin kuin jossain videopelissä. Huusin että näähän on niitä orbeja, niitä on siis oikeasti olemassa!
Välillä tuntuu ettei tuota tule öisin juuri levättyä..
^ Näköjään sitten kahdenlaista tyyliä hällä. Alkuvuodesta kävin. Onkohan tilannekohtaista vai miksiköhän käytäntö vaihtelee näin paljon? Koin kyllä saaneeni rahalle vastinetta ja ylikin, jäi hyvä ja lämmin olo käynnistä.
Hmm, minultakin on pyydetty nimi ja syntymäaika, mutta en pitänyt sitä mitenkään outona asiana. Ne jutut olivat sivujuonne samoin kuin menneet elämät ja pääosin keskityttiin edesmenneiden ja henkioppaan viesteihin, joiden vuoksi istuntoon halusinkin. Sain sen meedion kirjoittaman lapun lopuksi itselleni ja siihen oli lisäksi kirjoitettu istunnossa esille tulleita avainsanoja.
Näytä kirjoitukset
