Olin jonkun maatalon pihalla ja talon mies ratsasti pihaan mustalla hienolla friisiläisellä orilla. Hevonen alkoi yskiä ja puhkua ja meni melkein kasaan ja siitä huomasi, että se oli pahasti sairas. Katsoin hevosta pitkään tuntien myötätuntoa ja sääliä ja mietin mikseivät omistajat jo päästäneet sitä vihreämmille niityille. Lähdin juttelemaan toisen omistajan (nainen) kanssa ja selvisi, että hevosella oli useamman sorttisia syöpiä ja "lähtee sitten kun lähtee".
Illan tullen houkuttelimme hepan makupalojen avulla muutaman vanhan tutun (miespuolisia, ei olla nähty oikeasti varmaan 15 vuoteen, aiemmin yöllä unessa pyöräiltiin näiden tyyppien kanssa pitkin jonkin kaupungin katuja) kanssa pieneen talliin, jossa se saisi levätä. Pollepa ei sisälle päästyään arvostanut ollenkaan hyväntahtoisuuttamme ja sai kaapattua kaksi meistä karsinan sisälle ja aloitti sen sortin meuhkaamisen, että olin varma kaikkien meidän pääsevän hengestämme. Juoksimme äkkiä pienen tallin toiselle puolelle (jostain syystä karsinoista oli ovet molemmissa päissä) tarkoituksena teljetä sen pään ovi, pelastaa kaverit toisesta päästä ja teljetä sekin ovi kunnolla. Ori, joka tässä vaiheessa näytti oikein terveeltä ja hyvinvoivalta, pisti vastaan kunnolla, potki ovia kauhealla voimalla ja hyppi ja hyökki meitä kohti, kunnes lopulta koko pieni mökki kaatui kyljelleen, astiat tipahtelevat kaapeista ja viimeinen ajatukseni oli, että tää oli nyt sitten tässä..
Olen ties kuinka kauan liittänyt hevosen seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen voimaan. Sekö nyt on riistäytymässä käsistä vai näivettymässä kokonaan pois (syöpä)?