Hei!

Viitsisitkö katsoa minullekin? Olo on vähän kuin kaarnan palasella kelluisi, näkyykö mitään selkenemistä? Entä onko minulla edes henkiopasta enää, kun ei häntä tule huomioitua koskaan eikä mitään selkeitä merkkejä tännekään päin ole (ymmärrettävästi) tullut?

Kiitos.

Kiitos faithful!

Mulla ei ole juurikaan kokemusta lapsista, oikeastaan oudon vähän (ystävät/kaverit/sukulaiset lapsettomia) ja menen ehkä vähän lukkoonkin pienten lasten kanssa. Hassua että tässä nousi esiin kätilön työ, koska eräs vanhempi herrasmies jaksaa aina tavatessamme päivitellä mun pieniä käsiä, "selvät kätilön kädet  ".

Olen pohtinut sitäkin, että ehkä tämä työpuoli ja se oma ala nousee kunnolla esiin vasta vanhemmalla iällä, mutta olisihan se kiva tässäkin vaiheessa tehdä/opiskella jotain eikä vain syljeskellä kattoon.

Tässä on viime aikoina herännyt joku pakottava tarve miettiä uusiksi työ- ja ammatinvalintajuttuja. Luovaa käsityöpuolta on tullut opiskeltua, mutta nyt vain tuntuu ettei se ala ehkä sittenkään ole se kaikkein omin. Joku kriisi kai tässä on ja kaikenlaisia villejä ideoita pompsahtelee esiin.

Mihin kannattaisi keskittyä?