seuraava »

[lunatar_]

Tulipa mieleen tässä, kun iltakahvia olin hörpännyt; Ammattikoulussa ollessani näin pellolla korppeja syömässä puolukoita, ne kääntyivät eivätkä lähteneet minua pakoon. Korppiparvi katseli minua, aivan kuin tuttavaansa. Tapahtuman jälkeen korpit löysivät asuntolan, missä asustelin ja ikäänkuin lensivät näköetäisyydellä raakkuen. 

Oletteko itse kokeneet jotain vastaavaa?

[Toteo]

Korpit ja varikset ovat älykkäitä ja uteliaita lintuja, ja usein kai kiinnostuneita ihmisten tekemisistä. Eräs varis viime kesänä istui tuossa parvekkeen räystäällä ja kurkisteli sisään ikkunasta. Katsottiin hetken toisiamme, ja varis liiteli sitten tien toiselle puolelle rivitalon räystäälle, ja alkoi taas kurkistella siellä ikkunasta sisälle.
Toissa kesänä kirjoittelin netissä erään henkilön kanssa joka mainitsi että hänen voimaeläimensä on kettu. Seuraavana yönä näin työpaikan pihalla (kaupungissa) ketun, joka ei säikkynyt ollenkaan vaan kipitti noin viiden metrin päästä ohitseni ja jatkoi matkaansa jonnekin. Tällaisia synkronistisia tapahtumia sattuu joskus.

[Shopia]

Pieni lintu (en tuntenut mikä lintu kyseessä) istahti uuden vuoden aattoyönä takapihan aidan päälle ja möllötteli siinä, eikä lentänyt pakoon vaikka menin lähelle. Lopulta päätin taputtaa käsiäni, jotta varmistuin, ettei se ole loukkaantunut. Sitten se lensi pois, mutta oli jotenkin ihmeellistä kun päästi lähelle
"Kesyn" city ketun olen myös nähnyt ihan lähietäisyydeltä.

Kuitenkin upeimmat kokemukset ovat olleet hevosten kanssa, kun hevonen luottaa ja seuraa perässä ilman että sitä tarvitsee pitää kiinni

[injuredgrass]

Itsellä kurjet ja niiden parvet keväisin ja syksyisin aiheuttavat mielettömän tunteen. Sitä on vaikea kuvailla, mutta se saa sanattomaksi ja pakahduttaa sydäntä. Näin on ollut aina, ihan pienestä pitäen. Eli ehkäpä voimaeläimeni saattaa olla kurki. Mitähän tuo mahtaa symboloida?
Vapautta, kaukokaipuuta, melankoliaa ainakin mitä itse tulkitsisin...  :

[injuredgrass]

Itsellenikin tuo kettu on myös lähellä sydäntä. Jos itse olisin eläin, olisin varmaankin kettu... Tai kissa tai lumikko, mutta no, kuitenkin. :-D

Olen kuullut että rumpumatkailun avulla voi löytää todellisen voimaeläimensä. Kiinnostaisi kyllä kokeilla, mutta se kuulostaa aika jännittävältä, melkein liiankin...

[elenitsa]

minun voimaelaimeni on luultavasti tiikeri. hyvin usein meditoidessa ilmestyy tiikeri.

[Kuuhilda]

Minä ny jatkan tähän ikivanhaan ketjuun.

Hevonen?
Mitä just sä ajattelisit hevosesta  voimaeläimenä ja miksi?

Siitä löytyy näkemyksiä laidasta laitaan.

Tämä on tullu mulle nyt uutena, joku murros, kun voimaeläin vaihtuu.

On ollut ainakin sutta, sammakkoa ja peuraa.

[meryem]

Kun kysyit niin minä ajattelen tietysti hevosesta heti ensi kuussa alkavaa kiinalaista hevosen vuotta 

Jos muuten haluaa ensi vuonna korostaa hevosen energiaa kotona niin hevospatsas tai -kuva etelään (hevosen ilmansuunta) sijoitettuna toimii.

Noin yleensä liittäisin hevosen voimaan, nopeuteen, rohkeuteen. Eli varmasti upea voimaeläin.

Kiva, kun nostit tätä vanhaa aihetta. Tästä keskustelusta muistui mieleeni, että joskus 20 vuotta sitten minun voimaeläin taisi olla hetken puuma. (olin silloin nuori, että ei mitään puuma vitsejä kiitos  )
Jostain syystä silloin tuli jonkin aikaa puuma vastaan joka paikassa. Kuvissa, pehmoleluissa.

Nyt jo pidempään voimaeläimeni on ollut pöllö. Mietin kyllä paljon kiinalaista astrologiaa ja sitä kautta niitä eläinmerkkejä ja aina kuluvan kiinalaisen vuoden eläintä. Tämä käärme on ollut kyllä varsinainen antivoimaeläin, mutta ehkä se on opettanut, että joskus elämässä madellaan ja pohdiskellaan syviä. Ja täytyy luoda nahka uudelleen. Siinä mielessä se on ollut opettavainen.

Kyllä minun varsinaiset voimaeläimet menee silti lintuihin. Pöllö tai korppi. Kesällä suosikkini on pääskynen  se on sellainen ilon ja kesän voimaeläin. Minusta kaikilla eläimillä on viestejä ja näitä voimaeläimiä on siis monia eri yhteyksissä ja eri hetkissä  Mitä juuri sillä hetkellä tarvitsee oivaltaa.

[Kuuhilda]

Tottakai Meryem 

Tulihevosen vuosi tuli minullekin mieleen, kun hoitaja hevosesta sanoi.

Siihen tuli mun lapsuusaikainen poni, ja selvisi, että se on sama inkarnaatio kuin nykyinen hevoseni. Ihan todella liikuttavan upeita kumppanuuksia meillä eläinystäviemme kanssa 

Voima, nopeus ja rohkeus. Vapaus. Yhteistyö yksilötasolla, yhteisö, rajat. Seikkailu, ilon jakaminen.
Tälläsiä yhtäkkiä hevosesta tulis itselle mieleen, tiedä sitten.

Suuria sanoja, ei hevonen tule varmaan voimaeläimeksi, jos tarkoitus on poimia puolukoita.