seuraava »

[Ritsa]

Ghede eikös tuo ole sama kuin katsoisi longituden mukaan, mikä sijaitsee minkäkin kohdalla? Lähimpänä IC:tä on Al Hecka härästä ja MC:tä Shaula skorpionista. Fomalhaut on alle asteen sisällä Askendentistä, tuntuisi että se kyllä vahvistaa oppiläksyjen ja haasteiden määrää jo aikaisin elämässä. Minulla on oikeastaan jokainen planeetta ja piste melko tarkasti jonkun kiintotähden kohdalla. Tunnen erään ihmisen, jolla on Antares asteen päästä noususta ja häntä on purrut skorpioni sekä käärme ja ollut muun muassa autokolarissa, sekä muuta vastaavaa. Erittäin herkkä ihminen, mutta silti melkoinen taistelijasielu - hänellä on myös Mars Skorpionissa. No Suomessa tuo ei ole ihan samalla tavalla mahdollista.

[ghede]

No ei oikeastaan ole sama asia. En vain itsekään tiedä kuinka ne tähdet tuolla systeemillä lasketaan, mutta longituden mukaan katottuna on kuitenkin eri asia. Saat ne tähdet tuolla eri tavalla näkyviin, kun valitset astro.com -> chart drawing style -> astrodienst fixed stars -> additional tables (PDF) -> Otsikon "Fixed stars close to planets or axes, according to drawing" alapuolelta löytyy listattuna tähdet mm. asc., desc., mc ja ic -akseleille. Orbi max. 2 astetta. Jos kirjoitat esim. Fomalhaut astro.comin karttavalikoiman alapuolella olevaan tyhjään kenttään ("Additional asteroids, fixed stars jne.") ja piirrät uudestaan kartan tuolla systeemillä niin voit huomata, että Fomalhaut ei löydy pisteenä punaiselta viivalta, jota askendentti kuvaa tuolla kartalla vaan saattaa leijailla ihan jossain muualla. Mutta tapoja on monia ja longitude lienee kai ihan yhtä oikea.

[Ritsa]

Ahaa, ymmärrän. Sitä en ymmärrä miksi asiat tehdään noin hankalaksi. No kukin tavallaan. Itse olen intuitiivisesti päätynyt tähän suuntaan, kuten esim. Darkstar Astrologykin tietääkseni. Jos mietitään miten energia kulkee tähdistä maapallolle, se tulee oman järkeni mukaan Auringon kautta. Myös varmaankin suoraan tähdistä maapalloon, jolloin se luultavasti kulkeutuu napojen kautta maan keskukseen ja ilmakehään jollain tapaa. Asiaan liittyy varmasti paljon muutakin. Diana K. Rosenbergin (30 vuoden kokemus kiintotähdistä, mm. Robert Handin ystävä.) 1500 sivuisesta 2-osaisesta kirjasta pari pätkää:

"Some have suggested that only the brightest stars, and/or those close to the ecliptic, should be used by astrologers. I have not found this to be a valid approach; first, because even more than the stars themselves, the full constellation figures, including those above and below the ecliptic, carry important messages and second, because some rather dim stars produce powerful effects."

Toinen teksti pätkää pienen kvanttifysiikka-alustuksen jälkeen:

"It has become apparent to me that the universe is not a place but has, rather, the nature of thought. It is imprinted upon and within us; I strongly take issue with the idea that if a star cannot rise (and therefore will never be visible) at a particular location or birthplace it should not be used in the birth chart. For instance, the great 1st-magnitude star Canopus, Argo Navis, is never seen from Shelter Island, New York, yet its degree of celestial longitude exactly culmites, with the Sun on a client's chart who was born there; her parents went to great trouble to arrange for her to be born on their boat, and traveling on water has been major part of her life. Another client, born Jewish in Chicago has Venus and Neptune (the latter co-ruler of his 9th house of religion) aligned in celestial longitude with stars of Crux, the Southern Cross in far southern skies, and although Crux is never visible above 34 degrees north geographic latitude, and thus is not visible in the place of his birth, he became a convert to Christianity. After years of research it has become apparent to me that all of the sky belongs to all of humanity, without strictures or curtailments relating to birth latitudes, longitudes or visual passages. The universe is not "out there" - it is within and a part of all of us, our co-creation with God; each of us resides at the focal center of our personal universe, and the entire cosmos is both with and outside of each of us. Every member of the human race, whatever his or her latitude of birth, is heir to, and part of, the entirety of the cosmos.

'He who learns must suffer. And even in our sleep
pain that cannot forget falls drop by drop upon the heart,
until in our despair, and against our will, comes wisdom to us
by the awful grace of God'
-Aeschylus, The Agamemnon, 435 BCE

The stars represented on each horoscope mark, I believe, the points where a soul will be most intensely and constantly tested. The tests are acute, the failures (sometimes public) devastating, but while the victories are uplifting, they are usually hidden away from others. There is rarely a publicity when a thief quietly decides to turn his or her life around; a person prone to anger and violence who has learned to contain his or her rage will get no medal for it; an accountant who has resisted the impulse to embezzle funds gets no pat on the back - and can't even tell anyone about it! These are victories nonetheless; quiet victories of the soul struggling against the darkness, anguish and temptation. Cirlot's dictionary of Symbols has, under "star":

As a light shining in the darkness,
a star is a symbol of the spirit...
it stands for the forces of the spirit
struggling against the forces of darkness.

-Diana K. Rosenberg, Apr 9, 2011"

[Tiigris]

Eikö tuota mun karttaa saa näkyviin, vai kuulunko niihin ihmisiin kenen viestit on kivempi vain ohittaa? 
En kerjäile täällä yleensä mitään karttatulkintoja, oon niitä itse aikanaan tehnyt muille paljon, joskin hyvin mutulla. Mutta ois kiva jos joku siitä sanois jotain. Vaikka että onpas sekava. 

[Tiigris]

Mulla on itsellä jotenkin kosketus tähän astrologiaan hukassa... Kun en noin viiteen vuoteen asunut tällä palstalla vaan keskityin perhe-elämään, niin nyt ei jotenkin muista enää mitään tai tajua sitä vähääkään, josta luuli joskus tajuavansa jotain. On ihan back in basics. Taustaa; vietin tällä foorumilla varmaan kymmenen vuotta ennen aikaa kun sain lapset... 

Nyt tuntuu, että en tajua lastenikaan kartoista yhtään mitään. Tuijottelen niitä vaan ihmeissäni, et onpas erilainen kuin omani.  No, suunnitelmissa tilata joskus kunnon tulkinnat.
Vaikka yhesta asiasta oon varma lasteni kartoissa; poika on marsilainen ja tyttö plutolainen. Että, sellasta tulisen jäätävää menoa, kahden leiskuvan punatukkaisen lapsen kanssa.

Ja jos joku sitä karttaani katsoo (mistä oisin oikeesti hyvin mielissäni), on mulla yksi ihan kysymyskin. Ja se on minkälaisen kuvan karttani antaa minusta äitinä?
Olen jokseenkin traumatisoitunut omasta äitisuhteestani ja tajunnut aikuisena miten paljon syyllisyyttä hän on kasannut meidän lasten päälle ja ollut aika tyly tietyissä asioissa, epäreilun itsepäinen ja tuomitseva ja viileä ja sen kaiken peittänyt sellaseen marttyyrimaiseen pyhyyteen. Pahoittelen et puhun kuitenkin kaikesta huolimatta, rakkaasta, äidistäni näin. Sillä hän ei varmasti ole psyykkisesti ihan terve. Mut hän on  ,    ja  ... Toivon että itse en ole yhtä irrallinen äitinä ja osaisin oikeasti olla Lämmin ja sellainen, että mulle voi lapset puhua mitä vaan tai jäädä mistä vaan kolttosesta kiinni, niin mun reaktio ei ole mykkäkoulu, vaan asian selvittäminen. Epäreilua lapselle on se jos vanhempi ei voi käsitellä asioita. Mun mielestä äitinä saa suuttua ja menettää hermonsa, mutta pitää myös keskustella ja sopia! Ja pyytää tarvittaessa anteeksi. Ja asettaa lapselle rajat ja kunnon auktoriteetin. Koska mulla ei niitä rajoja asetettu kunnolla niin sekoilin saadakseni huomioo. Enkä sitten saanut sitä huomioo ja se turhautti. Sain vain sitä outoa mykkäkoulua, mikä vaan vit*tti. 

[meryem]

Tiigris,
olikohan se just tämä aihe, jossa pohdin tuota  ja marttyyri-roolia sekä syyllistämistä. Mun mielestä tuossa aurinkosijainnissa osaa syyllistää ja varsinkin, jos on mielenterveydellisiä ongelmia. Äitihän näkyy kartalla usein  -merkistä ja asemasta. Sinulla on  , ehkä olisit kaivannut enemmän rajoja ja koit, että jouduit joskus itse huolehtimaan itsestäsi. Uskon, että äitinä sinä olet turvallinen ja osaat asettaa rajoja lapselle, mutta myös rakastaa. Kuu on sulla 2.huoneessa, joka on Härän huone eli sekin tuo siihen maanläheisyyttä. Transiiteista niin  on tulossa jossain vaiheessa sun kuun kohdalle. Sä oot kaksosena saanu aikanasi pluton transiiteista osasi, mutta toi Kuu on vähä erilainen. Itse asiassa mun mielestä noin isolle transiitille kuvaavaa, että kun kuu liittyy äitiyteen niin pohdit asiaa jo nyt. Sen sanon, että vaikka tuo  toisi ikäviä ajatuksia niin älä ikinä epäile itseäsi äitinä. Äläkä myöskään tunne syyllisyyttä siitä, jos et hyväksy kaikkea mitä olet itse lapsuudessa äitisi osalta kokenut. Mua ärsytti jossain vaiheessa suuresti ku äideistä tehdään jotain pyhimyksiä ja marttyyreita, joista ei saisi sanoa mitään pahaa. Mikä voi olla haitallisempaa ja traumatisoivampaa ku tollanen. Kyllä sitä voi rakastaa toista siitä huolimatta, että ei sulje silmiään esimerkiksi vakavilta mielenterveyden ongelmilta, jotka on vaikuttaneet omaan lapsuuteen ja kehitykseen.

Noin muuten sun kartalla on 7.huone eli ihmissuhteet todella painottunu. Ja mietin tuota mitä olet kertonut työstäsi, sulla on MC Vaa'assa, mutta  10.huoneessa, joten et varmasti pelkää vastuuta ja esim. se , että joudut kohtaamaan työn kautta kuolemaa ei ole sinulle niin iso pala kuin jollekin toiselle voisi olla.

[Kuuhilda]

Miks mää en löydä Tiigris sun karttaa?! Ei muka missään sivulla.
Mielelläni olisin tutkinut vähäsen äitiysteemoja, koska siitä on aikaa kun niitä olen katsellut, enkä oiekin muista mitä kaikkea siinä piti ottaa huomioon.

[meryem]

Sivulta 15 löysin Tiigriksen kartan. Jotenkin sain siitä tolkun, vaikka mun mielestä noi astro.comin kartat on selkeimpiä.

Täällä on niin paljon stooria, että kartat hukkuu 

[.ave.]

Tiigris, olet tehnyt ison askeleen siinä, että ylipäänsä tiedostat millä tavalla haluat olla erilainen äitinä kuin oma äitisi. Yleensä se, mitä ei tiedosta, tai minkä haluaa kieltää, on sitä mitä toistaa elämässään, mutta se mitä tiedostat, siitä ketjusta pystyt pääsemään irti. Sano ihan suoraan vaan, ainakin itsellesi, miltä sinusta on lapsena tuntunut, ansaitset sen kyllä.

Niin kuin meryem tuossa sanoi, kuusi kauriissa kuvaa varmaan paljonkin kokemuksiasi äidistäsi. Jos sinulla on sisaruksia, he ovat voineet kokea samat asiat hieman eri tavalla, ja heillä voikin olla kuu eri tavalla sijoittunut. Samoin omat lapsesi kokevat sinut omalla yksilöllisellä tavallaan, voit tietysti katsoa heidän kartaltaan kuun asemat, mutta voit miettiä myös millä tavalla vuorovaikutuksenne eroaa ja löytää vastauksia sitä kautta.

Cereksesi on kaksosissa yhtymässä marsiin, hymyilyttää sen valossa tuo sanomasi: "Mun mielestä äitinä saa suuttua ja menettää hermonsa, mutta pitää myös keskustella ja sopia!", se kuvaa aika hyvin tuon cereksen aseman kautta näkyvää käsitystä ihanneäidistä. Kuusi ja cereksesi ovat kuitenkin keskenään aika erilaisissa asemissa, joka kuvaa varmasti hyvin sitä, miten käsityksesi ihanteellisesta äitiydestä ja omat tunnemuistosi ovat suuressa ristiriidassa keskenään. On hyvä muistaa, että tuskin koskaan on mahdollista olla täydellinen äiti, vaan se paljon puhuttu tarpeeksi hyvä äiti.  Vaikka pelot siitä, että siirtää jotakin oman lapsuutensa huonoista asioista lapselleen, ovat inhottavia ja järkyttäviä, käytännössä pitäisi osata yhdistää ne omat tunnemuistot ja kuva ihanneäidistä toisiinsa. Eli yhdistää kuu ja ceres, sen sijaan että käyttäisi vain toista. Uudenlaisia tapoja rakastaa oppii aikuisiällä myös esim. parisuhteen kautta, eli myös parisuhteen kautta voi muodostua uusia tunnemuistoja, joita voi soveltaa myös äitiyteen. Voi olla että olet taipuvainen tekemään ylilyöntejä kuuhun liittyvissä asioissa, koska se on sinulle kipeä paikka (hetkittäin liian kova kuri, koska kaipasit sitä niin itse lapsuudessasi, en tiedä?) ja tärkeää olisikin löytää tapa, jolla voisit toteuttaa sekä cereksen ihannekuvaasi että olla laiminlyömättä omia lapsuudesta kumpuavia tarpeitasi turvallisuuteen (tarve käyttää kauriskuuta omassa äitiydessä).

[Kuuhilda]

Siellä 2 huoneen perimässä on tuo  kuu, jolla oli      ...huonetta en enää muista, mutta siitä ainakin tulee mieleen, että kannat omaa, raskasta äitisuhdettasi, joka värittää omaa äitiyttäsi ja vaikuttanee itsetuntoosi niin äitinä kui muutenkin. Ei välttämättä väritä sitä  huonosti, vaan parantaa, koska tiedät mistä haluat pois, mitä et aio toistaa omassa vanhemmuudessasi, eli jos otat vastuun, tämä koituu hyväksi, jos et sitä kanna, siirtyvät oman äitisuhteesi vaikutukset negatiiisina eteenpäin.
  ottaa    ksen käteen.

Olisitkos  erittäin suojeleva äiti? Pidät lastesi puolta ulkopuolisia ihmisiä, ehkä jopa läheisiäkin vastaan, joskus jopa enemmän, kuin on hyväksi? Eikä välttämättä selkeää puolien pitämistä, vaan sitäkin, että he oppivat sen sinulta, asenteen?..että on oltava taisteluvalmiina?

Jaksat pelleillä ja höpötellä, todenäköisesti myöskin keskustelet paljon lastesi kanssa ja heistä tulee suuria ajattelijoita

Ehkä sun kaksosjousimiesmäisyys vie tuolta kuukauriilta sen semmosen suurimman jähmeyden ja vakavuuden, ja tunteet tulee ilmi, ja vastaavasti taas kuu kauris tasapainottaa, että ei se ole yhtä häläpätihäppää sen äidin kanssa kokoaikaa kuitenkaan, järkeä hommassa mukana, perus tarpeet ennen muuta.

Oisko sulla myös ristiriitoja ittes kanssa siitä, että miten lapset tulee kasvattaa? Joudut kyseenalaistamaan itsesi ja ajattelemaan asiat uusiksi...ei näin voi tehdä vain siksi, että näin on aina tehty? Vai voiko?

[downtempo]

Aven on näköjään tarkassa yhtymässä mun IC:hen.

Aven syvälliset kirjoitukset on aina ollu mulle sellasia Mind blown -kokemuksia. Suorastaan sellasia, mitkä vois olla suoraan jostain omasta alitajunnasta ongittuja juttuja, mitä ei oo koskaan osannu pukea sanoiksi.
Tuo kuvio selittääkin visssiiinkii...

Ja perehtyäkseen Aven karttaan, niin se     on sellasta sanataitoo, mikä herättää ajatuksia.. Älä ujostele kirjotuksiasi, etkä poistele niitä! Ne on hyviä
Tai no toisaalta, ne tulee sillon ku on asiaa? ja sillon kun oot tosissaan täällä kirjottanu tekstiä sen aistii että se tulee jostain sieltä "ytimestä", and that's cool! Ei ne tuu varmaankaan sillon, jos ei oo mitään asiaa. Sun kirjoituksia on kiva lukea.

[.ave.]

Kiitos downtempo, menen ihan hämilleni. 
Olen pitkään miettinyt tuota keskitaivaan merkuriustani, mutta kyllä se taitaa olla niin, että pidän aika paljon ajatuksien viestimisestä kirjoittamalla, ja oikeastaan ehkä useammassakin tilanteessa on tullut palautetta, että mun kirjoitustyylistä on tykätty. Kaipa se siinä sitten on. Puhuminen onkin sitten ihan eri asia, oon ehkä yksi maailman epäselvimmistä puhujista (   ).  :

[Tiigris]

Kiitos paljon meryem, Ave ja Kuuhilda..!
Toitte kaikki esiin hyviä pointteja.
Totta on se että olen äitinä hyvin tietyllä tapaa kaurismainen (valpas, ennaltaehkäisevä, murehtiva, ajoittain liian tiukka) mutta järjestelmällinen en pysty aina olemaan, siitä huolehtii karttani muut tekijät  )
Pelkään äitinä ehkä liikaa just sellasia asioita, että mitä jos lapseni on liian herkkä/ujo/ ei osaa puolustaa itseään/tulee kiusatuksi... Tää juontaa omaan ujoon lapsuuteen, jossa tulin kiusatuksi.
Palatakseni omaan äitisuhteeseeni, äiti lohdutti kun minua kiusattiin, mutta käsittääkseni kiusaamiseeni ei puututtu opettajien/kiusaajien vanhempien kanssa keskustelulla... Minulle vähän niinkuin todettiin että "Voi sinua, nyt sattuu mutta koita kestää. Muista olla kiltii kaikille vaikka sinua kiusataan"...
Itse opetan lapsilleni, että kiusaamisesta täytyy heti kertoa aikuiselle. Ja että älä anna kenenkään haukkua/satuttaa sinua. Ei ole oikein haukkua takaisin tai satuttaa toista mutta joskus itseään täytyy puolustaakin, itsensä puolustaminen ei ole väärin. Eli en suoranaisesti ole opettanut "lyö takaisin sitä" mutta en ole käskenyt olemaan hiljaa.  poikani kanssa sen asian suhteen ei tule koskaan olemaan ongelmaa, hän on tulinen ja karismaattinen ja nyt jo näkee että on kaveripiirissä hyvässä asemassa <-- ei tule jäämään alakynteen. Hänen kohdallaan oon vaan toitottanut oikeudenmukaisuutta, sitä että hänestä ei itsestä tulisi kiusaajaa. Sekä että hän voi ottaa tehtäväkseen suojella hiljaisempia. Tytär joka on  mutta  , (huomaan hänessä paljon kaurismaista), on sen sijaan ujouteen taipuvainen. Teen töitä sen kanssa, etten paapoisi häntä liikaa, jotta hänen itsenäistymisensä pystyy kehittymään. Hänkin toisaalta on hyvin voimakastahtoinen, mikä on hyvä merkki elämässä pärjäämisessä. Hänellä  , mikä luo olemukseen sellasen intensiivisyyden et huh. Suuret tosi vaaleat jäänsiniharmaat silmät joita ympäröi musta paksu reunus, sekä oranssi tukka. Wow. Ja se katse!

Äitiyden suhteen oon hukassa, koska oon ihan pelkkänä "minänä" jo ristiriidassa sen kans oonko leppoisa, rento, rempseä huumorityyppi joka pitää hauskaa, menestyy, uskoo itseensä jne vai hiljanen sisäänpäin vetäytyvä vässykkä joka kotona itkee ja nuolee haavojaan haavoittuneena ja tuntee olonsa erakoksi ja elää ihan päinvastaista aikaa kuin koko muu maailma... Mun itseni välillä on siis kauhee ristiriita, oon sekä voimakkaasti ekstrovetti että introvertti, oon toisaalta sekä järki- ja tunneihminen, oon sekä tosi  hedonistisen laiska että hulluuteen asti itseensä piiskaava ahkeroitsija...
Se kun et tiedä mitä oot. Mutta haluut olla ennen kaikkea turvallinen ja luotettava aikuinen lapselle.
Mietin usein ja paljon että miten mahdollistan heille monipuolisen ruuan, riittävästi liikuntaa, tarpeeksi pitkät yöunet, riittävästi pesuja ilman että kuiva ihotyyppi kärsii, älyllisiä virikkeitä, luovia virikkeitä ja kaiken sen ohessa, tarpeeksi leikkiaikaa joka mahdollistaa mielikuvituksen kehittymisen ja samalla kehittää sosiaalisia taitoja sekä toimii terapiana (lapsiahan projisoi esim pelottavat asiat leikin kautta ulos)... Jne. Käytän paljon aikaani pähkäilyyn, kuinka koostan heidän elämänsä. Että tulisi kaikkea tarpeeksi. Että olisin tehnyt kaikkeni. Ja silti olla niin, etten näyttäis miten paljon stressaan. Olisin sopivassa määrin tiukka äiti, mutta suurimman osan ajasta normaalirento ja pienen osan ajasta se Kuuhildan mainitsema häläpätihäppää.

Valitettavasti oon jollain tapaa takakiree ihminen vaikka ulkopuolisen silmin oon avoin ja leppoisa. Kyl se kuukaurius tekee musta vaan niin pelokkaan ja jäykän. Et mä työstän joka päivä jotain huolta takaraivossani. En silti onneks oo katkera tai vihamielinen.

Ps. oon just ollu 3 yövuorossa ja juonut 1 oluen ja 1 lonkeron. Jos on ajatuksenvirtasekoilua niin johtuu vallitsevista olosuhteista.

[Tiigris]

Ja mitä tulee siihen, et miten töissä pärjään... Niin töissä mulla on suurempi ongelma se työyhteisö kuin itse työn tekeminen niiden potilaiden kanssa. Toki hoitotyössä on jatkuvasti haastetta, en hallitse kaikkia hoidollisia asioita (vaikka joku toimenpide tai lääkkeenanto tai jatkohoidon järjestäminen) mut niihin saa aina avun kysymällä/etsimällä... Toki stressaavia tilanteita on kun potilaalle pitäisi tehdä nopeasti joku asia josta itsellä ei varmuutta/kokemusta, mutta ne selviää aina tavalla tai toisella. Hoitaja ei ole ikinä valmis ja aina tulee eteen tilanteita joka on poikkeuksen poikkeus ja pitää soveltaa. Niihin on kuitenkin se tietty kaava; kysyy apua kollegalta ja pähkäillä yhdessä ja sit kysyä lääkäriltä neuvoa --> vastuun siirto. Näin ollen en ole koskaan yksin siinä tilanteessa.

Mutta se työyhteisö ja ne työkaverit ja niiden toimintatavat... Kaikki eivät näytä omaa osaamattomuuttaan vaan esittävät osaavansa. Hirveesti on sellasta toisten vähättelyä ja itsensä korottamista. Se on epäeettistä potilaitakin kohtaan jos heistä tehdään pelinappuloita. Musta ois parempi vaan sanoo et mä en osaa tätä, voitko auttaa. Ja et otettais kaikki yhdessä se vastuu, ne potilaat on tärkein asia, eikä se et kuka meistä hoitajista on se tehohoito-kuningatar.
Itse kyllä työyhteisössä olen varmasti ärsyttävä muiden mielestä,kun viitsin huomautella pikkuasioista. Kuten jos on sovittu joku yhteinen toimintamalli, niin mä opettelen sen mallin sit ja teen niin vaikka unissani. Jos on sovittu että lääkekorttiin kirjoitetaan lyijykynällä se huonepaikka ja vuodenumero, niin hitsi mä näen punaista kun niitä on kirjotettu kuulakärkikynällä ja sutattu päälle, kun potilan paikkaa on vaihdettu. Prkl, lyijykynä siks et sen voi kumittaa niin kortti pysyy siistin ja selkeen näkösenä. Selitellään sitten että ei ole lyijykynää... No pidä työvuoron alussa huoli siitä, että kynätaskussasi on sekä lyijäri että kuulakärkikynä. Piste. Oon siis saakelin pakkomielteinen. Mutta säännöt on säännöt. Paitsi en mä ala marisee tällasesta ääneen jos on kiire, mutta muistuttelen asiasta silloin tällöin. Ja tää ei oo siis ainut asia, vaan muutenkin haluan et kaikki ois järjestelmällistä.

Ja toinen asia, niin sanon kyllä ääneen että mua väsyttää tää jatkuva paskan peseminen (sellasessa työvuorossa jossa kaikki ripuloi) tai sit et joku potilas on mun mielestä ihan hirvee, voin sen ääneen sanoa työkaverille. Koska jos en sano ääneen, niin se asia pyörii kuitenkin mun päässä. Ja parempihan se on että sanon asian kollegalle kuin potilaalle. Potilastyössä pyrin olemaan happyface ja antamaan empaattisen tunnelman, oli tilanne mitenkä v-mäinen tahansa. Koska olen asiakaspalvelija niin pääasiassa hymyilen. Jos mulle vittuillaan, niin kysyn että anteeksi, miksi olet pahoittanut mielesi? Voinko auttaa? Ja tarkoitan sitä. En tee sitä hymyillen vaan kasvot peruslukemilla, koska tiedän että hymyn esittäminenkin on provosoivaa. Mun periaatteisiin kuuluu niellä kaikki potilailta tuleva paska sellaisenaan. Toki sanon kova kovaa vastaan, sitten kun esim masentunut potilas ei suostu harjoittelemaan kuntoumisen edellyttäviä asioita. Eli manipuloin hellästi vaikka kävelyharjoituksiin, vaikka toinen ei millään tahtoisi, koska silloin tiedän että se on potilaan parhaaksi, vaikka häntä minun painostukseni sillä hetkellä vituttaisikin. Voin silloin vaan todeta ääneen, et tiedän tän nyt olevan susta kamalaa, mut koitetaan yhdessä. Usein jos omainen tai potilas on vihamielinen, niin ääni kellossa muuttuu heillä heti, kun sanon että "jos olisin sinun asemassa tällä hetkellä niin tuntisin varmasti samoin". Ja ehkä voivottelen ja surkuttelen asiaa hänen kanssa hetken aikaa, mutta sitten käännän puheenaiheen toivoon ja valonpilkahduksiin.
Mut sit kun tilanne on ohi, saatan sanoo kollegalle että olipas raskas omainen tai en kyllä huomenna jaksa hoitaa tuota potilasta. Ja silloin tarkoitan sitä. En valita kaikista tilanteista mut sanon tosissaan ääneen missä mun rajat menee. Ja se on ehkä avain siihen et jaksan tätä hommaa. Mut tiedän et osa hoitajista ei arvosta tätä tyyliä, he on niin hienotunteisia et pitävät kaikki harmitukset sisässä, eivät siis kollegallekaan märise vaikka näkis päälle päin et heillä kasvaa joku uloke otsassa. Toki on myös hoitajia jotka suoranaisesti haukkuvat kaiken aina pystyyn ja heillä puuttuu empatiakykykin kokonaan ja sellanen on musta hirveen voimia vievää kuunnella vierestä....

Tapoja on monenlaisia ja on vaan vaikeeta kun on 40 akkaa samassa työpaikassa ja kaikilla eri elämäntilanteet. Toinen sinkku lapseton, toinen nuori 3 lapsen äiti, yks 40v aikuisten lasten äiti, joku 55v vanhapiika.  Yhdellä menkat, toinen raskaana, kolmannella vaihdevuodet. Neljäs on lesbo mutta ei oo ikinä sitä ääneen sanonut työpaikalla. Yks ateisti, toinen hartaasti kristillinen, kolmas lestadiolainen, eikä ole sitä ikinä työpaikalla ääneen sanonut. Yhdellä 5 kissaa, toisella 2 koiraa mut vihaa kissoja. Monta laihaa ja monta ylipainoista.

[Kuuhilda]

" ...Ristiriidassa sen kans oonko leppoisa, rento, rempseä huumorityyppi joka pitää hauskaa, menestyy, uskoo itseensä jne vai hiljanen sisäänpäin vetäytyvä vässykkä joka kotona itkee ja nuolee haavojaan haavoittuneena ja tuntee olonsa erakoksi ja elää ihan päinvastaista aikaa kuin koko muu maailma... Mun itseni välillä on siis kauhee ristiriita, oon sekä voimakkaasti ekstrovetti että introvertti, oon toisaalta sekä järki- ja tunneihminen, oon sekä tosi  hedonistisen laiska että hulluuteen asti itseensä piiskaava ahkeroitsija..."

Aivan sama itselläni.
Mutta enää en ole ristiriidassa, minä olen molemmat, ja sillä sipuli.

Mietin usein ja paljon että miten mahdollistan heille monipuolisen ruuan, riittävästi liikuntaa, tarpeeksi pitkät yöunet, riittävästi pesuja ilman että kuiva ihotyyppi kärsii, älyllisiä virikkeitä, luovia virikkeitä ja kaiken sen ohessa, tarpeeksi leikkiaikaa joka mahdollistaa mielikuvituksen kehittymisen ja samalla kehittää sosiaalisia taitoja sekä toimii terapiana (lapsiahan projisoi esim pelottavat asiat leikin kautta ulos)... Jne. Käytän paljon aikaani pähkäilyyn, kuinka koostan heidän elämänsä. Että tulisi kaikkea tarpeeksi. Että olisin tehnyt kaikkeni. Ja silti olla niin, etten näyttäis miten paljon stressaan.


Herran jee, kun alkaa ahdistaa 

Vaikka tunnistan tuossa jotain siitä, millainen olin vanhemmuuteni alussa, en ole koskaan kuitenkaan aivan tuolla intensiteetillä sitä ollut.

Tai siis, mää näkisin että tuossa nyt niin puhuu se  ...se tulee sinun sisältäsi, on sinua, kuuluu sinuun...mulla taas alasolmu  ...vanha tapa toimia ja suorittaa, ei osa minua, mutta pyrin kuitenkin toimimaan niin...en tiedä, osaanko selittää, mitä haen?

Ja no tietysti mulla on  2 ( Lilith ) josta moinen mullekkin lie kummunnut, mutta ennemmin mää sen näkisin sillee että mulle on noussu perustarpeet ykköseksi. Turha krumeluuri pois, koska voimavarat on rajalliset, täytyy keskittyä hoivassakin vain oleellisimpaan, koska jos "pröystäilen", kaikki tarvitsijat eivät saa edes sitä vähintä.