Sivuja: 1 ... 14 15 [16]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Foorumilaisten syntymäkartat  (Luettu 133819 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5802



Profiili
« Vastaus #225 : 12.08.2016 12:54:33 »

Siellä 2 huoneen perimässä on tuo  kauris kuu, jolla oli  aspect_sex  skorpioni  saturnus...huonetta en enää muista, mutta siitä ainakin tulee mieleen, että kannat omaa, raskasta äitisuhdettasi, joka värittää omaa äitiyttäsi ja vaikuttanee itsetuntoosi niin äitinä kui muutenkin. Ei välttämättä väritä sitä  huonosti, vaan parantaa, koska tiedät mistä haluat pois, mitä et aio toistaa omassa vanhemmuudessasi, eli jos otat vastuun, tämä koituu hyväksi, jos et sitä kanna, siirtyvät oman äitisuhteesi vaikutukset negatiiisina eteenpäin.
 kauris kuu ottaa   saturnus ksen käteen.

Olisitkos  erittäin suojeleva äiti? Pidät lastesi puolta ulkopuolisia ihmisiä, ehkä jopa läheisiäkin vastaan, joskus jopa enemmän, kuin on hyväksi? Eikä välttämättä selkeää puolien pitämistä, vaan sitäkin, että he oppivat sen sinulta, asenteen?..että on oltava taisteluvalmiina? mars ceres

Jaksat pelleillä ja höpötellä, todenäköisesti myöskin keskustelet paljon lastesi kanssa ja heistä tulee suuria ajattelijoita Cheesy

Ehkä sun kaksosjousimiesmäisyys vie tuolta kuukauriilta sen semmosen suurimman jähmeyden ja vakavuuden, ja tunteet tulee ilmi, ja vastaavasti taas kuu kauris tasapainottaa, että ei se ole yhtä häläpätihäppää sen äidin kanssa kokoaikaa kuitenkaan, järkeä hommassa mukana, perus tarpeet ennen muuta.

Oisko sulla myös ristiriitoja ittes kanssa siitä, että miten lapset tulee kasvattaa? Joudut kyseenalaistamaan itsesi ja ajattelemaan asiat uusiksi...ei näin voi tehdä vain siksi, että näin on aina tehty? Vai voiko?

tallennettu
downtempo
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 188


Profiili
« Vastaus #226 : 12.08.2016 22:40:54 »

Aven merkurius on näköjään tarkassa yhtymässä mun IC:hen.

Aven syvälliset kirjoitukset on aina ollu mulle sellasia Mind blown -kokemuksia. Suorastaan sellasia, mitkä vois olla suoraan jostain omasta alitajunnasta ongittuja juttuja, mitä ei oo koskaan osannu pukea sanoiksi.
Tuo kuvio selittääkin visssiiinkii...

Ja perehtyäkseen Aven karttaan, niin se  merkurius aspect_con keskitaivas  jousimies on sellasta sanataitoo, mikä herättää ajatuksia.. Älä ujostele kirjotuksiasi, etkä poistele niitä! Ne on hyviä Cheesy
Tai no toisaalta, ne tulee sillon ku on asiaa? ja sillon kun oot tosissaan täällä kirjottanu tekstiä sen aistii että se tulee jostain sieltä "ytimestä", and that's cool! Smiley Ei ne tuu varmaankaan sillon, jos ei oo mitään asiaa. Sun kirjoituksia on kiva lukea.
« Viimeksi muokattu: 13.08.2016 01:04:19 kirjoittanut downtempo » tallennettu
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #227 : 13.08.2016 17:14:48 »

Kiitos downtempo, menen ihan hämilleni.  Embarrassed Smiley
Olen pitkään miettinyt tuota keskitaivaan merkuriustani, mutta kyllä se taitaa olla niin, että pidän aika paljon ajatuksien viestimisestä kirjoittamalla, ja oikeastaan ehkä useammassakin tilanteessa on tullut palautetta, että mun kirjoitustyylistä on tykätty. Kaipa se siinä sitten on. Puhuminen onkin sitten ihan eri asia, oon ehkä yksi maailman epäselvimmistä puhujista ( askendentti  kalat).  :Smiley
tallennettu
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3813



Profiili
« Vastaus #228 : 15.08.2016 23:52:07 »

Kiitos paljon meryem, Ave ja Kuuhilda..! Smiley
Toitte kaikki esiin hyviä pointteja.
Totta on se että olen äitinä hyvin tietyllä tapaa kaurismainen (valpas, ennaltaehkäisevä, murehtiva, ajoittain liian tiukka) mutta järjestelmällinen en pysty aina olemaan, siitä huolehtii karttani muut tekijät  Grin Grin )
Pelkään äitinä ehkä liikaa just sellasia asioita, että mitä jos lapseni on liian herkkä/ujo/ ei osaa puolustaa itseään/tulee kiusatuksi... Tää juontaa omaan ujoon lapsuuteen, jossa tulin kiusatuksi.
Palatakseni omaan äitisuhteeseeni, äiti lohdutti kun minua kiusattiin, mutta käsittääkseni kiusaamiseeni ei puututtu opettajien/kiusaajien vanhempien kanssa keskustelulla... Minulle vähän niinkuin todettiin että "Voi sinua, nyt sattuu mutta koita kestää. Muista olla kiltii kaikille vaikka sinua kiusataan"...
Itse opetan lapsilleni, että kiusaamisesta täytyy heti kertoa aikuiselle. Ja että älä anna kenenkään haukkua/satuttaa sinua. Ei ole oikein haukkua takaisin tai satuttaa toista mutta joskus itseään täytyy puolustaakin, itsensä puolustaminen ei ole väärin. Eli en suoranaisesti ole opettanut "lyö takaisin sitä" mutta en ole käskenyt olemaan hiljaa.  oinas poikani kanssa sen asian suhteen ei tule koskaan olemaan ongelmaa, hän on tulinen ja karismaattinen ja nyt jo näkee että on kaveripiirissä hyvässä asemassa <-- ei tule jäämään alakynteen. Hänen kohdallaan oon vaan toitottanut oikeudenmukaisuutta, sitä että hänestä ei itsestä tulisi kiusaajaa. Sekä että hän voi ottaa tehtäväkseen suojella hiljaisempia. Tytär joka on  kaksoset mutta  askendentti kauris, (huomaan hänessä paljon kaurismaista), on sen sijaan ujouteen taipuvainen. Teen töitä sen kanssa, etten paapoisi häntä liikaa, jotta hänen itsenäistymisensä pystyy kehittymään. Hänkin toisaalta on hyvin voimakastahtoinen, mikä on hyvä merkki elämässä pärjäämisessä. Hänellä  pluto aspect_con askendentti , mikä luo olemukseen sellasen intensiivisyyden et huh. Suuret tosi vaaleat jäänsiniharmaat silmät joita ympäröi musta paksu reunus, sekä oranssi tukka. Wow. Ja se katse!

Äitiyden suhteen oon hukassa, koska oon ihan pelkkänä "minänä" jo ristiriidassa sen kans oonko leppoisa, rento, rempseä huumorityyppi joka pitää hauskaa, menestyy, uskoo itseensä jne vai hiljanen sisäänpäin vetäytyvä vässykkä joka kotona itkee ja nuolee haavojaan haavoittuneena ja tuntee olonsa erakoksi ja elää ihan päinvastaista aikaa kuin koko muu maailma... Mun itseni välillä on siis kauhee ristiriita, oon sekä voimakkaasti ekstrovetti että introvertti, oon toisaalta sekä järki- ja tunneihminen, oon sekä tosi  hedonistisen laiska että hulluuteen asti itseensä piiskaava ahkeroitsija...
Se kun et tiedä mitä oot. Mutta haluut olla ennen kaikkea turvallinen ja luotettava aikuinen lapselle.
Mietin usein ja paljon että miten mahdollistan heille monipuolisen ruuan, riittävästi liikuntaa, tarpeeksi pitkät yöunet, riittävästi pesuja ilman että kuiva ihotyyppi kärsii, älyllisiä virikkeitä, luovia virikkeitä ja kaiken sen ohessa, tarpeeksi leikkiaikaa joka mahdollistaa mielikuvituksen kehittymisen ja samalla kehittää sosiaalisia taitoja sekä toimii terapiana (lapsiahan projisoi esim pelottavat asiat leikin kautta ulos)... Jne. Käytän paljon aikaani pähkäilyyn, kuinka koostan heidän elämänsä. Että tulisi kaikkea tarpeeksi. Että olisin tehnyt kaikkeni. Ja silti olla niin, etten näyttäis miten paljon stressaan. Olisin sopivassa määrin tiukka äiti, mutta suurimman osan ajasta normaalirento ja pienen osan ajasta se Kuuhildan mainitsema häläpätihäppää. Cheesy

Valitettavasti oon jollain tapaa takakiree ihminen vaikka ulkopuolisen silmin oon avoin ja leppoisa. Kyl se kuukaurius tekee musta vaan niin pelokkaan ja jäykän. Et mä työstän joka päivä jotain huolta takaraivossani. En silti onneks oo katkera tai vihamielinen.

Ps. oon just ollu 3 yövuorossa ja juonut 1 oluen ja 1 lonkeron. Jos on ajatuksenvirtasekoilua niin johtuu vallitsevista olosuhteista.


tallennettu
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3813



Profiili
« Vastaus #229 : 16.08.2016 00:37:06 »

Ja mitä tulee siihen, et miten töissä pärjään... Niin töissä mulla on suurempi ongelma se työyhteisö kuin itse työn tekeminen niiden potilaiden kanssa. Toki hoitotyössä on jatkuvasti haastetta, en hallitse kaikkia hoidollisia asioita (vaikka joku toimenpide tai lääkkeenanto tai jatkohoidon järjestäminen) mut niihin saa aina avun kysymällä/etsimällä... Toki stressaavia tilanteita on kun potilaalle pitäisi tehdä nopeasti joku asia josta itsellä ei varmuutta/kokemusta, mutta ne selviää aina tavalla tai toisella. Hoitaja ei ole ikinä valmis ja aina tulee eteen tilanteita joka on poikkeuksen poikkeus ja pitää soveltaa. Niihin on kuitenkin se tietty kaava; kysyy apua kollegalta ja pähkäillä yhdessä ja sit kysyä lääkäriltä neuvoa --> vastuun siirto. Näin ollen en ole koskaan yksin siinä tilanteessa.

Mutta se työyhteisö ja ne työkaverit ja niiden toimintatavat... Kaikki eivät näytä omaa osaamattomuuttaan vaan esittävät osaavansa. Hirveesti on sellasta toisten vähättelyä ja itsensä korottamista. Se on epäeettistä potilaitakin kohtaan jos heistä tehdään pelinappuloita. Musta ois parempi vaan sanoo et mä en osaa tätä, voitko auttaa. Ja et otettais kaikki yhdessä se vastuu, ne potilaat on tärkein asia, eikä se et kuka meistä hoitajista on se tehohoito-kuningatar.
Itse kyllä työyhteisössä olen varmasti ärsyttävä muiden mielestä,kun viitsin huomautella pikkuasioista. Kuten jos on sovittu joku yhteinen toimintamalli, niin mä opettelen sen mallin sit ja teen niin vaikka unissani. Jos on sovittu että lääkekorttiin kirjoitetaan lyijykynällä se huonepaikka ja vuodenumero, niin hitsi mä näen punaista kun niitä on kirjotettu kuulakärkikynällä ja sutattu päälle, kun potilan paikkaa on vaihdettu. Prkl, lyijykynä siks et sen voi kumittaa niin kortti pysyy siistin ja selkeen näkösenä. Cheesy Selitellään sitten että ei ole lyijykynää... No pidä työvuoron alussa huoli siitä, että kynätaskussasi on sekä lyijäri että kuulakärkikynä. Piste. Oon siis saakelin pakkomielteinen. Mutta säännöt on säännöt. Paitsi en mä ala marisee tällasesta ääneen jos on kiire, mutta muistuttelen asiasta silloin tällöin. Ja tää ei oo siis ainut asia, vaan muutenkin haluan et kaikki ois järjestelmällistä.

Ja toinen asia, niin sanon kyllä ääneen että mua väsyttää tää jatkuva paskan peseminen (sellasessa työvuorossa jossa kaikki ripuloi) tai sit et joku potilas on mun mielestä ihan hirvee, voin sen ääneen sanoa työkaverille. Koska jos en sano ääneen, niin se asia pyörii kuitenkin mun päässä. Ja parempihan se on että sanon asian kollegalle kuin potilaalle. Potilastyössä pyrin olemaan happyface ja antamaan empaattisen tunnelman, oli tilanne mitenkä v-mäinen tahansa. Koska olen asiakaspalvelija niin pääasiassa hymyilen. Jos mulle vittuillaan, niin kysyn että anteeksi, miksi olet pahoittanut mielesi? Voinko auttaa? Ja tarkoitan sitä. En tee sitä hymyillen vaan kasvot peruslukemilla, koska tiedän että hymyn esittäminenkin on provosoivaa. Mun periaatteisiin kuuluu niellä kaikki potilailta tuleva paska sellaisenaan. Toki sanon kova kovaa vastaan, sitten kun esim masentunut potilas ei suostu harjoittelemaan kuntoumisen edellyttäviä asioita. Eli manipuloin hellästi vaikka kävelyharjoituksiin, vaikka toinen ei millään tahtoisi, koska silloin tiedän että se on potilaan parhaaksi, vaikka häntä minun painostukseni sillä hetkellä vituttaisikin. Voin silloin vaan todeta ääneen, et tiedän tän nyt olevan susta kamalaa, mut koitetaan yhdessä. Usein jos omainen tai potilas on vihamielinen, niin ääni kellossa muuttuu heillä heti, kun sanon että "jos olisin sinun asemassa tällä hetkellä niin tuntisin varmasti samoin". Ja ehkä voivottelen ja surkuttelen asiaa hänen kanssa hetken aikaa, mutta sitten käännän puheenaiheen toivoon ja valonpilkahduksiin.
Mut sit kun tilanne on ohi, saatan sanoo kollegalle että olipas raskas omainen tai en kyllä huomenna jaksa hoitaa tuota potilasta. Ja silloin tarkoitan sitä. En valita kaikista tilanteista mut sanon tosissaan ääneen missä mun rajat menee. Ja se on ehkä avain siihen et jaksan tätä hommaa. Mut tiedän et osa hoitajista ei arvosta tätä tyyliä, he on niin hienotunteisia et pitävät kaikki harmitukset sisässä, eivät siis kollegallekaan märise vaikka näkis päälle päin et heillä kasvaa joku uloke otsassa. Toki on myös hoitajia jotka suoranaisesti haukkuvat kaiken aina pystyyn ja heillä puuttuu empatiakykykin kokonaan ja sellanen on musta hirveen voimia vievää kuunnella vierestä....

Tapoja on monenlaisia ja on vaan vaikeeta kun on 40 akkaa samassa työpaikassa ja kaikilla eri elämäntilanteet. Toinen sinkku lapseton, toinen nuori 3 lapsen äiti, yks 40v aikuisten lasten äiti, joku 55v vanhapiika.  Yhdellä menkat, toinen raskaana, kolmannella vaihdevuodet. Neljäs on lesbo mutta ei oo ikinä sitä ääneen sanonut työpaikalla. Yks ateisti, toinen hartaasti kristillinen, kolmas lestadiolainen, eikä ole sitä ikinä työpaikalla ääneen sanonut. Yhdellä 5 kissaa, toisella 2 koiraa mut vihaa kissoja. Monta laihaa ja monta ylipainoista.
« Viimeksi muokattu: 16.08.2016 00:40:26 kirjoittanut Tiigris » tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5802



Profiili
« Vastaus #230 : 16.08.2016 10:02:09 »

" ...Ristiriidassa sen kans oonko leppoisa, rento, rempseä huumorityyppi joka pitää hauskaa, menestyy, uskoo itseensä jne vai hiljanen sisäänpäin vetäytyvä vässykkä joka kotona itkee ja nuolee haavojaan haavoittuneena ja tuntee olonsa erakoksi ja elää ihan päinvastaista aikaa kuin koko muu maailma... Mun itseni välillä on siis kauhee ristiriita, oon sekä voimakkaasti ekstrovetti että introvertti, oon toisaalta sekä järki- ja tunneihminen, oon sekä tosi  hedonistisen laiska että hulluuteen asti itseensä piiskaava ahkeroitsija..."

Aivan sama itselläni.
Mutta enää en ole ristiriidassa, minä olen molemmat, ja sillä sipuli.

Mietin usein ja paljon että miten mahdollistan heille monipuolisen ruuan, riittävästi liikuntaa, tarpeeksi pitkät yöunet, riittävästi pesuja ilman että kuiva ihotyyppi kärsii, älyllisiä virikkeitä, luovia virikkeitä ja kaiken sen ohessa, tarpeeksi leikkiaikaa joka mahdollistaa mielikuvituksen kehittymisen ja samalla kehittää sosiaalisia taitoja sekä toimii terapiana (lapsiahan projisoi esim pelottavat asiat leikin kautta ulos)... Jne. Käytän paljon aikaani pähkäilyyn, kuinka koostan heidän elämänsä. Että tulisi kaikkea tarpeeksi. Että olisin tehnyt kaikkeni. Ja silti olla niin, etten näyttäis miten paljon stressaan.


Herran jee, kun alkaa ahdistaa  Grin

Vaikka tunnistan tuossa jotain siitä, millainen olin vanhemmuuteni alussa, en ole koskaan kuitenkaan aivan tuolla intensiteetillä sitä ollut.

Tai siis, mää näkisin että tuossa nyt niin puhuu se  kuu kauris ...se tulee sinun sisältäsi, on sinua, kuuluu sinuun...mulla taas alasolmu  kauris ...vanha tapa toimia ja suorittaa, ei osa minua, mutta pyrin kuitenkin toimimaan niin...en tiedä, osaanko selittää, mitä haen?

Ja no tietysti mulla on  ceres kauris 2 ( aspect_con Lilith ) josta moinen mullekkin lie kummunnut, mutta ennemmin mää sen näkisin sillee että mulle on noussu perustarpeet ykköseksi. Turha krumeluuri pois, koska voimavarat on rajalliset, täytyy keskittyä hoivassakin vain oleellisimpaan, koska jos "pröystäilen", kaikki tarvitsijat eivät saa edes sitä vähintä.
tallennettu
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3813



Profiili
« Vastaus #231 : 16.08.2016 20:44:38 »

Usein mä en kuitenkaan ees saa puoliakaan toteutettua mitä suunnittelen lasteni "täydelliseen elämään", joten älä Kuuhilda oo järkyttynyt.. 2funny Mä vaan stressaten suunnittelen, jätän toteutttamatta kun en jassa ja sit poden huonoa omatuntoa... En oikeesti oo niitä äitejä jotka viikkaa vaatteet millin tarkkaan värijärjestykseen, on tehnyt seinälle viikko-ohjelman jokaiselle lapselle missä on koodivärit ja kaikki, viettää joka keskiviikko peli-iltaa, torstaisin perheen yhteinen siivouspäivä ja perjantaina tietenkin aina askallaan kun on askarteluperjantai, johon äiti on hommannut ja esivalmistellut tilpehöörit ja ohjeet edellisenä päivänä valmiiks tiptop...
Ei, ei ei ja ei. Me oikeesti eletään aika suunnittelemattomasti ja välillä vähän pellossakin.
Vaikka just nyt päätin että tästä lähtien lapset käy aina keskiviikkosin suihkussa ja lauantaisin kylvyssä+saunassa, koska siihen on oikeesti hyvä olla säännölliset päivät..

Ees ruokiin mulla ei ole mitään listaa minkä mukaan kävisin yhtenä päivänä tekemäs viikon ruokaostokset ja toisena päivänä vaan täydennysreissulla. Mä en vaan kykene moiseen säntillisyyteen. En tiedä ees mitä huomenna syödään, keksin sen vasta huomenna.
tallennettu
ghede
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 314


Profiili
« Vastaus #232 : 17.08.2016 23:08:38 »

Ahaa, ymmärrän. Sitä en ymmärrä miksi asiat tehdään noin hankalaksi. Grin No kukin tavallaan. Itse olen intuitiivisesti päätynyt tähän suuntaan, kuten esim. Darkstar Astrologykin tietääkseni. Jos mietitään miten energia kulkee tähdistä maapallolle, se tulee oman järkeni mukaan Auringon kautta. Myös varmaankin suoraan tähdistä maapalloon, jolloin se luultavasti kulkeutuu napojen kautta maan keskukseen ja ilmakehään jollain tapaa. Asiaan liittyy varmasti paljon muutakin. Diana K. Rosenbergin (30 vuoden kokemus kiintotähdistä, mm. Robert Handin ystävä.) 1500 sivuisesta 2-osaisesta kirjasta pari pätkää:

"Some have suggested that only the brightest stars, and/or those close to the ecliptic, should be used by astrologers. I have not found this to be a valid approach; first, because even more than the stars themselves, the full constellation figures, including those above and below the ecliptic, carry important messages and second, because some rather dim stars produce powerful effects."

Toinen teksti pätkää pienen kvanttifysiikka-alustuksen jälkeen:

"It has become apparent to me that the universe is not a place but has, rather, the nature of thought. It is imprinted upon and within us; I strongly take issue with the idea that if a star cannot rise (and therefore will never be visible) at a particular location or birthplace it should not be used in the birth chart. For instance, the great 1st-magnitude star Canopus, Argo Navis, is never seen from Shelter Island, New York, yet its degree of celestial longitude exactly culmites, with the Sun on a client's chart who was born there; her parents went to great trouble to arrange for her to be born on their boat, and traveling on water has been major part of her life. Another client, born Jewish in Chicago has Venus and Neptune (the latter co-ruler of his 9th house of religion) aligned in celestial longitude with stars of Crux, the Southern Cross in far southern skies, and although Crux is never visible above 34 degrees north geographic latitude, and thus is not visible in the place of his birth, he became a convert to Christianity. After years of research it has become apparent to me that all of the sky belongs to all of humanity, without strictures or curtailments relating to birth latitudes, longitudes or visual passages. The universe is not "out there" - it is within and a part of all of us, our co-creation with God; each of us resides at the focal center of our personal universe, and the entire cosmos is both with and outside of each of us. Every member of the human race, whatever his or her latitude of birth, is heir to, and part of, the entirety of the cosmos.

'He who learns must suffer. And even in our sleep
pain that cannot forget falls drop by drop upon the heart,
until in our despair, and against our will, comes wisdom to us
by the awful grace of God'
-Aeschylus, The Agamemnon, 435 BCE

The stars represented on each horoscope mark, I believe, the points where a soul will be most intensely and constantly tested. The tests are acute, the failures (sometimes public) devastating, but while the victories are uplifting, they are usually hidden away from others. There is rarely a publicity when a thief quietly decides to turn his or her life around; a person prone to anger and violence who has learned to contain his or her rage will get no medal for it; an accountant who has resisted the impulse to embezzle funds gets no pat on the back - and can't even tell anyone about it! These are victories nonetheless; quiet victories of the soul struggling against the darkness, anguish and temptation. Cirlot's dictionary of Symbols has, under "star":

As a light shining in the darkness,
a star is a symbol of the spirit...
it stands for the forces of the spirit
struggling against the forces of darkness.

-Diana K. Rosenberg, Apr 9, 2011"

No enpä taida lähteä sen enempää kiistelemään asiasta. Undecided Pitäis tutkia monia karttoja, että osais kokemuksen pohjalta sanoa jotakin suuntaan tai toiseen. Tuli muuten mieleen, että John Coltranella on myös Fomalhaut tarkasti yhtymässä askendenttiin, kuten sinulla. Toisella jazzmuusikolla, Miles Davisilla, on Aldebaran yhtymässä askendenttiin myös longituden mukaan katsottuna. Sitten kun tarkkailin esim. Albert Einsteinin kartan kiintotähtiä longituden kautta niin huomasin, että hänellä on mm. Sirius yhtymässä askendenttiin ja Achernar MC:lle. Pablo Picassolla on samat, kun katsotaan tuolla astrodiens fixed stars -tyylillä. Huh
tallennettu
.ave.
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 182


Profiili
« Vastaus #233 : 21.08.2016 17:47:24 »

Ehkä se tihkuu läpi halustasi kohdata ihmisiä, jos se halu vain kuin alkuvoimana on voimakas, vaikket konkreettisesti tekisikään mitään? Tietysti askendentti ja ykköshuone toimii myös toiseen suuntaan, että aistit itse maailman voimakkaasti (ja ehkä otat sen kuullasi sydämeesi harmonisesti vastaan, kolmiossa kun on).
tallennettu
Elwyn
Astroholisti
*****
Viestejä: 3350



Profiili
« Vastaus #234 : 21.08.2016 22:07:48 »

Mä pidin baarityöstä sen jonkun aikaa, mutta olen aina jostain syystä pitänyt baareista ja yöelämästä muutenkin. Se on se fiilis kun laittautuu ja lähtee liikenteeseen fiiliksellä "Ihan mitä tahansa voi tapahtua", tai kun kävelee väsyneenä aamuyöllä kotiin ja katuvalot loistaa pimeydessä, tai kun syöttää kaverin kanssa lokkeja hampurilaisten jämillä aamuviiden jälkeen torilla, tai kun katselee ihmisiä yökerhon hämäryydessä ja oikein tuntee kaikki ne ristiriitaiset fiilikset mitä ihmisten mielissä pyörii tai kun on humaltunut ja musiikki vaivuttaa transsiin.. Yö on sellainen ns. rajatila muutenkin, ujosta tulee rohkea ja toisinpäin.

Toki ne toisetkin puolet oli omaa luokkaansa. Itselleni jäi eniten mieleen esim. äijä joka laittoi sormukset taskuun ja eiku naista etsimään -"Muija lasten kanssa anoppilassa, minä elän nyt!" tai se pariskunta joka pistettiin pihalle joka vloppu koska mustasukkaisuuksissaan on kiva tapella, tai ne just eronneet naiset jotka juoksi jokaisen miehen perässä baarissa, tai itsensäpaljastelija joka kyttäili naisia eräässä kadunkulmassa..
tallennettu

"Curse the day, hail the night"

***

"Actually don’t die at all, become an immortal swamp witch and instill fear into the hearts of men"

***

"Imagine dying and becoming a towel rack"
dreambee
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 8



Profiili
« Vastaus #235 : 07.02.2017 01:29:38 »

Hei olen uusi täällä. Oon tässä muutaman vuoden tutustunut vähän tarkemmin astrologiaan, mutta siltikin olen edelleen ihan sekaisin ja joka hetki joutuu tarkistaan asioiden merkitystä jne. Hankala ymmärtää. Olisi kiva jos joku voisi antaa jonkinlaisen yhteenvedon tai mielipiteen minun kartastani  Grin angel

Olen myös miettinyt onko sattumaa vai ei, että eksäni on numerologiselta luvultaan nro. 6/33 (elämänpolun numero). Minä olen itse 3. Ja eksäni on persoonallisuusnumeroltaan 22. (Itse olen 8.) Meillä oli tulta ja tuppuraa ja luulin oikeasti välillä, että hän oli elämäni rakkaus. Joskus luulen sitä vieläkin, mutta parisuhde oli myös hyvin henkisesti kuluttava ja 'sairas'. En ole kunnolla päässyt yli tästä vanhasta suhteesta ja tämä uusi mies on toiminut vähän niinkuin tukena ja laastarina, hän on myös eronnut samoihin aikoihin.

EKSÄ:
Nousumerkki Skorpionissa
Aurinkomerkki Leijonassa
Kuu Kaksosissa
Merkurius Neitsyessä
Venus Neitsyessä
Mars Jousimiehessä


No nyt tutustuin uuteen mieheen. Itse asiassa näin hänestä unta puoli vuotta ennenkuin tutustuimme. Cheesy No Tämä uusimies on myös mestarinumero 33. Oh god. Olen tuntenut häneen myös jotakin jännää vetoa. Ihan kuin meidän onkin tarkoitus tavata tässä todellisuudessa. Huomasin myös, että meillä molemmilla on Neptunus Kauriissa. Sekin jännä homma, kun tällä hetkellä voimakkaimmillaan vaikuttava transiitti on Neptunus. (Neptunus sulkeutuva sekstiili Mars). Ja varsinkin juuri näinä hetkinä olen tuntenut suurta yhtenäisyyden tunnetta ja hän on auttanut ja tsempannut minua paljon elämässä eteenpäin menemisessä. Olemme ottaneet myös vähän yhteentörmäyksiä tässä lähiaikoina, mutta sopineet ne nopeasti. Olen koittanut olla tekemättä samoja virheitä mitä aiemmassa suhteessani tein.

Samoten minulla on 3. huoneessa härkä 3* 22'

UUSI LÄHEINEN TUTTAVUUS
Nousumerkki Vaa’assa
Aurinko Härässä
Kuu Skorpionissa
Merkurius Härässä
Venus Härässä
Mars Skorpionissa
 
Hei hei kertokaas.? Onko tää uus mies joku sielunveli vai häh? Onko hyvään parisuhteeseen vai onko vain hyvä ystävä, opettaja?

MINÄ:
Nousumerkki Jousimiehessä
Aurinko Leijonassa
Kuu Jousimiehessä
Merkurius Neitsyessä
Venus Ravussa
Mars Härässä
 
Ps. Kolme on ollut aina mun onnen numero ja mulle tärkeä luku. Niin kauan kuin muistan, ihan kakarasta asti.
« Viimeksi muokattu: 07.02.2017 01:42:09 kirjoittanut dreambee » tallennettu
dreambee
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 8



Profiili
« Vastaus #236 : 07.02.2017 01:37:31 »

Siinä.
31.7 Mie
21.8 Eksä
15.5 Tää uus jännä ystävä
« Viimeksi muokattu: 07.02.2017 01:53:51 kirjoittanut dreambee » tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5802



Profiili
« Vastaus #237 : 01.12.2021 12:02:59 »

Herätänpä vanhaa ketjua.

 pluto aspect_con MC syntymäkartalla,  vaaka

Oon oikeestaan nyt vasta tajunnu, että yleisen turbulenssin ja kaiken vaativuuden lisäksi se aiheuttaa pelkoa.
Melko vaikea oli tätä ymmärtää kyllä. Ensimmäisen kerran havahduin asiaan 33 vuotiaana, mutta en tajunnut ihan loppuun saakka.

Ei niinkään minussa, vaan muissa.

Onko tuo sitten mitä teen?

Ihmiset tuppaavat pelkäämään sitä intensiivisyyttä, joka minussa on...hyvässä ja pahassa. Tavallaan myös tietynlainen pohjattomuus minussa pelottaa. Uskallan mennä niin syvälle kuin pääsee.
Ja usein olen kuullut että olen pelottava koska näen suoraa jonkun sieluun.
Tämä pelko on nimenomaan psyykkisellä puolella, en usko että fyysisesti varsinaisesti kukaan pelkää.

Ei kaikissa toki kuitenkaan...ja usein ne jotka eivät karsasta, ovat itse  plutoskorpioni vaikutteisia.
Ja kaikille tuo syvyys ei näy edes. Riippunee asioista.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 14 15 [16]
  Tulostusversio  
 
Siirry: