seuraava »

[Eklektikko]

Välillä kun tuntuu että hieman joka toinen on yksinäinen ja masentunut, ikään kun heiltä puuttuisi jotain.

Yhteisöjen hajoaminen varmaan vaikuttaa tuohon, mutta toisaalta asia on kaksipiippuinen: Ongelmat olivat ennen vain erilaisia, eivät suinkaan loistaneet poissaolollaan.

Tiiviiden maatalousyhteiskunnan suku- ja kyläyhteisöjen häviäminen on tehnyt sen, että ihmisten on itse etsittävä ja muodostettava omat yhteisönsä esim. harrasteiden ja kavereiden parista. Kaikilta tämä ei sitten aina onnistu yhtä hyvin, mikä on johtanut siihen että monet kokevat itsensä yksinäisiksi.

Toisaalta sitten vanhan maailman yhteisöjen aiheuttamat ongelmat ovat myös poistuneet: Yhteisö nimittäin on yhtä älykäs kuin tyhmin jäsenensä ja yhtä tasapainoinen kuin häiriintynein jäsenensä ja päättää tykönään mikä on yhteisölle 'vaaraksi' - se voi olla vaikka väärä uskonto, musiikkimaku, ulkonäkö, pukeutumistyyli, harrastus, ihonväri jnen - ja sen jälkeen kiusaamisen keinoja käyttäen nokkii poikkeavan takaisin ruotuun tai kokonaan ulos yhteisöstä.

Yhteisön tuottamat ongelmat ovat siis nyt korvautuneet yhteisön puuttumisen tuottamilla ongelmilla.

Minä näen tämän silti positiivisena kehityksenä sen vuoksi, että jokainen voi etsiä itselleen sopivan ja riittävän terveen oman yhteisön, mutta kun on pakkojäsenenä kontrolloivassa yhteisössä - entisajan suku- ja kyläyhteisöt olivat nimenomaan näitä ja niitä on edelleen olemassa kautta planeetan ns. länsimaiden ulkopuolella - niin silloin joutuu kyseisen yhteisön vallankäytön toimenpiteiden kohteeksi ja kyseinen yhteisöhän ei ole välttämättä mitenkään terve, tasapainoinen tai oikeudenmukainen, tai edes välttämättä lakeja kunnioittava.

[sideman]

Ootsä sitten sideman niin hemmetin synkkä välillä kun analysoit suomen kansaa 
Mutta pohjimmiltaan voidaan kyllä miettiä mikä saa suomalaiset niin melankoliseksi ja synkiksi, että sitä huonoa oloa pitää hukuttaa viinaan.

Aikoinaan oli mökkinaapurina suomen-ruotsalainen perhe. Kun muutaman kerran heidän
mökissään vietin aikaa, oli tunnelma ihan kuin toisesta maailmasta kuin meillä kotona,
ja yleensä suomenkielisissä perheissä.

Kun poika puhui minun kanssani suomea, hänen muutaman vuoden vanhempi systerinsä
sanoi erittäin närkästyneenä: Börje (nimi muutettu), vi e' int' finnar!

 

[Sydänpuu]

Ootsä sitten sideman niin hemmetin synkkä välillä kun analysoit suomen kansaa 
Mutta pohjimmiltaan voidaan kyllä miettiä mikä saa suomalaiset niin melankoliseksi ja synkiksi, että sitä huonoa oloa pitää hukuttaa viinaan.

Aikoinaan oli mökkinaapurina suomen-ruotsalainen perhe. Kun muutaman kerran heidän
mökissään vietin aikaa, oli tunnelma ihan kuin toisesta maailmasta kuin meillä kotona,
ja yleensä suomenkielisissä perheissä.

Kun poika puhui minun kanssani suomea, hänen muutaman vuoden vanhempi systerinsä
sanoi erittäin närkästyneenä: Börje (nimi muutettu), vi e' int' finnar!

 

Mun lapsuudenperheen parissa on ainakin ihana tunnelma  mutta...olenkin karjalainen! ( sori, sori..oli pakko lisätä tuo  )

[Toteo]

Jo kohta pari viikkoa asumista uudessa asunnossa. Tavaratkin ovat jo suunnilleen löytäneet oman paikkansa.

[Fawn]

Heräsin aamulla poikaystävän vierestä (melko tuore tapaus  ) ja illalla naurettiin siskoni kanssa paidalle, josta tuli vähän erilainen kuin suunnitelmissa oli... 

[Elwyn]

Etsy

[meimi]

LOMA!
 

[liveforever]

Mukava näytelmä Suomenlinnassa.
Eilen sai hytkyvät naurut is:n lastennnimet,omg!sit tuli ihmetys ja päivittely!
Kas kun ei kaalimato tai pillimehu!

[pikkari]

Nuoruusvuosien poikaystävä soitti keskellä yötä ja puhuttiin yli tunti puhelimessa
Oli tosi mukava kuulla hänestä ja kummallakin paljon asiaa joten tavataan huomenna.
Hassua miten joidenkin ihmisten kanssa juttu jatkuu siitä mihin viimeks jäi vaikka olisi vuosia välissä.
Serkkujeni kanssa on sama.
Puhelu oli ihana piristys angstiseen iltaani  tosin nyt ei nukuta enää ollenkaan 

[Elwyn]

Grillaus ja Leguana

Skorpparin mielestä oon tosi humalassa, mutta mitäs pienistä..

[t.touhula]

En omista koiraa, mutta liikkumisseuduillani - kävelylenkeilläni siis- törmään toistuvasti koiriin, jotka pyörivät ympärilläni kuin väkkärät tuulessa. Muuan pikkupentu taas eilen (annan sen markkeerata tätä päivää, sillä olen yhä aivan haltioissani) pesi nuoleskellen varpaani.

 Usein ennenkin koirat ovat vuosien mittaan tehneet tuon eleen ja olen ollut ihmeissäni, mutta lausahtanut hauvelille: "No, sinäpäs olet lukenut tarkkaan Raamattusi!" . Omistajat siitä ovat riemastuneet, koska heitä tämä lemmikkinsä käytös on myös ihmetyttänyt.
   

Juuri tässä kirjoitellessani iloa aiheuttavista koirista tuli mieleeni, että mahtaako olla suolan puute, kun hikoilua riittää ja koirille ei syötetä juurikaan suolaa.   Ja sitähän hiesssä riittää.

Omistajat ovat kiinnittäneet huomiota rauhallisuuteeni ja koirien reaktioon viilipyttymäiseen olemukseeni. Ne nimittäin käyvät turvaani, kuin olisin koko seudun mahtavin mänty. Liikuttavaa, kerrassaan hullaannuttavaa.  
Toki olen itsekin huomannut, että koirat tykkäävät rauhallisuudestani ja alkavat tehdä itseään tykö. Pari koiraa on yrittänyt lähteä mukaani, kun on ollut aika teitten erkaantua. Kerrassaan liikuttavaa. Nyt kotiin mennessäni toivon, ettei tule puolen tunnin seurustelua yhtään kenenkään kanssa. On mimittäin sen verran kova nälkä ja ruoka ei tällä kertaa odota valmiina.  

[Elwyn]

Leisure Suit Larry-kokoelma, 6 ekaa osaa

[Tiigris]

En voisi olla kiitollisempi siitä, että mulla on nämä kolme ihmistä saman katon alla. Yksi vankkumaton jämerä peruskallio skorpparimies ja punatukkaiset energiset ja pirskahtelevat lapset, 1v3kk kaksostyttö ja 3v5kk oinaspoika. Niin paljon saan antaa ja saada, rakkautta ja kaikkia muitakin tunteita. Kokea täysinäistä yhdessäoloa missä on paljon väriä ja ääntä, sutinaa ja vipinää. Itkua ja karjumista, nauramista, laulamista. Arjen tohinaa pää höyryten syli täynnä lapsia ja kädet täynnä tekemistä, jalat jotka askeltavat huoneesta toiseen pysähtymättä paikoilleen.. Sukka siellä, toinen hukassa, puolitäys puurolautanen pöydän alla ja vaatekaapin alahyllyllä vierekkäin aseteltuna tutti, vessapaperirulla ja ananastölkki.

En ehdi juuri miettiä kunnolla, en ehdi suunnitella, emme ehdi miehen kanssa puhua tai sitten emme jaksa, mutta olemme kuitenkin saman veneen kyydissä niin tiiviisti koko ajan, että tuntuu kuin ajatuksemme menisivät samaa rataa ilman sanojakin. Ei aina sanoja tarvita, tehdään vaan niin saadaan valmiiksi edes jotain, täytettyä päivän kiintiöt ruokaa, unta ja huolenpitoa.

Tämä on käsittämätöntä aikaa kaikessa muutoksessa ja vauhdissa. On uskomatonta miten noi pienet ihmiset oppivat koko ajan uusia taitoja ja saavat mut häkeltymään hymyillä ja katseilla. Uskomatonta että elämä antoi minulle jotain tuollaista, kaksin kappalein, jotain noin elävää ja tuoretta, aitoa pilkesilmäistä. Jotain mistä todellakin voin sanoa että tekisin lähestulkoon mitä vain näiden eteen. Tämä on sitä elämää!

[t.touhula]

Tässä päivässä ollut tähän asti parasta, kun sivu toimii jälleen kunnolla. Sellaista sekundääri-versiota, mitä viikolla tarkastelin...
toivon, ettei tarvi nähdä enää. Huonompaan ovat muutokset johtaneet tähän asti, mutta onneksi korjausehdotukseni on otettu vakavasti ja jo toteutettu. Siis tänään näin toteuman. Kiitos siitä!

  :

[unelmassa]

Ihania ihmisiä on olemassa.