seuraava »

[meryem]

Kuuhilda, otan osaa. Ellei kyseessä ole sukulainen niin ei asiasta varmaan mitään virallista kautta kuulekaan. Joku tuttu voi kertoa tai joku sukulainen tietää. Onneksi olen vielä sen verran nuori, että ikäviä uutisia kuulee harvoin. Olen myös miettinyt tätä kun nykyään on kaikenlaisia uusperhekuvioita niin miten tieto kulkee? En tiedä.

Olen myös kaivannut nikkiä. Ensin mietin, että pitää kesälomaa foorumista, mutta olen myös ihmetellyt mihin on kadonnut.

On muuten ihan sama kokemus, tällä foorumilla aika tarkkaan 12 vuotta sitten kirjoittelin paljon yhden käyttäjän kanssa, jota en ikinä tavannut livenä, mutta ajattelin häntä kyllä hyvänä ystävänä. Niin paljon kirjoittelimme ja jaoimme ajatuksia. Yhtäkkiä hänestä ei kuulu enää mitään. Se sattui aivan kamalasti, koska ajattelin olinko itse tehnyt jotain väärin? tai sitten mietin myös, että jos hänelle on käynyt jotain niin en ikinä saa tietää.

Et todellakaan ole ainut. Minua ainakin tuo someystävyyden päättyminen sattui todella pahasti. Aina puhutaan, että joku romanttisen suhteen päättyminen sattuu, mutta tuo oli paljon enemmän kuin jokin lyhyt romanssi. Se oli ystävyys, vaikka emme koskaan fyysisesti tavanneet ja menetin ystävän enkä edes tiennyt miksi. Niin omituista. Tuo on varmaan niitä asioita, jotka jäävät mysteeriksi enkä tule ikinä tietämään mitä tapahtui. Nykyään olen jo hyväksynyt tuon, mutta se sattui todella pitkään ja paljon. Eipä siihen auta kuin antaa niiden tunteiden tulla ja ajan myötä helpottaa, vaikka jokin pieni reikä siitä jääkin sydämeen.

Tuo minun tapaus jäi tosiaan mysteeriksi, mutta toivon, että nikki palaa foorumille.

[Elwyn]

Toivotaan, että Nikki palaa takaisin foorumille. Olisin itsekin mieluiten loppuvuoden lomalla joten pitkät lomat ei mitenkään eriskummallisia
Nytkin on upeat elokuun illat&yöt jotka mieluiten viettäisin ulkona lenkillä piittaamatta nukkuma-ajoista, mutta joutuu rajoittamaan vähän

[Kuuhilda]

Kiitos Meryem.

Minä avasin viime yönä portit, ja sukelsin kollektiiviin.

Kollektiivissa oli paljon surua, se mitä suomalaiset kokevat Veskua kohtaan, auttoi minua pääsemään käsiksi omiin piilossa, hämmennyksen vallassa olleisiin tunteisiini juuri tästä asiasta, mistä yllä kirjoitin.

Koin tämän henkilökohtaisesti erittäin puhdistavana ja helpottavana. Hyvästelin ja surin.

Sama se on jotenkin varmasti myös kollektiiville?

Kiitos Vesku 

Toivotaan että nikki palaa...jotenkin vain...hän ei vastannut yksityisviestiin, jossa kyselin, mihin on kadonnut. Hänelle tulee niistä ilmoitus, ja ainakin luulisin hänen vastaavan edes jotain, jos näkee huolestuneen viestin.
Ja jostain keväisestä nikin kirjoituksesta muistan saaneeni jonkin etiäisenkin...mutta niitä menee ja tulee, ei niistä aina tiedä.

Oli upea täysi